Skip to main content

Full text of "Inkerilaisten Viesti 1992 Koko Vuosikerta"

See other formats


inkeriläisten viesti 



> >> 4 M* 

mr 



1 MENISTA 

TADZIKI STAN 

|nis G tan paKir 


KARTAN LAATINUT PEKKA NEVALAINEN 1991 



tammi — helmikuu 1992 


numero 1—2 



























inkeriläisten 

viesti 

Toimitus 

Vt. päätoimittaja 
Pirkko Huurto 
Puh. (90) 783 391 
Toimitussihteeri 
Leena Salo 

Toimituksen osoite: 

Kadetintie 5 B 32, 00330 Helsinki 
c/o Leena Salo 

Konttori 

Lehden ym. tuotteiden tilaukset, osoitteet, 
jäsenmaksut yms. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1, 
00610 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30-20.00 
Anneli Korkkinen 
Postisiirtotili Hki 30636-4 

Ilmoitukset 

1/1 sivu mk 1 500 mk 
1/2 » » 800 mk 

1/4 » » 500 mk 

Kuolinilmoitukset 100 mk 
Kiitos- ym. ilm. 60 mk 
Kuva ilmoituksessa 100 mk 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa 
Kustantaja ja julkaisija: 

INKLRILÄISTEN YHDISTYS RY. 

Tilaushinta 1992 

130 mk kotimaahan. Ruotsiin 200 kr 
ja muualle 160 mk/v (260 kr/v). 

Pääasiamies Ruotsissa 
Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 

50253* Boräs. Puh. 033-101 850 
Postisiirtotili 626047-5 
(lehden ym. tuotteiden tilaukset) 

Sivistyssäätiö 

Hallituksen pj. Keijo Korkka 
Ruonelantie, 20900 Turku 
Puh. (921) 302 868 (työ) 

Säätiön postiosoite: 

Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Postisiirtotili 146660-1 



Leena Salo 


TÄSSÄ NUMEROSSA 


sivu 


Takana vaiherikas vuosi 3 

Suurteos Inkerinmaasta 4 

Vierailu Floridan lepokodissa 7 

Tuutarin tytöt muistelee 8 

Mihin inkeriläisiä katosi? 10 


Työn Runo -kilpailun sato ja tulokset 11 


Kansikuvamme kartta on Pekka Nevalaisen ja Hannes Sihvon toimittamasta teoksesta INKERI, 
historia, kansa, kulttuuri (1991), josta Lasse Kekki kertoo tässä numerossa sivuilla 4 — 6. 


Takana vaiherikas vuosi 


V uosi 1991 tulee varmasti jäämään historiankirjoihin; sen verran maailmanhistori- 
allisesti merkittävä vuosi se oli. Esimerkiksi Baltian maiden itsenäistyminen ja 
Suomen 74-vuotiaan itänaapurin hajoaminen olivat sellaisia uutispommeja, joita vain 
harva osasi ennustaa vielä pari vuotta sitten. 

V iime vuosi oli myös inkerinsuomalaisten kannalta tapahtumarikas. Toukokuun 
alussa pidettiin Hatsinassa toinen kansaivälinen inkerinsuomalaisten yhdistyk¬ 
sien työkonferenssi, jossa oli valtuuskuntia Suomesta, Eestistä, Ruotsista, Karjalasta 
sekä tietysti Inkerinmaalta. Yksittäisiä konferenssiin osallistujia oli Hatsinaan saapu¬ 
nut tätäkin kauempaa. 

T oinen merkittävä tapahtuma toukokuussa oli Kupanitsan kirkon uudelleen vih¬ 
kiäiset, joita voitiin viettäää kahden vuoden uutteran kunnostustyön jälkeen. In¬ 
keriläiset olivat saapuneet runsain joukoin seuraamaan juhlallista ja tunnelmallista 
vihkiäistilaisuutta Kupanitsaan. 

M onille inkeriläisille jo perinteeksi muodostuneet kesäjuhlat kolmin kappalein 
olivat kesän ehdottomia kohokohtia. Ensimmäisenä juhlittiin Mölndalissa Ruot¬ 
sissa kesäkuun alussa. Toksovaan eri puolilta maailmaa saapuneet inkeriläiset saivat 
viettää juhannusjuhlaa kauniissa auringonpaisteessa tuttuja tavaten ja uusia tutta¬ 
vuuksia solmien. Kesän juhlakausi päättyi heinäkuun lopulla Hyvinkäälle, jossa esi¬ 
telmöivät mm. Suomi-Inkeri-Seuran puheenjohtaja Lea Kärhä ja filosofian tohtori Pek¬ 
ka Nevalainen. 

U nohtaa ei sovi myöskään syksyn kahta inkeriläisittäin merkittävää kulttuurita¬ 
pahtumaa. Lokakuun alussa ilmestyi Pekka Nevalaisen ja Hannes Sihvon toi¬ 
mittama kokoomateos "Inkeri — historia, kansa, kulttuuri", joka antaa monipuolista 
tietoa Inkerinmaan historiasta menneisyydestä tähän päivään. Marraskuun seitsemän¬ 
tenä päivänä esittäytyi puolestaan yleisölle ensimmäistä kertaa Inkeri Kilpisen kir¬ 
joittama ja Paavo Liskin ohjaama "Nouse Inkeri" -näytelmä, joka sai ansaitusti lämpi¬ 
män ja innostuneen vastaanoton. 

T ämän vuoden alun merkittävä inkeriläisuutinen on Inkerin luterilaisen kirkon it¬ 
senäistyminen vuoden alusta alkaen. Tällä hetkellä kirkkoon kuuluu parikym¬ 
mentä seurakuntaa, mutta niitä ollaan perustamassa lisää. Yksi uusimmista tulok¬ 
kaista on mordvalaisten viime vuoden lopulla perustama seurakunta. Inkerin kirkol¬ 
la on vastassaan monia vaativia haasteita, joista selviytyäkseen se varmasti tarvitsee 
apua mm. suomalaisilta seurakunnilta. 

M ikäli on uskomista viime vuoden tapahtumiin, tästäkään vuodesta tuskin tulee 
uutisköyhä. Omasta puolestani toivon, että Viestin ja sen lukijoiden yhteistyö 
jatkuu suotuisissa merkeissä myös tämän vuoden aikana. 


Leena Salo 






Suurteos Inkerinmaasta 


INKERI. Historia, kansa, kulttuuri. 

Toim. Pekka Nevalainen ja Hannes Sihvo. 
Suomen Kirjallisuuden Seura 1991, 420 sivua. 


S uomen Kirjallisuuden Seuran kus¬ 
tantama ja Pekka Nevalaisen ja Han¬ 
nes Sihvon toimittama laaja tutkimusko- 
koelma luo vankan perustan osittain 
unohtuneeseen ja unohdettuun maahan 
ja kansaan. Teoksessa 14 tutkijaa tarkas¬ 
telee Inkerin historiaa, hallinnollisia olo¬ 
ja, kieltä, kansaa ja kulttuuria. Tutkija- 
joukko on sangen nimekästä: mukana on 
niin suomalaisia professoreita kuin Pet¬ 
roskoin yliopiston tutkijoitakin. Teos 
painottuu selvästi Inkerin historiaan ja 
kansatieteeseen, kulttuurin tarkastelu 
jää valitettavasti vähemmälle. 

Teoksen pääosassa on itse Inkerinmaa. 
Näin kirja eroaa vuonna 1969 ilmesty¬ 
neestä Sulo Haltsosen toimittamasta In¬ 
kerinsuomalaisten historiasta , joka keskit¬ 
tyi nimensä mukaisesti juuri inkerinsuo¬ 
malaisiin. Uudessa Inkeri-kirjassa osan¬ 
sa saavat myös muut etniset ryhmät, 
kuten venäläiset. 


Uutta arkistomateriaalia 

Teos etenee kronologisesti Inkerin esi¬ 
historiasta näihin päiviin asti. Lukija 
huomaa kuitenkin tarkastelevansa kir¬ 
jaa lopusta alkuun. Tähän lienee syynä 
se, että 1900-luvun historia koskettaa 
enemmän ja tuntuu kiinnostavammalta 
kuin varhaisemmat ajat. Uutta ja tuoret¬ 
ta arkistomateriaalia käyttävät Toivo 
Flink ja Leo Suni valottavat Inkerin olo¬ 
ja vallankumouksen jälkeen. Neuvosto¬ 
tasavallan alaisesta Inkeristä ei ole aiem¬ 


min juuri mitään tutkimuksellista kirjoi¬ 
tettukaan. Alkuosan esihistoriaa sekä 
Ruotsin ja Venäjän vallan aikoja käsit¬ 
televät kirjoitukset edustavat selvästi 
»raskasta oppineisuutta», jonka lukemi¬ 
nen vaatii paneutumista, mutta joka 
kyllä palkitseekin lukijansa. Heikki Les¬ 
kisen artikkeli Inkerin kielimuodoista 
tosin vaatii miltei kielitieteen alkeiden 
hallitsemista. 

Kirjallisuuden professori Hannes Sih¬ 
vo tarkastelee artikkelissaan inkeriläis¬ 
tä identiteettiä sekä inkeriläisyyttä kir¬ 
jallisuudessa. Inkeriläinen identiteetti on 
ollut tasapainottelua inkeriläisyvden ja 
suomalaisuuden välillä. Mahdollinen 
inkeriläinen tulevaisuus on Sihvon mie¬ 
lestä identiteetiltään synteettistä, kaik¬ 
kia historiallisia identiteettejä yhteen 
sulattava. 


Itkurunous voimakasta 

Inkeriläisen kirjallisuuden vahvin pa¬ 
nos Suomen kirjallisuuden historiaan on 
ennen muuta 1800-luvulla kerätty kan¬ 
sanrunous. Erityisesti kärsimys- ja itku- 
runous on ollut voimakasta talonpoi- 
kaisorjuudesta kärsineessä Inkerissä. 
1900-luvun inkeriläinen kirjallisuus on 
Sihvon mielestä diaspora-kirjallisuutta, 
hajautetun kansan kertomataidetta. Var¬ 
sinaisen kokoelman muodostavat ns. 
kohtalotarinat, joissa uskomattomien 
vaikeuksien keskeltä noustaan henki¬ 
seen voittoon, usein juuri vankan uskon- 





nollisuuden avulla. Maanpakolaisuus- 
kirjallisuuden vertailukohtia löytyy 
kaikkialta maailmasta. Kiinnostavasti 
Sihvo mainitsee juutalaiskirjallisuutta. 
Vertausta olisi kannattanut viedä pitem¬ 
mälle. Inkeriläiskirjallisuudessa kärsi¬ 
mystie johtaa henkistymiseen ja anteek¬ 
siantoon, juutalaiskirjallisuudessa taas 
vaikeudet kasvattavat »ihmisyyteen» — 
Menschlichkeit-ajatukseen, siihen kuin¬ 
ka opitaan tulemaan ihmiseksi. Molem¬ 
mat traditiot painottavat sitä, kuinka 
kärsimyksestä voidaan kasvaa parem¬ 
paan ja jalompaan olotilaan. 

Leo Suni ja Toivo Flink todentavat ar¬ 
kistomateriaaliin nojautuen sen, minkä 
itse inkeriläiset ovat halunneet pakon 
edessä unohtaa. Neuvostovallan aikana 
inkeriläisten vaino oli suunnitelmallis¬ 
ta. Vainot olivat osa laajempia barbaa- 
ritekoja, joiden kohteeksi joutuivat useat 
etniset vähemmistöt ja miljoonat ihmi¬ 
set Stalinin hirmuhallinnon aikana. Val¬ 
lankumouksen jälkeinen Leninin aika 
edusti vielä toivoa joillekin inkeriläisil¬ 
le. Varsinaiset terroriteot alkoivat Stali¬ 
nin kaudella 1930-luvun alussa. Tällöin 
inkeriläisiä vietiin aina Keski-Aasiaan ja 
Siperiaan asti. (Ks. kannen kartta.) 


Pietari ja inkeriläiset 

Inkeriläisten kohtalosta Suomessa pari 
vuotta sitten väitellyt Pekka Nevalainen 
tarkastelee Inkerin ja inkeriläisten vai¬ 
heita tällä vuosisadalla. Vallankumouk¬ 
sen jälkeen nousi epätoivoinen aate liit¬ 
tää Inkeri Suomeen, mikä jo maantieteel¬ 
lisesti oli mahdotonta. Suomen tasaval¬ 
ta ei lämmennyt tälle ajatukselle. Suo¬ 
men suhtautuminen inkeriläisiin on ol¬ 
lut koko 1900-luvun skitsofreenistä. Toi¬ 
saalta on koettu velvollisuudeksi auttaa 
ja tukea inkeriläisiä, mutta Neuvostolii¬ 
ton* painostuksesta näin ei ole aina teh¬ 
ty. Järkyttävin esimerkki tästä on inke¬ 
riläisten luovutukset takaisin Neuvosto¬ 
liittoon* sodan jälkeen. Sinisilmäisesti 
haluttiin uskoa, että inkeriläiset voivat 
palata omille asuinseuduilleen. Vasta 



1980-luvun lopulla Neuvostoliiton* si¬ 
säisen kehityksen, perestroikan myötä 
nousi uusi Inkeri-innostus. Neuvosto- 
Karjalassa innostuksen aloitti 1987 Pu- 
nalippu-lehden (nyk. Carelia) numero, 
joka kertoi inkeriläisten vaiheista. Suo¬ 
malaisten itsekkyydestä kertoo Inkerin 
auttamisen esteeksi noussut uusi jarru, 
joka ensimmäistä kertaa ei johdu Neu¬ 
vostoliitosta*. Auttamisen este on nyt 
lama, eikä esim. paluumuuttajia enää 
halutakaan Suomeen. 

Max Engmanin Pietarin ja inkeriläis¬ 
ten yhteyksiä selvittävässä artikkelissa 
on virkistävä ja poikkeava näkökulma. 
Pietarin kaupunki edusti aivan toisen¬ 
laista ympäristöä kuin agraarinen Inke¬ 
rin maaseutu. Itse asiassa hyvin monet 
inkeriläiset saivat toimeentulonsa suur¬ 
kaupungin kulutuksesta. Maaseutumai¬ 
sen Inkerin keskellä Pietari edusti urbaa¬ 
nia vaihtoehtoa hyvine ja paihoine puo¬ 
lineen. 


Kirkko tuki suomalaisuutta 

Kirkon ja uskonnon vahva osuus in¬ 
keriläisten elämässä tulee useissa artik¬ 
keleissa korostuneesti esille. Kyösti Vää¬ 
nänen selvittää kirkollisia oloja Ruotsin 
vallan aikana ja Pekka Nevalainen Ve¬ 
näjän vallan aikana. Kirkon rooli oli hen¬ 
gellisen tehtävänsä lisäksi kansallinen ja 
suomalaisuutta korostava. Inkeriläisyv- 
dessä on edelleen huomattavan vahva 
hengellinen leima. Inkerin henkinen his¬ 
toria tuntuu usein pyörivän vain kirkon 
ja koulun ympärillä. Uskonto on koettu 
vaikeina aikoina turvana ja tukena, eikä 
suomalaisen yhteiskunnan tapaista kir¬ 
kollista institutionalisoitumis¬ 

ta kommunistisessa Neuvostoliitossa* 
luonnollisestikaan tapahtunut. Inkerin 
luterilainen kirkko ja inkeriläinen us¬ 
konnollisuus kansallisena ja yhteiskun¬ 
nallisena tyyssijana vainotun kansan 
keskuudessa etsii vertaistaan muualta 
kuin Suomen kirkosta. Lähinnä tulee 
mieleen entisen Itä-Euroopan, esim. 
DDR:n luterilainen kirkko. Vahvan kir- 





INKERI 


Inkeri, sa kultäkallis, kaunis maa, 
pinnallasi viivyn mielelläni viel'. 

Aurinkosi polttaa, sielun sytyttää 
luontoasi ihmettelen matkatiell'. 

Kukkulalla seison, kalikattahan tuoli ' 
hiljainen ja jylhä meri sinertää. 

Kylät joskus kauniiksi vieVtekee huol', 
kansa vielä juhlii joskus tääll'. 

Pinnaltasi minun mentävä on pois - 
kotipiha ammoin mua jo odottaa. 

Toivon, että ensi kesänä taas tois' 
taipaleeni näihin maihin minua. 

Voldemar Kiinoja (1957) 


kollisen panoksen vastapainoksi lukija 
jää kaipaamaan tietoa inkeriläisten 
maallisemmasta menosta: juhlista, har¬ 
rastuksista jne. 

Arkeologisia ja kansatieteellisiä puo¬ 
lia Inkeristä valottavat Pirjo Uino, Veijo 
Saloheimo, Pirkko Sihvo, Pekka Haka¬ 
mies ja Lauri Harvilahti. Pekka Haka¬ 
mies tarkastelee Inkerin alueen muita 
etnisiä ryhmiä kuten saksalaisia ja ve¬ 
näläisiä. Inkerin suomalaisuutta koros¬ 
tava tulkintahan usein unohtaa alueella 
asuvat muut ryhmät. Lauri Harvilahti 
korostaa Inkerin kansanrunouden säilyt¬ 
tämisen ja siirtämisen olleen naisten 
kontolla. Kuuluisin runonlaulajista oli 
epäilemättä Larin Paraske. Naisnäkökul¬ 
maa ei itse Inkeri-kirjassa liiemmin ole 
— kirjoittajista vain kaksi on naisia. 


Kiitetty kuvitus 

Inkerin hallintoa ja historiaa selvittä¬ 


vät Heikki Kirkinen ja Raimo Ranta. Kir¬ 
kisen artikkelista käv ilmi, kuinka Inke- 
ri todellakin oli riitamaata, idän ja län¬ 
nen raja-aluetta. Raimo Ranta puoles¬ 
taan selvittää Inkerin hallinnollisia olo¬ 
ja Ruotsin vallan aikana. Rannan ansio¬ 
kasta artikkelia rasittaa raskassoutui- 
suus, mikä osaltaan aiheutuu massiivi¬ 
sesta lähdeaineistosta. 

Inkeri-teoksen erityisesti ansioksi on 
laskettava huolellinen toimitustyö, pai¬ 
novirheitä ei löydy. Usealla taholla kii¬ 
tetty kuvitus on taitettu hillitysti ja kau¬ 
niisti. Teoksen pyrkimys kaiken katta¬ 
vuuteen tekee siitä hieman raskaanoloi- 
sen, mutta ahkera lukija palkitaan: ar¬ 
tikkelit syventävät ja täydentävät toinen 
toisiaan. 

Lasse Kekki 


* Toim. huom. 

nykyinen Itsenäisten Valtioiden Yhteisö 
(IVY). 




Vierailu Floridan 
lepokodissa 


A urinko helottaa ja taivas on sininen. 

Matkalainen toivoo edes pientä tuu¬ 
len henkäystä, tai varjoa. 

Eila Pakkanen toi minut tänne Lake 
YVorthiin, Floridan lepokotiin. Sisällä le¬ 
pokodissa on hyvä ilmastointi, ja van¬ 
hukset istuvat tyytyväisinä katsomassa 
televisiota. 

Tulimme tervehtimään inkerinsuoma¬ 
laista Maria Mehiläistä, o.s. Vaipää. Ikää 
Marialla on 94 vuotta, ja hän on synty¬ 
nyt Inkerinmaalla Skosepkinan seura¬ 
kunnassa. Marian muisti vain välillä 
pätkii — hän sanoi olevansa 60-vuoti- 
as. Kalareissut olivat vielä hyvin muis¬ 
tissa sekä suuret kalasaaliit, vaikka sama 
juttu muistui mieleen aina uudelleen 
kerrottavaksi. 


Tänne Floridan lepokotiin Marian tie 
oli kulkenut monen eri maan kautta, 
kuten esimerkiksi Saksan ja Ruotsin. 
Valitettavasti Maria ei itse enää pysty 
kertomaan pitkän elämänsä eri vaiheis¬ 
ta. 

Kun halasin ja hyvästelin Mariaa, toi¬ 
votin hänelle Jumalan siunausta. Hän 
kuiskasi korvaani, että meidät erottavat 
suuret vedet. Myös Väinö ja Hilkka Lätti 
tulivat tervehtimään Mariaa. Taisi Ma¬ 
ria tuntea sukulaisensa — hän piti koko 
ajan kiinni Väinön kädestä. 

Väinö Lätti piti myöhemmin esitelmän 
kertoen Inkerin kansan kovasta kohta¬ 
losta. Näin Floridassa marraskuussa 
1991. 

Aili Jukarainen 



Inkerinsuomaiainen Maria Mehiläinen viettää vanhuudenpäiviään floridalaisessa lepokodissa. 
Häntä kävi tapaamassa Aili Jukarainen marraskuisella Amerikan matkallaan. Marian runoja on 
julkaistu vuosia sitten Viestissä. Kuva: Aili Jukarainen. 



TUUTARIN TYTÖT 
MUISTELEE 

(6. 11. 1985 Raumalla) 


Kuin pikkuinen pala maapallon pintaa 
Tuo tuttu Tunturin mäki on 
Sinne mielemme palaa , ihan kuin salaa , 
Monen vuosikymmenen takaa 

Otetaan esille entiset ajat 
Ne vanhoista vanhimmat muistot 
Ne keväiset lehdot ja puistot 

Oli komea koulu rinteellä mäen 
Sen vieläkin sielun silmillä näen 
Ne oppilasjoukot ja opettajat 
Yhä uudestaan mieleen palaavat 

Muistatteko Ventosen Emman 
Järvelän Maikin ja Saarelaisen 
Leini Väinön ja Lankisen, 

Kiurun ja Tikan poikineen 

Olipa muitakin opettajia 
ja oppiaineita paljon 
Siinä punnittiin kielitaitoa 
Kemian ja fysiikan lakeja 

Vaan kaikki ne kevääksi setvisi 
ja todistus vaivat palkitsi 
Taas aurinko paistoi ja kukkaset kukki 
Ja lintuset koulupuistossa lauloi 

Sitten elämänkirjassa kääntyi lehti 
Väri keväinen tummaksi muuttua ehti 
Syksyä seurasi sota ja suru 
Jäljelle eloa vain pienoinen muru 

Se on toinen juttu kokonaan 
Sitä toisella kertaa muistellaan 
Tuutari toiseksi muuttunut lie 
Sinne harvemmin kulkevi tie. 


Aino M. 




Tällaiselta näyttää Aino M:n viereisen sivun runossa muistelema koulu 
vuoden 1991 kesällä — sodan ja ajan runtelemana. Kuva: Helvi Oth- 
man. 



Eero Rautajoki: 


Mihin inkeriläisiä katosi? 



E nsimmäisten sodan jälkeen pidetty¬ 
jen suvijuhlien yhteydessä mainittiin 
siirrettyjen inkeriläisten luvuksi noin 68 
000 henkeä. Luku oli luultavasti otettu 
sen väestölaskennan perusteella, joka 
suoritettiin Inkerissä sota-aikana. Myö¬ 
hemmin luku tarkistettiin. 

Saksalaisten valtaamalla alueella suo¬ 
ritettiin väestölaskenta ja siitä saatiin 
mm. seuraavat lukumäärät: 

suomalaisia 68 821 eestiläisiä 14 463 
inkerikkoja 8 729 latvialaisia 1 424 
vatjalaisia 667 saksalaisia 3 024 
venäläisiä 
noin 126 000 

Inkerin eri väestöryhmien lukumääriä 
tuskin enää koskaan saadaan ihan tar¬ 
kasti selville. Olihan esimerkiksi puna- 
armeijan riveissä inkeriläisiä, jotka eivät 
olleet sota-aikana Inkerissä ja puuttui¬ 
vat siis väestölaskennasta, ja kuitenkin 
heidätkin laskettiin Danzigista Turkuun 
tuotujen inkeriläisten lukuun. Toinen 
luku, joka puuttuu siirrettyjen luvusta, 
olivat Itä-Karjalasta Suomeen tulleet si¬ 


viilit ja sotavangit. Heitä ei ole koskaan 
merkitty kirjoihin Suomessa. 

Mutta karkeasti laskettuna voidaan 
kuitenkin lukua 68 821 verrata siirretty¬ 
jen lukuun, joka oli 63 205. Mutta mihin 
jäivät puuttuvat 5 616 henkeä? Sodissa 
jää aina joku jalkoihin, katoaa tai piilou¬ 
tuu, kunnes uudet valtaajat ovat saaneet 
alueen haltuunsa. Ihmisiä jäi myös mei¬ 
dän sodissamme kotiseudulleen ereh¬ 
dyksessä ja jopa tahallaankin, mutta 
tämä lukumäärä oli hyvin pieni. 

Inkerin väestöä kuoli sota-aikana näl¬ 
kään, tauteihin ja tuli ammutuksi tai hir¬ 
tetyksi. Heistä on useita muistiinpanoja, 
joten saksalaisten aikaa ei tarvitse erikoi¬ 
semmin silitellä aseveljeydelläkään. Ih¬ 
misiä kuoli myös pommituksissa, tapa¬ 
turmissa ja onnettomuuksissa. 

Suomeen siirrettiin myös inkerikot. 
Tähän viittaavat evakuointikertomuk- 
set, tiedot uskonnosta (ortodoksisuudes¬ 
ta) ja kotipaikkakunnat. Heitä oli 8 729 
henkeä. Jos luku lisätään suomalaisten 
lukuun, puuttuu väestöstä 14 345 hen¬ 
keä. 

Tiedossani ei ole, siirrettiinkö vatjalai¬ 
sia. Mikäli heidät lisätään em. lukuun, 
olisi tuhoutuneitten ihmisten määrä pe¬ 
räti 15 012. Luvusta on kuitenkin vähen¬ 
nettävä ne, jotka jäivät muihin maihin, 
kuten esimerkiksi Saksaan tai Puolaan. 
Heitä ei ollut paljon. 

Tuntuu oudolta, että suomalaiset (eli 
inkeriläiset) väestönlaskijat kirjasivat 
suomalaisiksi vain oman joukkonsa, 
mutta inkerikot ja vatjalaiset mainitaan 
erikseen. Heistä ei anneta mainintaa 
suomalaiset inkerikot. Inkeriläisten suu¬ 
ri ihailun kohde Larin Paraske oli myös 
inkerikko. Molemmat ryhmät ovat kie¬ 
lellisesti kulkeneet omaan suuntaansa, 
mutta kieli ei voi koskaan olla kansalli¬ 
suuden tunnus. Vain rotu edustaa kan- 




Työn Runo -kilpailun sato 
ja tulokset 


Lahden työvoimatoimiston henkilös¬ 
töyhdistys r.y:n 1. 1.—31. 5. 1991 järjes¬ 
tämän Työn Runo -kilpailun osanotto 
yllätti järjestäjät täydellisesti. Suomalai¬ 
sille, Suomen sukuisille kansoille ja siir¬ 
tolaisille tarkoitettuun kilpailuun, jon¬ 
ka teemana oli »Työnteko kunniaan», 
osallistui kaikkiaan 1 050 runoilijaa yh¬ 
teensä 3 800 runolla. (Kilpailusta oli il¬ 
moitus huhtikuun 1991 Inkeriläisten 
Viestissä sivulla 12.) 

Suurin osa (noin 90 %) runoista tuli eri 
puolilta Suomea. Maamme rajojen ulko¬ 
puolelta kilpailijoita oli 16 eri maasta: 
Ruotsista 56, Kanadasta 15, Australias¬ 
ta 12, Inkerinmaalta 10, Eestistä 9, 
USA:sta 6, Saksasta 4, Brasiliasta 3, Es¬ 
panjasta 3 sekä 1 runo Bhutanista, San 
Carlosista, Hongkongista, Englannista, 
Tansaniasta, Hollannista, Sveitsistä ja 
Tanskasta. Lisäksi Venäjältä tuli 50 ve¬ 
näjänkielistä runoa, joita ei käännetty 
eikä arvosteltu, koska kilpailu oli suo¬ 
men kielellä. 

Palkintolautakuntaan kuuluivat kirjai¬ 
lija Sirkka Selja, kirjailija Risto Ahti, leh¬ 


tori Tuija Kakko, kirjastonhoitaja Eila 
Jokinen, kääntäjä, maisteri Pirkko Huur- 
to, puheenjohtajana oli toimistonjohta¬ 
ja Väinö Pässilä sekä sihteerinä ja kilpai- 
luasiamiehenä ammatinvalintapsykolo¬ 
gi emeritus Kaija Viljakainen. Palkinto¬ 
lautakunta piti kilpailun tasoa erittäin 
korkeana ja monipuolisena. 

Työn Runo -kilpailun tulokset ovat 
seuraavat: 

I PALKINTO 5 000 mk 
nimimerkki »Kaksonen» 

Liisa Helistö, Helsinki 

II PALKINTO jaettu, kummallekin 
3 500 mk 

nimim. »Juurimato» 

Marjatta Pulkkinen, Räyrinki 
nimim. »Syön vain muodon vuoksi» 
Jouni Kvtöaho, Helsinki 

III PALKINTO 2 000 mk 
nimim. »Ariem» 

Pekka Talikka, Tampere 

ERIKOISKUNNIAKIRJA 
Lembit Jakobson, Eesti, 1 000 mk 


sallisuutta. Tosin vatjalaisten alkuperää 
pidetään kielellisesti eestiläisperäisenä, 
mutta sieltäkin se kiertyy meihin suo¬ 
malaisiin. 

Kun Itä-Karjalassa suoritettiin sota- 
aikana väestölaskentaa, oli eräs laskija 
ottanut huomioon suomenheimoisina 
myös venäjää puhuvat karjalaiset. Tämä 
täytyy kiitollisuudella todeta. Meillä 
suomalaisilla on aina ollut kova halu 
karsinoida naapureitamme. Siksi eri hei¬ 
mot eivät pystyneet luomaan yhteistä 
valtiota. Vasta heimokauden jälkeen 
Ruotsi pakotti suomalaiset elämään il¬ 
man heimosotia ja muita kähinöitä. 


Inkeriläisiä tuhoutui jo »puhdistuksis¬ 
sa» ja kulakoinnin aikana. Se inkeriläis¬ 
ten joukko, joka jäi puna-armeijan puolel¬ 
le, sai kärsiä suuret menetykset. Näin oli 
erityisesti Pietarin piirityksen aikana. Il¬ 
meisesti kukaan ei ole ennen minua kiin- 
nittänvt huomiota siihen, että stalinistisen 
hirmukauden aikana toteutettiin ns. vä- 
hemmistöpolitiikkaa taisteluttamalla 
Neuvostoliiton suomalaisia Suomen suo¬ 
malaisia vastaan. Inkeriläisiä kaatui mm. 
Laatokan koillispuolella. Neuvostoliittoon 
palautetut inkeriläiset kärsivät suuret tap¬ 
piot »sosialismin rakennustyömailla» eri 
puolilla maata. 









KUNNIAKIRJAT 
Kristiina Ahtola 
Juha Antti Lahtinen 
Tuulikki Lamminen 
Arja Nieminen 
Pirkko Siirilä 
Jaana Tanskanen 
Terhi Toiviainen 
Marjatta Virtanen 

KUNNIAMAININTA 
Kristiina Haikonen 

Inkeriläisten Yhdistys ry:n kirjapalkin¬ 
not Inkerinmaalta lähetetyistä runoista 
saivat Helena Martikainen-Zerbakova 
Kupanitsasta (nimimerkki »Heli»), Kat¬ 
ri Kiuru Keitosta (nimimerkki »Heta») 
ja Lempi Kostina Keitosta (nimimerkki 
»Tuuli»). Palkintokirjat on toimitettu 
Inkerin Liittoon Hatsinaan. Julkaisem¬ 
me tällä sivulla kaksi kilpailuihin osal¬ 
listuneista inkeriläisrunoista, ja tämän 
vuoden kuluessa mahdollisesti vielä 
muitakin. 

Työn runoista kootaan 300 sivuinen 
antologia, joka ilmestyy syksyllä 1992 
Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhla- 
vuoden kunniaksi. Työnteko kunniaan 
-sarja jatkuu Työn valokuva -kilpailulla 
1.2.—30. 9. 1992 Suomen itsenäisyyden 
juhlan ja työn arvostuksen merkeissä. 
Kilpailun tulokset julkaistaan näyttelyn 
avajaisissa 6. 12. 1992. 


ISÄLLE JA ÄIDILLE 

Teidän rajaton rakkaus 
suojeli meidät 

vaaroista , virheistä maailman. 
Iankaikkisen levon , 
sielulle rauhan 

löysitte sylissä synnyinmaan. 


Heli 



Inkeriläisten Yhdistys ry. 

Vuosikokous 

Inkeriläisten Yhdistys ry:n vuosiko¬ 
kous pidetään Marianpäivänä 22. 
maaliskuuta 1992 klo 14 Karjalatalos- 
sa, Helsingissä. Osoite on Inkerikoti, 
Käpylänkuja 1,00610 Helsinki. Koko¬ 
uksessa käsitellään sääntöjen määrää¬ 
mät asiat. 

Erovuorossa: varsinaiset jäsenet 
Arvo Korkkinen, Vilho Mustonen, 
Anne Tuohimäki sekä varajäsen Ida 
Riipinen. 


TERVEHDYS KELTOSTA 

Tervehdimme teitä kansa 
Keiton maisemilta kyliltä. 

Kuule meitä , tule meidän kanssa , 
laulaa saamme kaikki yhdessä. 
Liitto Inkerin on suojanamme. 
Niityt laaksot käy jo kukkimaan. 
Luonto vihannoi kuiti aikanamme. 
Tää on meidän kaunis 
synnyinmaa. 

Vaeltanut mieron teitä 
kansa Inkerin oi' aikoinaan. 

Sisään käy ja kaikki huolet peitä , 
vaikka muistot menneet palajaa. 
Liitto Inkerin on... 

Kivinen ja kolkko silloin 
kautta myrskyin kulki elon tie. 
Toista tietä nyt me käymme 
innoin. 

Tyyneen satamaan se viimein vie. 
Liitto Inkerin on... 


Tuuli 



Saksittuja 

Sanomia 

Mordvaan luterilainen seurakunta 

Keski-Venäjällä sijaitsevan Mordvan 
pääkaupunkiin Saranskiin on marras¬ 
kuussa perustettu luterilainen seurakun¬ 
ta. Perustavan työn luterilaiselle seura¬ 
kunnalle on tehnyt vuodenvaihteessa 
itsenäistyvän Inkerin luterilaisen kirkon 
pastori Arvo Survo. 

Saranskin luterilaisella seurakunnalla 
on kaksi työntekijää, jotka valmistuivat 
joulukuun alussa Inkerin rovastikunnan 
seurakunta-avustajan kurssilta. Suomen 
evankelis-luterilainen Kansanlähetys 
lähettää vuoden alussa työntekijöitä 
muutamiksi kuukausiksi Saranskiin. 

Hajallaan asuvia suomalais-urgilaisia 
mordvalaisia on yhteensä noin 1,1 mil¬ 
joonaa. (Kirkko ja Kaupunki 11.12.1991) 


Etsitään 

Haluaisin löytää niitä ihmisiä Suomes¬ 
ta, joiden luona minä lapsena sodan ai¬ 
kana mummoni kanssa asuin. 

Vuonna 1942 meidät lähetettiin mum¬ 
moni kanssa Suomeen; vanhempani oli¬ 
vat Leningradissa saarroksissa. Noustu¬ 
amme maihin laivasta meidät lähetettiin 
aluksi kai Tampereelle. Tämän jälkeen 
asuinpaikkanamme oli Haapamäki ja 
sitten Kivimäki vai oliko se Keuruu, en 
ole varma. Ne olivat karanteeneja. 

Sodan jälkeen mummo kertoi, että 
asuimme karanteenin jälkeen Jyväsky¬ 
län lähistöllä. Olimme kahdessa maalais- 
perheessä. Ensimmäisessä perheessä oli¬ 
vat isäntä, emäntä ja minun ikäiseni tyt- 
täret — olin silloin 7- tai 8-vuotias. Luu- 




Ien, että maatilan nimi oli Koskela, mut¬ 
ta saatan erehtyäkin. Talo oli järven ran¬ 
nalla, ja järven toisella puolella olivat 
isot kalliot. Myöhemmin meidät vietiin 
sieltä pois, ja asuimme toisella maatilal¬ 
la. Siellä oli emäntänä aikuinen tytär 
Krista, vanhin poika oli juuri tulomme 
aikaan kaatunut sodassa. Meidän lisäk¬ 
semme talossa olivat vielä inkerinsuo¬ 
malainen nainen, venäläinen lentäjä (so¬ 
tavanki) ja minun ikäiseni nuorin poi¬ 
ka. 

En enää pysty muistamaan, missä 
tämä tila sijaitsi. Sen sijaan muistan käy¬ 
neeni siellä koulua, joka sijaitsi pitkän 
matkan päässä. Kävin mummoni kans¬ 
sa joka sunnuntai kirkossa, joten paik¬ 
kakunnan on täytynyt olla siihen aikaan 
isompi kauppala. 

Mummoni nimi on Marja Mullonen 
(synt. 1877), syntymäpaikka Leningra¬ 
din piiri. Minun nimeni oli silloin luul¬ 
tavasti Väljä Mullonen. Olen syntynyt 
vuonna 1935 Leningradin kaupungissa, 
ja muistan, että minulla oli lapsena hen¬ 
kilöllisyystodistus. 

Toivon, että nämä pienet muistot ja 
muistikuvat auttavat minua löytämään 
niitä suomalaisia ihmisiä, jotka ottivat 
meidät vastaan ja avustivat vaikeina ai¬ 
koina. Olisin kaikista tiedoista hyvin 
kiitollinen: Valentina Uutsalu, Sauga 
Alevik 23-1, Pärnu 203600, Estonia. 


Pavel ja Anna Miinanen 

Etsin serkkujani Pavel (synt. 1930) ja 
Anna (synt. 1928) Miinasta, jotka jäivät 
sodan aikana Suomeen. 

He syntyivät Rampalan kylässä, Vo- 
losovan piirissä Inkerissä. Heidän äitin¬ 
sä, isänsä ja siskonsa kuolivat keväällä 
1943 Helsingissä. Perheen äiti Rosalia oli 
syntynyt vuonna 1905 ja isä Ivan vuon¬ 
na 1906. Ivan Miinanen työskenteli Suo¬ 
messa telakalla. Voi olla, että perhe vaih¬ 
toi sukunimensä jossain vaihessa. Tie¬ 
doista kiitollisena: Kati Ranne, Kungla 
33-9, Tallinna 200004, Eesti Vabariik. 




Teppo Tahvana ja Eino Puukko 


Matti Puukko etsii veljiään Teppo Tah¬ 
vana (synt. 1914) ja Eino Puukkoa (synt. 
1927), jotka ovat molemmat syntyneet 
Tuutarin seurakunnassa. Asuvat luulta¬ 
vasti jossakin entisen Neuvostoliiton 
alueella. 

Matti Puukko, Klotstigen 3, 713 32 
Nora, Sverige. 


Elsa Hytti 

Helmi Oha (o.s. Hipponen) etsii nuo¬ 
ruuden ystäväänsä Elsa Hyttiä. Elsa 
meni naimisiin sodan aikana ruotsalai¬ 
sen upseerin kanssa Vaasassa. 

Helmi Oha, Sulbi sjk, 202726 Vörumaa, 
Eesti. 


Maria Musikka 

Etsin serkkuani Maria Musikkaa, joka 
syntyi Kolppanan kylässä vuonna 1924. 
Maria avioitui Urho Pentterin kanssa ja 
asui Suomesta tultuaan Himasissa. Hä¬ 
nellä on kolme poikaa sekä veli Toivo 
ja sisar Elina. Marian isä Aadami ja äiti 
Katri ovat molemmat kuolleet. 

Ystävälliset vastaukset: Anna Nilsson, 
Lingongatu 44, 23443 Lomma, Sverige. 


Aleksanteri Matilainen 

Siskot ja veli Hatsinan piiristä Asema 
Voiskovitsasta etsivät Aleksanteri Ma¬ 
tilaista (synt. 1913) Spankkovan seura¬ 
kunnasta Ilkkinän kylästä. Ystävälliset 
vastaukset: Katri Saharova, Vöidu 18-12, 
Kohtla-Järve 202020, Eesti Vabariik. 




Halutaan kirjeenvaihtoon 


Olemme 30- ja 32-vuotiaat ja lapsem¬ 
me ovat 1,5- ja 3-vuotiaat. Haluaisimme 
kirjeenvaihtoon sellaisen inkeriläisper- 
heen kanssa, jolla on nuorempia lapsia 
kuin omamme. Voisimme lähettää myös 
kaikenlaista pientä lastentavaraa. Päivi 
Häkkinen, Kirkkokatu 14 as. 2, 41160 
Tikkakoski, Finland. 


Inkeri-kuoron harjoitukset 
jatkuvat! 

Tammikuun 14. päivänä tiistaina klo 
17—18.30 aloitamme taas joululoman 
jälkeen. Kuoron harjoitukset pidetään 
joka tiistai Inkerikodissa em. aikaan. 
Kaipaamme joukkoomme uusia hyviä 
laulajia. Tervetuloa! 


Joukostamme poistuneita 

Maria Ruuska, synt. 5. 3. 1903, kuoli 
3. 12. 1991 Boräsissa. 

Aleksander Peuhkuri, synt. 15. 8.1904, 
kuoli 10. 12. 1991 Boräsissa. 


Muistilista 


Helsingin paikallisosasto 

Helmikuun tilaisuus 23. 2. on samalla 
Helsingin paikallisosaston vuosikokous, 
joka alkaa klo 14. 

Maaliskuun tilaisuus 22. 3. klo 14 on In¬ 
keriläisten Yhdistys ry:n vuosikokous, 
josta on erikseen ilmoitus tämän lehden 
sivulla 12. Molemmat tilaisuudet pide¬ 
tään Inkerikodissa Karjalatalolla. 

Tervetuloa mukaan! 



Turun paikallisosasto 

Karjalaisten talolla (Itäpellontie 2, Tur¬ 
ku) pidetään: 

Vuosikokous su 23. 2. klo 14. 

Tervetuloa! 


Lahden Seudun Inkerikerho 

Kerhoillat ovat joka kuukauden toinen 
maanantai klo 18.30 Ristinkirkon alaker¬ 
ran kerhohuoneessa (oikealta sivulta si¬ 
sään): 

Helmikuussa 10. päivänä (vuosikokous) 
Maaliskuussa 9. päivänä 
Huhtikuussa 13. päivänä 
Toukokussa 11. päivänä 

Olet lämpimästi tervetullut iltoihimme! 


Seukkoseura 

Seukkoseura kokoontuu Inkerikodis- 
sa talven ja kevään aikana torstaisin klo 
13 seuraavasti: 

6 . 2 . 

5. 3. 

9. 4. 

Toukokuussa seukot tekevät kevätret- 
ken, josta ilmoitetaan myöhemmin. Ter¬ 
vetuloa seukkoihin mukaan! 


Inkeri- piiri 

Inkeri-piiri kokoontuu kevätkaudella 
1992 Espoon kaupungin työväenopistos¬ 
sa Tapiolassa (os. Itätuulenkuja 8) nel¬ 
jänä keskiviikkoiltana klo 18 -19.30: 

5. 2. 

4. 3. 

1. 4. 

29. 4. 

Piirissä on Inkeri-aiheisia luentoja ja 
keskustelua, ja sen ohjaajana toimii Pirk¬ 
ko Huurto. Tervetuloa opiskelemaan tai 
vierailemaan! 



Rakas puolisoni, isämme ja vaarimme 


* j* 

& 

VIKTOR RASKI 


syntynyt 22. 5. 1908 Telese 
kuoli 9. 12. 1991 Slite 

Maria 

Anna-Lisa ja Dick 
Tommy 

Anette ja Anders 
Maj-Britt ja Lasse 
Sara 

Lill ja Bob 
Malin ja Nina 

Sov gott, kare Far, 
i gravens ro. 

Hav tack för Din kärlek 
Din mada och tro. 


Rakas isämme ja pappamme 

Aadam 

JUNNINEN 

s. 5. 8. 1908 Inkerissä 
k. 15. 11. 1991 Helsingissä 


Rakkaudella 

Juho, Salme, Anne, Pauli, 
Veli-Matti ja Marika 
Aino, Klaus ja Ari 
Viktor ja Leena 
Irma ja Helmud 


Elämä ehjä iltaan ehti. 
Sydän lämmin ei syki enää. 



Levitä Inkeri-tietoa, 
tilaa asiamiehiltämme 
Inkeri-aiheista kirjallisuutta 


SAATAVANA SUOMESTA TAI RUOTSISTA 


Aapo Iho 

Hietajyvä (runoja) 

20 mk (40 kr) 

Rintaneula Inkerin 
vaakuna 

10 mk (10 kr) 

Hellin Suominen 


Rintaneula, Inkerin lippu 

20 mk (20 kr) 

Mooses Putron 

15 mk (30 kr) 

Tarra Inkerin lippu 

Inkerin kartta 

5 mk 

elämäkerta 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka 

70 mk 

85 mk (150 kr) 

Inkerin kartta 1849, 


Suomi näkyy 

110 mk (150 kr) 

saksankiel. 

50 mk (50 kr) 

Pelastunut albumi 

130 mk 

Postikortti Karjala talo 

3mk 

Erkki Tuuli 

110 mk (150 kr) 

Inkerin pöytälippuja 

35 mk (60 kr) 

Inkeriläisten vaellus 

Pertti Virtaranta 

Inkerin postimerkkejä 
sarja 

50 mk (75 kr) 

Sananlaskuja ja arvoituksia40 mk (70 kr) 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki 

Suomessa 1940-luvulla 150 mk (200 kr) 

Adresseja 

Vain Ruotsista 

20 mk (40 kr) 

Pekka Nevalainen — Hannes Sihvo 

Aatami Kuortti 


(toim.) 


Veljeni sotavangit, kirjakaupoista 

Inkeri — historia, kansa. 


Ruotsissa Armas Paakkoselta 150 kruunua. 

kulttuuri 

300 mk 

Toivo Folksten 


Aapo Meriläinen 


Inkermanländare i Väs teräs 

50 kr 

Inkerin evankelisluterilaisen 

Irja Hiiva 


kirkon 350-vuotismuisto* 


Försvisningen 

100 kr 

julkaisu 

40 m k (100 kr) 

Ania Monahof 


Äänilevyjä 


Tillflykten 

150 kr 

Inkerikuoro 

Nouse Inkeri ym. 

15 mk (25 kr) 

Ania Monahof 

Mot stjäman 

150 kr 

Lauri Santtu 

Murrejuttuja 

15 mk (25 kr) 

Postikortti 

Tyttö Tuutarin puvussa 

2:50 kr 

Gävlen kuoro 

30 mk 


Arvo Survo 

Omall maali, kasetti 

55 mk (100 kr) 

Ingria 

Ruotsinkielinen aikakaus¬ 
lehti 

50 kr 

Inkeriläisten Viestin 
irtonumeroita 

Saimi Tuukkanen 

Elämäni Helminauha 

40 mk 






n u m e ro 3 


maaliskuu 1992 









inkeriläisten 

viesti 

Toimitus 

Vt. päätoimittaja 
Pirkko Huurto 
Puh. (90)783 391 
Toimitussihteeri 
Leena Salo 

Toimituksen osoite: 

Kadetintie 5 B 32, 00330 Helsinki 
c/o Leena Salo 

Konttori 

Lehden ym. tuotteiden tilaukset, osoitteet, 
jäsenmaksut yms. 

Inkerikoti. Karjalatalo. Käpylänkuja 1. 
00610 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30-20.00 
Anneli Korkkinen 
Postisiirtotili Hki 30636-4 

Ilmoitukset 

1/1 sivu mk I 500 mk 
1/2 » » 800 mk 

1/4 » » 500 mk 

Kuolinilmoitukset 100 mk 
Kiitos- ym. ilm. 60 mk 
Kuva ilmoituksessa 100 mk 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa 
Kustantaja ja julkaisija: 

INKERILÄISTEN YHDISTYS RY. 

Tilaushinta 1992 

130 mk kotimaahan. Ruotsiin 200 kr 
ja muualle 160 mk/v (260 kr/v). 

Pääasiamies Ruotsissa 
Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 

50253 Boräs. Puh. 033-101 850 
Postisiirtotili 626047-5 
(lehden ym. tuotteiden tilaukset) 

Sivistyssäätiö 

Hallituksen pj. Keijo Korkka 
Ruonelantie. 20900 Turku 
Puh. (921)302 868 (työ) 

Säätiön postiosoite: 

Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Postisiirtotili 146660-1 



Leena Salo 


TÄSSÄ NUMEROSSA 


sivu 


Mahdoton muuttuu joskus 
mahdolliseksi 3 

Heimosoturit 4 

Lämmin kiitos Inkerin Liitolle! 7 

Elämän kova koulu 8 

Juho Suni poissa 10 

Inkeri-seminaarissa 

pohdittiin tulevaisuutta 11 


Kansikuvassamme hymyilee Reisinän kylässä, Hatsinan piirissä asuva Inga Ritari. Hän on 
eläkkeellä oleva opettaja, joka välittää kiitoksensa Inkerin Liitolle Viestin välityksellä sivulla 7. 


Mahdoton muuttuu joskus 
mahdolliseksi 


S uomi juhlii itsenäisyytensä 75-vuo- 
tista taivalta tämän vuoden aikana 
monin eri tavoin. Erityisesti ulkosuoma¬ 
laisille tarkoitettu »Juuret Suomessa 
1992» -tapahtumien sarja on yksi mah¬ 
dollisuus osallistua Suomen juhlavuo¬ 
den viettoon. Tasavallan presidentin 
Mauno Koiviston suojelemassa tapahtu¬ 
massa ulkosuomalaiset voivat tutustua 
Suomeen ja suomalaisiin erilaisissa kult¬ 
tuuri- ja harrastustapahtumissa, joita on 
tarjolla runsaasti, erityisesti juhlaviikon 
30. 7.—2. 8. aikana. 

Suomen ulkopuolella asuvista inkerin¬ 
suomalaisista monet ovat varmasti in¬ 
nostuneita osallistumaan tähän ainutlaa¬ 
tuiseen tapahtumaan. Kaikille se ei kui¬ 
tenkaan ole yhtä helppoa, sillä ainakin 
useimmille Eestin tai Venäjän alueilla 
asuville raha — tai paremminkin sen 
puute — asettaa selvät rajoitukset. 

Tätä asiaa pohtii Petroskoissa il¬ 
mestyvän Carelia-lehden päätoimittaja 
Paavo Voutilainen Carelian numerossa 
1 /1992. Hän pahoittelee, että niin moni 
sikäläisistä suomalaisista jää ilman mah¬ 
dollisuutta osallistua moniulotteiseen 
»Juuret Suomessa» -tapahtumasarjaan, 
koska kukkaro ei sitä salli. 

»Tilanne on se, mikä se nyt on, ja sen 
ovat aikaansaaneet yhteisvoimin ja -toi¬ 


min Neuvostoliiton (toim. huom: nykyi¬ 
nen IVY) ja Suomen viranomaiset. Lo¬ 
kakuussa saimme kuulla, että joudum¬ 
me kohta maksamaan viisumista valuu¬ 
tassa, siis Suomen markoissa. Maksu ei 
ole suomalaisittain katsottuna mikään 
suuri ja vaihtelee ennakkotietojen mu¬ 
kaan viisumin laadusta riippuen 30:stä 
200 markkaan. Ja heti perään, marras¬ 
kuun alussa astui voimaan uusi vaihto¬ 
kurssi, jonka mukaan Suomen satanen 
maksaa turistille neuvostopankissa 1 110 
ruplaa riksoineen. Eläkeläispariskunta 
saa olla kolme kuukautta syömättä ja 
juomatta, että saa kokoon sataa Suomen 
markkaa vastaavan ruplaerän. Varsin 
ikävä tosiasia, josta ei pääse yli eikä 
ympäri», Voutilainen kirjoittaa. 

Suomalaiset ovat ylpeitä 75-vuotises- 
ta itsenäisestä isänmaastaan. Olisi hie¬ 
noa, että mahdollisimman moni ulko¬ 
suomalainen pääsisi iloitsemaan kans¬ 
samme yhteisistä juurista. Monille — 
luultavasti liian monille — se saattaa jää¬ 
dä pelkäksi haaveeksi. Toivo kuitenkin 
elää, että suomalaisten vieraanvaraisuus 
tulisi avuksi, ja mahdoton muuttuisi 
mahdolliseksi. 

Leena Salo 






Heimosoturit 


Tyyne Lehtonen on lähettänyt novellinsa »Heimosoturit» 
Viestissä julkaistavaksi nyt kun tämä aihe on taas ajankohtainen. 
»Heimosoturit» on palkittu Kansa taisteli -lehden kirjoitus¬ 
kilpailussa vuonna 1970. Tyyne Lehtonen kertoo kirjeessään, 
että hänen kirjoituksensa perustuu syksyn 1944 tositapahtumiin, 
jolloin Heimopataljoonan sotilaat harhailivat Raahen seudun 
metsissä onnistuttuaan karkaamaan Venäjälle menevästä junasta. 
Lehtosen mukaan ihmisten sympatiat olivat inkeriläisten 
sotilaiden puolella, ja monet suomalaisista eivät olleetkaan 
luovuttaneet karkureita viranomaisille. 


S ota loppui! — Suomi ja Neuvostoliitto 
tekivät rauhan Suomelle raskain eh¬ 
doin. Se koski myös meitä, inkeriläisiä. 

Rauhanehdoissa sanottiin mm., että 
Suomeen evakuoidut inkeriläiset ym. si- 
viilihenkilöt on luovutettava takaisin 
Neuvostoliitolle. Ja ennen kaikkea, voit¬ 
taja vaati haltuunsa ne kansalaisensa, jot¬ 
ka olivat nousseet ase kädessä sitä vas¬ 
taan. Näin ollen Suomen oli luovutetta¬ 
va mm. Heimopataljoona 3 (HeimP 3), 
Erillinen pataljoona 6 (Er.P 6) ja virolais- 
rykmentti JR 200, yleensä kaikki Suomen 
armeijan riveissä palvelleet. Nämä patal¬ 
joonat sekä JR 200 koostuivat kokonaan 
vapaaehtoisista, etupäässä he kaikki oli¬ 
vat suomalaisia ja virolaisia miehiä. Toi¬ 
set heistä olivat joutuneet joko suomalais¬ 
ten tai saksalaisten vangiksi ja sen jälkeen 
liittyneet armeijaan. 

Joukossa oli myös aivan nuoria vapaa¬ 
ehtoisia, rohkeita poikia, jotka henkensä 
uhmaten lähtivät taistelemaan Suomen 
puolesta, tietäen, että Suomen voitto mer¬ 
kitsi heidän vapauttaan, kun taas häviö 
heidän tuhoaan. Luulen, että he juuri tä¬ 
män tajuttuaan taistelivat niin urhoolli¬ 


sesti. He todella taistelivat kotiensa va¬ 
pauden puolesta. Monien näiden poikien 
syntymäkoti sijaitsi sitäpaitsi Karjalan 
kannaksella. 

Myös minun syntymäkotini oli Lem¬ 
päälässä, josta jo tosin v. 1936 jouduin 
lähtemään. Monta Lempaalankin poikaa 
taisteli Suomen armeijan riveissä. Kun 
sitten suomalaiset vahasivat kotipitäjäm- 
me, jännäsimme kovasti, kestääkö Kan¬ 
nas, pysyykö Lempäälä suomalaisten kä¬ 
sissä. Tunsimme kaikki olevamme suo¬ 
malaisia ja kuuluvamme Suomeen. Ja va¬ 
pautemme kaipuu oli suuri, niin suuri, et¬ 
tei sitä voinut kuvitellakaan. Toiveemme 
ei täyttynyt! Kannas murtui, ja suomalais¬ 
ten joukkojen vyöryessä takaisin Kannak¬ 
selta me inkerinsuomalaiset tunsimme 
yhtä suurta surua kuin karjalaiset ja kaik¬ 
ki muutkin suomalaiset: nyt oli viimei¬ 
nenkin toivonpilkkumme vapaudesta 
sammunut. Sitä paitsi tiesimme myös, et¬ 
tä kaikki tämä merkitsi monelle tuhan¬ 
nelle ihmiselle henkilökohtaisenkin va¬ 
pauden menettämistä. 

Niin vaikeaa kuin se varmaan olikin 
Suomen viranomaisista, oli Suomen pak- 



ko luovuttaa nuo sotilaat Neuvostoliitol¬ 
le. Mieleeni on jäänyt siltä ajalta erittäin 
ikävä tapaus. Muistan hyvin, kuinka luo¬ 
vutettavat sotilaat yrittivät epätoivoises¬ 
ti paeta ja pelastaa itsensä. 


Vieras kotiseudulta 

Oli pimeä lokakuun ilta v. 1944 kun 
oveeni koputettiin. Asuimme silloin Paa¬ 
volassa. Menin avaamaan ja ovella seisoi 
naapurin poika, kotipuolesta. Hän oli pal¬ 
vellut Suomen armeijassa, muistaakseni 
juuri HeimoP 3:ssa. Ihmettelin vähän, 
mistä hän nyt näin myöhään tulee. Sanoi 
olevansa menossa kotiväkensä luo ja 
poikkesi vain meille katsomaan, koska oli 
päässyt siviiliin. 

Tiesin, että hän oli saanut kärsiä sodas¬ 
sa paljon palveltuaan vuosikaupalla. Hän 
oli aluksi ollut Venäjän armeijassa, sitten 
talvisodassa ja lopuksi jatkosodassa. Ja 
Leningradin länsipuolella, aivan lähellä 
kotikyläämme, hän haavoittui jalkaan ja 
joutui siinä saksalaisten vangiksi. 


Pitkä vaellus 

Siitä hänelle alkoi pitkä vaellus ja näl- 
käkuuri. Vankileiristä toiseen vaellettiin 
ja nälkä oli niin suuri, että kun hiirikin 
löydettiin, se jaettiin ja syötiin. Usein kun 
aamulla herättiin, oli vierusnaapuri kyl¬ 
mänä. Pahoinpitelyä ja lyömistä oli päi¬ 
vittäin. Kun sitten ilmoitettiin, että van¬ 
kileiristä voidaan vapauttaa miehiä mikä¬ 
li he ilmoittautuvat Suomen armeijaan, 
niin kaikki inkeriläiset ja virolaiset huo¬ 
kasivat helpotuksesta — ja lähtivät! 




Huomasin, ettei hän ollut oma itsensä. 
Vaikutti kovin alakuloiselta ja surullisel¬ 
ta. Eikä hän iloinnut edes siitä, että sota 
oli vihdoinkin päättynyt. Kernaasti hän 
olisi kuunnellut uutisia, mutta kun ra¬ 
diossa ei ollut patteria, ei sitä voi tieten¬ 
kään kuunnella. 

Yövyttyään meillä hän lähti seuraava- 
na päivänä, pyytäen minua saattamaan 
jonkin matkaa. Olimmehan tuttuja lap¬ 
sesta saakka, ja kirjeitäkin sain rintamalta 
silloin tällöin. Siinä kävellessämme alkoi 
poika puhua: 

— Kuule sinä, minä olen karkuteillä. 
Meitä lähdettiin kuljettamaan Venäjälle, 
mutta minä karkasin junasta. 

Hämmästyin kovasti! 

— Ei kai se voi olla totta, sanoin. Eihän 
teitä voi luovuttaa tuomittaviksi! 

— Kyllä se on totta. Meidät koottiin 
Raaheen, otettiin aseet pois ja sanottiin, 
että pääsette siviiliin. Ihmettelimme, mik¬ 
si meitä sitten vartioidaan. Kun meidät 
sitten pantiin junaan ja konekiväärimie- 
het vaunujen oville vartioimaan, joku sa¬ 
noi: »Pojat, teitä lähdetään viemään Ve¬ 
näjälle. Kun kuulimme kylmän totuuden, 
nousi vaunuissa sellainen meteli, että var- 
tiomiesten oli vaunujen ovilta lähdettä¬ 
vä. Kun juna oli ehtinyt ajaa vain muu¬ 
taman aseman välin, miltei kaikki sotilaat 
olivat karanneet syksyn pimeyteen.» 

Heidänkään vaunuunsa ei jäänyt kuin 
kaksi vienankarjalaista poikaa. 

Olin kovin pahoillani, kun en voinut 
häntä mitenkään auttaa, olinhan itsekin 
»vieraissa». Hän kertoi yrittävänsä Ruot¬ 
siin päin. Siinä jutellessamme tuli meitä 
vastaan meidän talon isäntä ja ihmetteli, 
miksi tuolla asemalla on kokonainen pol- 
kupyöräpataljoona, joka tutkii kaikilta 
paperit. Arvasimme, että heitä, karkulai¬ 
sia etsitään. 

Hyvästelimme äkkiä, ja hän lähti käve¬ 
lemään kohti kaukaista määränpäätään 
kadoten tietämättömiin. Tornioon saak¬ 
ka hän kaikesta päätellen ehti, sillä siel¬ 
tä minulle tuli kortti, mutta rajalla hänet 
jo ehkä vangittiin. Hänen kohtalonsa on 
ainakin minulle tuntematon. 





Raskas velvollisuus 

Seuraavana iltana olin palaamassa naa¬ 
purista kotiin, kun äkkiarvaamatta kone- 
kiväärimiehet pysähdyttivät minut ja ky¬ 
syivät: 

— Oletteko nähnyt inkeriläisiä sotilai¬ 
ta? 

— En ole nähnyt, vastasin. Sitäpaitsi 
olen itsekin inkeriläinen ja oma serkku- 
nikin palveli Suomen armeijassa, kuten 
niin monet tuttavanikin. 

Yhdessä sitten hakijoiden kanssa vali¬ 
telimme poikien kovaa kohtaloa. He sa¬ 
noivat: 

— Sääli on poikia. Yhdessä taistelimme 
rintamalla, mutta nyt meidän on pakko 
etsiä heidät käsiimme ja luovuttaa. Jos 
me emme olisi lähteneet heitä hakemaan, 
niin venäläiset olisivat tulleet itse. 

— Joko olette saaneet montakin poikaa 
kiinni? kysyin ja tiedustelin lisäksi, mis¬ 
sä kiinni saatuja säilytetään. 

Sain tietää, että asemalla, jossa heitä saa 
käydä jopa tervehtimässä. Lähtiessäni he 
tekivät minulle sotilaallisesti kunniaa, löi¬ 
vät kantapäänsä yhteen ja sanoivat: 

— Rohkea tyttö. Ei säikähtänyt lain¬ 
kaan. 

Ja niin he lähtivät suorittamaan raskas¬ 
ta velvollisuuttaan. Se oli heille todella 
raskas ja epämiellyttävä. Minä puolesta¬ 
ni en lainkaan säikähtänyt, olinhan täl¬ 
laiseen jo kotipuolessa tottunut. 

Aamulla sitten laitoin voileipiä kassiin 
ja lähdin katsomaan kiinnisaatuja karku¬ 
reita, luullen naapurin pojankin olevan 
heidän joukossaan ja ehkäpä löytäisin 
sieltä serkkunikin ja muita tuttuja poikia. 
Pidätettyjä oli kaikkiaan kuusi miestä, 
jotka kaikki olivat minulle outoja. Pari 
vanhempaakin miestä oli joukossa. Mutta 
kaikki olivat omaa heimoani. Entinen 
aseveli seisoi heitä vartioimassa ja kaik¬ 
ki näytti niin epätodelliselta ollakseen tot¬ 
ta. Mutta totta se kuitenkin oli! 

Kovin he ilahtuivat tulostani ja hyvin 
kelpasivat myös voileivät. Toinen van¬ 
hemmista miehistä oli melkein liikuttu¬ 
nut. Siellä he istuivat Suomen sotilaspu- 



vut yllään; maan, jota he olivat olleet puo¬ 
lustamassa ja joka nyt, hädän tullen, ei 
voinutkaan tarjota heille turvapaikkaa. 
Varmaankin Suomen sotilasviranomaiset 
sisimmässään toivoivat kuitenkin, että he 
sen turvapaikan jostakin saisivat. Olivat 
he kovin pettyneitä, mutta eivät sentään 
katkeria. He käsittivät, että Suomi oli pa¬ 
kon edessä ja voittajan armoilla. 

— Näin tässä nyt kävi, sanoivat pojat. 
Kyllä meistä päästetään ilma pois, kun ra¬ 
jan yli on tultu. 

— Ei meitä heti ammuta, sanoi vanha 
mies. Tottahan ne karanteenissa aluksi 
pitävät. Lienee edessä pitkä vaellus van¬ 
kileiristä toiseen. 

Useampi mies tuosta joukosta oli ollut 
jo saksalaistenkin vankina. 

Sellaista kaikkea siinä juteltiin ja arvail¬ 
tiin. Sitten hyvästelin ja toivotin onnea 
matkalle. Sanoin: 

— Viekäähän terveisiä kotimaahan, 
pian täältä tullaan perässä. — Mutta vie¬ 
läkin olen täällä avioiduttuani suomalai¬ 
sen, evakkotaloni pojan kanssa. 



Tyyne Lehtosen vuonna 1970 kirjoittama 
» Heimosoturit » on yhä ajankohtainen — yli 
kahdenkymmenen vuoden jälkeen. 





Lämmin kiitos Inkerin 
Liitolle! 

Tavallisesti ihminen pelkää vanhuutta ja yksinäisyyttä. Olen 81-vuotias ja asun 
yksin. Sisareni kuoli kuusi vuotta sitten. 

Näinä raskaina aikoina minun suurimpana huolenaiheenani olivat polttopuut, 
joita en onnistunut hankkimaan millään tavalla. Sattumalta tuttavani kertoivat 
murheestani muutamille Inkerin Liiton jäsenille. 

Eräs inkerinsuomalainen Puudostista toi autokuormallisen puita. Hieman myö¬ 
hemmin neljä nuorta miestä Inkerin Liitosta tuli ja pilkkoi puut vajaassa kol¬ 
messa tunnissa. 

En olisi millään uskonut, että toiveeni polttopuista toteutuu niin nopeasti. Olen 
sydämestäni kiitollinen Inkerin Liitolle heidän huolenpidostaan meitä vanhuk¬ 
sia ja yksinäisiä ihmisiä kohtaan. 

Inga Ritari 


Kohtalo tuntematon 

Ajattelin itsekseni kuinka ihminen on 
pieni sodan suurten saappaiden alla. 
Häntä syytetään ja hänet tuomitaan. Hän 
on kuin lastu lainehilla, jota myrsky heit¬ 
telee sinne sun tänne. Ja hän, tavallinen 
sotamies, on kuitenkin täysin syytön so¬ 
taan. Poikien tunteet ymmärtää kyllä hy¬ 
vin kun tietää, kuinka ankara sotilaslaki 
oli silloin Neuvostoliitossa. Oli mieluum¬ 
min ammuttava luoti päähän kuin antau¬ 
duttava vangiksi. Entä sitten? Antautua 
vangiksi, liittyä Suomen armeijaan ja nos¬ 
taa ase Neuvostoliittoa, omaa maataan 
vastaan. Kyllä arvaa mitä siitä seuraa. . . 
Muistammehan Stalinin pojan, Jakovin, 
joka joutui 1941 saksalaisten vangiksi ja 
kuoli myöhemmin vankileirillä. Saksalai¬ 
set olisivat kyllä vaihtaneet hänet johon¬ 
kin Neuvostoliitossa vankina olevana up¬ 
seeriin, mutta siihen ei isä Stalin suostu¬ 


nut. Ei suostunut, vaikka kysymyksessä 
oli oma poikansa. 

Tulee mieleeni, että nämäkin heimoso¬ 
turit olivat omalta osaltaan Suomen itse¬ 
näisyyttä puolustamassa ja sen riippu¬ 
mattomuutta ylläpitämässä. Mutta luo¬ 
vuttamalla heidät Neuvostoliitolle Suomi 
ainoastaan täytti raskaan rauhansa eh¬ 
dot. Koko kansaa ajatellen asia sinänsä on 
pieni, etenkin kun he eivät olleet Suomen 
kansalaisia. Mutta jutusta olisi voinut pai¬ 
sua suuri, mikäli Suomi olisi kieltäytynyt 
heitä luovuttamasta. 

Heidän kohtalonsa on täysin tuntema¬ 
ton. Omaisten etsiskelyistä ja tieduste¬ 
luista huolimatta ei heidän olemassaolos¬ 
taan tiedetä mitään. Melkoisella varmuu¬ 
della kuitenkin voi sanoa: 

— Kaikkensa antaneiden hautapaikka 
on vain tuntematon. . . 

Tyyne Lehtonen 




Elämän kova koulu 

Viisi inkeriiäiskohtaloa 


Viereisen sivun valokuvassa poseeraa viisi Tuutarin seurakunnan 
Kavelahden kylän nuorta naista, jotka olivat vuonna 1917 
kirjanpitokurssilla Petrogradissa. Eivät aavistaneet neitoset tulevaa 
raskasta kohtaloaan elämässään. Taitaja voisi kirjoittaa viisi romaania, 
jos tyhjentävästi kaiken kertoisi. Kaikki he elivät poikkeuksellisen 
rikkaan ja raskaan, jotkut traagisenkin elämän. 


Sohvi Kiippa (o.s. Kukko) avioitui Aa¬ 
tami Antinpoika Kiipan kanssa. Heillä 
oli yksi poika, joka yhä elänee Karjalas¬ 
sa. Vuonna 1941, sodan alettua, komen¬ 
nettiin Kiipan pariskunta ajamaan Ka¬ 
velahden kolhoosin karja Sisä-Venäjäl- 
le. Jo alkumatkasta Aatami pidätettiin, 
ja hän joutui Leningradin työleiriin epä¬ 
luotettavana suomalaisena. Siellä hän 
menehtyi tuntemattomissa olosuhteissa. 

Sohvi tuli monien vaiheiden jälkeen 
Siperiasta kotiin Kavelahteen, mutta 24 
tunnin sisällä hänen oli poistuttava siel¬ 
tä, vangitsemisen uhalla. Lopulta hän 
asettui Karjalaan, ja sai siellä lopullisen 
leposijansa. 

Katri Toivokainen oli vauraanpuolei- 
sen Pennin talon tytär, jolla oli kolme tai 
neljä sisarusta. Katri oli opettajana kan¬ 
sakoulussa. 1930-luvulla hänet, hänen 
miehensä, veljensä ja sisaren mies van¬ 
gittiin. Vanha isä hirttäytyi epätoivois¬ 
saan. Katri palasi sodan jälkeen synty¬ 
mäkotiinsa terveydeltään raunioitunee¬ 
na. Tapasin hänet vuonna 1985. Vieras 
hänen puhettaan ei silloin enää ymärtä- 
nyt, mutta Katri ymmärsi kyllä muiden 
puheen. 

Anna-Mari Suni (o.s. Toivokainen) jäi 
leskeksi, avioitui uudelleen ja muutti 
neljän alaikäisen lapsensa kanssa takai¬ 
sin Kavelahteen. Pian muuton jälkeen 
heidän kotinsa paloi ja aviomies kuoli. 
Sodan sytyttyä lapset olivat Leningra¬ 
dissa tätinsä luona. Rintama sulkeutui 
niin nopeasti, ettei äiti Anna-Mari pääs¬ 


sytkään lastensa luokse. Voi vain kuvi¬ 
tella äidin tuskan, kun hän päivittäin 
näki ja kuuli piiritykseen jääneen kau¬ 
pungin pommituksia. Anna-Mari lähti 
aikanaan Suomesta siinä toivossa, että 
löytäisi edes yhden henkiin jääneen lap¬ 
sensa. Kaikki olivat kuitenkin menehty¬ 
neet. Äitikään ei enää kestänyt noissa 
raskaissa oloissa. 

Katri Ventonen (o.s. Kukko) oli Soh¬ 
vin serkku. Katrin tytär sairastui alakou¬ 
luikäisenä keuhkotautiin, ja ihan sodan 
alla Katrin oli vietävä tyttärensä paran¬ 
tolaan. Sille tielleen he hävisivät sodan 
puhjettua. Heidän taloonsa osui pommi, 
ja palon mukana menehtyi anoppi. Ant¬ 
ti, Katrin aviomies, löysi sodan päätyt¬ 
tyä poikansa, ja he asuivat viimeiset 
vuotensa Eestissä. 

Maria Kiippa (o.s. Toivokainen) oli 
Sohvi Kiipan käly ja kaikkien meidän 
Paavon lasten kummitäti. Kälykset tu¬ 
livat hyvin toimeen keskenään, ja Ma¬ 
ria hieman nuorempana kunnioitti suu¬ 
resti rehellistä ja suorasukaista tulevaa 
sukulaistaan. Kun Sohvin kuolinsanoma 
saapui, Maria sanoi maailman käyneen 
hänelle tyhjäksi ja paljon raskaammak¬ 
si paikaksi elää. Kälykset tapasivat toi¬ 
sensa pari kertaa sodan jälkeen, kerran 
Kavelahdessa. 

Mariasta, enempää kuin muistakaan 
tytöistä, ei kirjanpitäjää tullut. Elämällä 
oli muita suunnitelmia. Marian elämän 
punaisena lankana kulki kaikesta aikai¬ 
semmasta, totutusta ja tutuksi tulleesta 








Vuonna 1917 nämä viisi nuorta naista olivat Petrogradissa kirjanpitokurs- 
silla. Takarivissä vasemmalta Sohvi Kukko, Katri Toivokainen, Anna-Mari 
Toivokainen, istumassa Katri Kukko ja Maria Toivokainen (tyttönimiltään). 


luopuminen ja uusiin, vaikeampiin oloi¬ 
hin sopeutuminen. Eräänä syyskuisena 
päivänä hänet riisuttiin kaikesta maal¬ 
lisesta. Hän jäi seitsemän alaikäisen lap¬ 
sensa kanssa leskeksi, kodittomana al¬ 
kavaan talveen, vieraiden sotilaiden jal¬ 
koihin rintaman läheisyyteen. Kun jäl¬ 
leen kerran kylään oli tulikeskitys, Ma¬ 
ria polvistui kellarissa heinien päälle 


lastensa viereen ja rukoili: »Isä meidän, 
joka olet taivaissa, jos nyt on sinun tah¬ 
tosi, että lähtömme hetki*koitti, ota mei¬ 
dät kaikki yhtä aikaa. Tapahtukoon Si¬ 
nun tahtosi.» 

Elinpäiviä Marialle oli suotu kuiten¬ 
kin vielä paljon, jopa maasta muutto. 
Siinä vaiheessa perhe oli hajonnut: avio¬ 
mies mullan alla, vanhin lapsi rintaman 


Juho Suni poissa 


M onien tuntema inkeriläinen taitei¬ 
lija Juho Suni on poissa. Hän kuo¬ 
li 71 vuoden ikäisenä kotipaikkakunnal¬ 
laan Gävlessä Ruotsissa 21. 1. 1992. 

Juho Suni oli kotoisin Tuutarista Inke¬ 
rinmaalta. Toisen maailmansodan aika¬ 
na hän oleskeli Suomessa. Kun neuvos¬ 
toliittolaiset sodan päätyttyä vaativat 
inkeriläisiä palautettaviksi takaisin Neu¬ 
vostoliittoon, Juho Suni katsoi parhaaksi 
paeta monien muiden inkerinsuomalais¬ 
ten tavoin Ruotsiin. Samassa veneessä 
83 muun ihmisen kanssa hän onnistui 
pääsemään Raumalta Stugsundiin, jos¬ 
ta hän eri vaiheiden ja paikkakuntien 
jälkeen päätyi Gävleen. Ruotsin kansa¬ 
laisuuden hän sai vuonna 1953. 

Jo kotona Inkerinmaalla Juho Suni toi¬ 
mi taiteen parissa. Suomessa olonsa ai¬ 
kana hän ehti tehdä ensiesiintymisensä 


puolella tietämättömissä, lapsista kolme 
työvelvollisina vieraissa oloissa. Kohtalo 
oli armelias, ja lasten tie toi heidät ajan 
mittaan yhteen. Vain vanhin jäi erilleen, 
mutta häneenkin löytyi lopulta yhteys. 

Tässä vain suurin piirtein tyttöjen ta¬ 
rinaa. Riipaisee kun katselee kuvaa 17— 
20-vuotiaista, toiveita täynnä olevista 
nuorista naisista, ja minkä elämän taa¬ 
kan he kukin kantoivat! 


taitelijana, ja Gävleen tulonsa jälkeen 
hän sai lisäansioita myymällä inkeriläis¬ 
tä kansantaidetta torilla. Kotikaupun¬ 
kinsa Gävlen lisäksi Juho Sunilla oli 
näyttelyjä mm. Norrköpingissä, Sunds- 
vallissa, Göteborgissa, Tukholmassa. 

Aluksi kovinkaan monet eivät ymmär¬ 
täneet Juho Sunin taidetta, sillä hän ei 
valinnut perinteista tietä, vaan etsi lak¬ 
kaamatta uusia muotoja ja linjoja taitees¬ 
saan. Kuten Björn VVidegren sanoo hä¬ 
nestä muistokirjoituksessaan Gefle Dag- 
bladissa: »Taide oli hänelle samalla ker¬ 
taa sekä kärsimys että elinehto. Taide oli 
elämänasenne» (24. 1. 1992). 

Vähitellen Juho Suni sai osakseen an¬ 
saitsemaansa arvostusta. Hänestä tuli 
kiistämätön mestari Gävlen taide-elä¬ 
mässä. 

LeSa 


Toimitukseen on 
saapunut suruviesti: 

Ida Riipinen, merkittävän inke- 
riläistyön korvaamaton tekijä, on 
poissa. Ida Riipinen kuoli 10. 
helmikuuta 1992. 


Helvi Othman 



Inkeri-seminaarissa 
pohdittiin tulevaisuutta 


T uusulan rovastikunta ja Sipoon suo¬ 
malainen seurakunta järjestivät yh¬ 
dessä Inkeri-seminaarin Keravalla 8. päi¬ 
vänä helmikuuta. Seminaarin tarkoituk¬ 
sena oli antaa tuoretta tietoa Inkeristä ja 
pohtia tulevaisuuden mukanaan tuomia 
haasteita. 

Inkeri-seminaari kokosi Keravan seu¬ 
rakuntakeskukseen noin 150 inkeriläis¬ 
tä ja heidän ystäväänsä. Inkeriläisten ny¬ 
kytilanteesta kertoivat petroskoilainen 
toimittaja Santeri Pakkanen, inkerin- 
maalainen pappi Eero Kuukauppi, inke¬ 
riläisistä kirjan kirjoittanut Helena Miet¬ 
tinen Keravalta, Tapani Sihvola Sipoon 
Kuntokalliosta, lääninrovasti Leino Has¬ 
sinen, isä Heikki Huttunen Helsingin or¬ 
todoksisesta seurakunnasta ja kaikkien 
inkeriläisten tuntema Maria Kajava Pet- 
roskoista. Yksi seminaarin järjestäjistä 
oli pastori Anja Hänninen, joka on teh¬ 
nyt paljon työtä inkeriläisten hyväksi 
kuten myös tämän seminaarin onnistu¬ 
miseksi. 

Santeri Pakkanen toi puheessaan esil¬ 
le inkeriläisten paluumuuttajien viime 
vuoden aikana huomattavasti vaikeutu¬ 
neen tilanteen Suomessa. Laman myötä 
suomalaisten asenne paluumuuttajia 
kohtaan on muuttunut torjuvaksi. Kera¬ 
valainen kirjailija Helena Miettinen us¬ 
koi syyn presidentti Koiviston paluu- 
muuttopuheeseen piilleen silloisessa 
työvoimapulassa. Lamasta huolimatta 


Suomi on inkeriläisten paratiisi, Mietti¬ 
nen totesi omassa puheenvuorossaan. 

Eero Kuukauppi Pyhän Marian seura¬ 
kunnasta kertoi mm. alullaan olevasta 
pyhäkoulutyöstä. Seurakunnilla on vä¬ 
hän työntekijöitä, ja esimerkiksi nuori¬ 
so- ja lapsityöhön kaivataan ohjaajia. Ro¬ 
vasti Leino Hassinen kertoi puolestaan 
Inkerin kirkon itsenäistymisestä tämän 
vuoden alusta alkaen. Kirkon kehittä¬ 
misohjelman odotetaan valmistuvan 
maaliskuussa. Hassisen mielestä suoma¬ 
laiset rovastikunnat auttaisivat parhai¬ 
ten pientä Inkerin kirkkoa nousemaan 
jaloilleen ottamalla oman inkeriläisseu- 
rakunnan kummikohteekseen. 

Tarve inkeriläisvanhusten olojen pa¬ 
rantamiseksi Inkerinmaalla tuli esiin 
sekä Tapani Sihvolan että Leino Hassi¬ 
sen puheenvuoroista. Viisi vanhainko¬ 
tia on tulossa, mutta kaikkiaan niitä tar¬ 
vittaisiin 15. Vanhainkotien rakentami¬ 
nen 5 000 vanhukselle rajan taakse on 
kuitenkin vaikeaa. Vanhainkotien lisäksi 
Inkeriin pitäisi Sihvolan mielestä saada 
vanhusten palvelukeskuksia ja -autoja. 

Oman painoarvonsa seminaarille an¬ 
toi Maria Kajavan läsnäolo. Hän ja kaik¬ 
ki seminaariin osallistuneet lienevät sa¬ 
maa mieltä siitä, että Inkeri-seminaarin 
kaltaisia tapahtumia tarvitaan myös tu¬ 
levaisuudessa. 

LeSa 



Kevään tulo 


Varhaiskevättuulen 
vilpoisa värinä 


viima vyöryy 
vyöryy 
ja huokuu 

kierrellen nousee 
lahdelta rantaan 

Painuneen hangen 
kimallus hohtaa 
törmän pohjois¬ 
puoleisella 
pohjukalla 
varjossa 
päivänsäteiltä 

Viima kohoaa 

lennähtää, 

vavahtaa 

kohdaten töyräällä 
keväisen auringon 
väreilee. .. 

Kaukana 
hengittää 
Tuutarin mäki 

Siellä se on, — 
auringonkehrä 
nousseena jo 
Mujan metsien 
piilosta 

Pulkavan rinteisiin 
säteitä hehkuttaa, 
lämmittää laajat 
Venjoen maat 

Viima painuu 

mataliin jäihin, 

Järvisaaren 

järvien 

sopukoille 

Suomenlahden 

leveille salmille, 

pysyy lujasti 

pinnassa 

Laatokan, 

hulmahtaa 

Karjalan Kannakselta 
häipyen Keiton 
mäkien monttuihin 


Päivä varttuu 
linnun lentoon. . . 


sineestä taivaan 
kauas kantaa 
kanahaukan 
valpas katse, 
siivet piirtää 
ympyröitä 

Narvajoki 

kiiltää 

Metsät siintävinä 
lakeudet laajoina 
kukkulat soista 
kohoten, 
taivaansineen 
vesissä viihtyen 
lepää 
lämmeten 
Inkerinmaa 

Nevan vedet 

vuolaat 

kiireiset. . . 

kasantuu 

jäitä, 

törmäilee 

myllertää, — 

mahtava virta 

uomaansa 

kahlittu 

rynnistää 

vauhkona 

merta päin 

Maa höyryää 
kylpien lämmössä 

Salainen jännitys 
lupaus luonnon 

Rantavesakon 
kantojen väliin 
nuuskiva kettu 
työntää kuonon 


Varis 

huutaa 

Pilviä kertyy 
tihenee verho 
auringon tiellä 

Liikahtaa viima 
illansuussa 
ja voimalla 
vyöryttää 
raukean maan 

hämäryys tiivistyy 
sakenee yöksi 

vaientaa koivikko 
risahtaa oksa 

jonnekin myöhäinen 
peura syöksyy 

raskaasti 
nukkuu 
siunattu 
maa. . . 


— Ilkka Laatokka 




Saksittuja 

Sanomia 


Meneekö kirkkojen 
elintarvikeapu Pietarissa 
perille? 

Ruotsin, Tanskan ja Suomen kirkot 
ovat sitoutuneet toimittamaan ainakin 
seitsemän rekallista, noin 150 tonnia 
elintarvikkeita Pietariin tämän talven 
aikana. Tammikuun aikana neuvotel¬ 
laan kirkkojen elintarvikeavun mahdol¬ 
lisesta lisäämisestä. Viimeaikoina julki¬ 
suudessa on ollut esillä tietoja, joiden 
mukaan kokonaiset avustuslastilliset 
IVY:n alueella katoaisivat matkalla ja 
joutuisivat vääriin käsiin. 

Kirkon ulkomaanavun projektisihtee¬ 
ri Kai Takkula, meneekö Pohjoismai¬ 
den kirkkojen elintarvikeapu perille? 

— Kyllä menee. Jakelusta vastaa Pie¬ 
tarin kirkkojen elintarvikeavun komitea. 
Seurakunnat Pietarissa kartoittavat alu¬ 
eillaan kuka tarvitsee eniten apua, huo¬ 
lehtivat jakelusta ja jokainen vastaanot¬ 
taja kuittaa saamansa paketin. 

— Elintarvikepaketteja on joutunut 
vääriin käsiin erittäin niukasti. 

— Pietarissa on myös ruotsalainen 
kirkkojen elintarvikeavun koordinaatto¬ 
ri seuraamassa avun perillemenoa. 

Ketkä tarvitsevat apua eniten? 

— Pienituloiset eläkeläiset, vammaiset 
ja suurperheet. 

Pohjoismaiden kirkot lähettävät Pieta¬ 
riin noin 20 000 elintarvikepakettia. 
Eikö tämä ole kuin pisara meressä vii¬ 
den miljoonan asukkaan Pietarissa? 

—Viime syksynä Pietarin kaupungin 
sosiaalitoimiston johtaja arveli, että Pie¬ 
tarin viidestä miljoonasta asukkaasta 
noin yksi prosentti elää erittäin vaikeas¬ 
sa asemassa. Prosentti viidestä miljöö- 



nasta on 50 000, joten kirkkojen elintar¬ 
vikeapu tavoittaa erittäin vaikeassa ase¬ 
massa olevista suhteellisen ison joukon. 

Pietarissa on 126 ortodoksiseurakuntaa 
ja yhteensä 50 muuta seurakuntaa. Mi¬ 
ten elintarvikeapu jaetaan näiden seu¬ 
rakuntien kesken? 

— Ortodoksisen ra kunnat saavat 50 
prosenttia ja loput 50 prosenttia jaetaan 
muiden seurakuntien kesken. Seurakun¬ 
nat jakavat alueellaan paketteja eniten 
tarvitseville, ei ainoastaan oman seura¬ 
kuntansa jäsenille. (Mari Teinilä/Kirk¬ 
ko ja Kaupunki 15. 1. 1992) 


Sihvon ja Nevalaisen Inkeri- 
teos sai Lauri Jäntin palkinnon 

Viime syksynä valmistunut Inkerin his¬ 
torian perusteos Inkeri. Historia, kansa, 
kulttuuri palkittiin Lauri Jäntin palkin¬ 
nolla viime maanantaina Werner Söder- 
strömin kustannusosakeyhtiön tiloissa 
Helsingissä. 

Pekka Nevalainen ja Hannes Sihvo 
ovat toimittaneet tämän 400-sivuisen 
yleisteoksen. Palkintolautakunnan pe¬ 
rusteluissa sanotaan teoksen tarkastele¬ 
van inkeriläisten vaiheita hamasta mui¬ 
naisuudesta tähän päivään piirtäen vah¬ 
van kuvan sukulaiskansasta, sen vai¬ 
heista ja sen traagisesta olemassaolon 
taistelusta. Kirjan on kustantanut Suo¬ 
malaisen Kirjallisuuden Seura. (Karjala 
6. 2. 1992) 


Mitalit 

Kaksi virolaista kirkonmiestä on saanut 
Suomen arkkihiippakunnan myöntä¬ 
män mitalin ansioistaan pitkäaikaisesta 
työstä inkerinsuomalaisten parissa. 

Arkkipiispa John Vikström luovutti 
mitalit Suomen kirkon kiitoksena kirk¬ 
koherra Voldemar Iljalle, joka työsken- 



telee Tallinnan Nömmen seurakunnas¬ 
sa ja kirkkoherra Paul Hagerille, joka 
toimii noin 50 kilometriä Tallinnasta 
itään olevassa, nopeasti kasvavassa Ha- 
gerin seurakunnassa. 

Molemmat papit tekivät suomenkielis¬ 
tä kirkollista työtä neuvostovallan aika¬ 
na erittäin vaikeissa olosuhteissa ja kä¬ 
vivät Virosta pitämässä jumalanpalve¬ 
luksia inkeriläisten luona aina Petros¬ 
koissa asti. (Helsingin Sanomat 29. 1. 
1992) 


Pikku-uutisia 

Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö 
(KKES) on myöntäyt Karjalaiselle Näyt¬ 
tämölle 10 000 markan apurahan Nou¬ 
se Inkeri -näytelmän vierailuun Kupa- 
nitsassa Inkerinmaalla. Inkeri Kilpisen 
kirjoittama ja Paavo Liskin ohjaama 
Nouse Inkeri -näytelmä sai ensi-iltansa 
viime vuoden marraskuun alussa Lin¬ 
nanmäen Peacock-teatterissa, jossa sitä 
esitettiin hyvällä menestyksellä noin 
kuukauden ajan. 


Haaste Ruotsin 
inkeriläisille 

Ystäväni Kaiku Peikalainen Gävlestä 
haastaa kaikki Ruotsin inkeriläiset lah¬ 
joittamaan (vähintään) 100 kr henkilöl¬ 
tä Inkerin vanhuksille. »Olkaamme in¬ 
keriläisiä, ei kerjäläisiä hyvinvointival¬ 
tiossa Ruotsissa», hän kirjoittaa. 

Me tiedämme millaisissa olosuhteissa 
monet heimomme vanhukset elävät. 
Avun tarve on suuri. Jos omat eivät auta 
omia, keneltä voimme odottaa apua? 

Levitän haasteen mielihyvin edelleen 
julkisuuteen. Lahjoitukset toimitat yk¬ 
sinkertaisimmin perille maksamalla 
ISK:n viralliselle keräystilille postgiro- 
konto 24 50 52 - 6, Ingria. 

Armas Paakkonen 

ISK:n puheenjohtaja 




Etsitään 


Armas Mustonen 

Katri ja Mari Laukkanen etsivät serkku¬ 
aan Armas Mustosta (synt. 1923), joka 
oli kirkonkirjoilla Haapasaarella. Vii- 
meeksi hän on asunut Pietarin alueella, 
Hatsinan piirissä, Pukran kylässä. Ota 
yhteys: Alina Nieminen, Ahdenkallion- 
tie 22, 05820 Hyvinkää, puh. 914-50230. 
Alinalta saat sisarusten osoitteen. 


Etsin niitä inkeriläisiä, jotka asuivat so¬ 
dan aikana Laitilassa Kovion Isossata- 
lossa. Ukko Siepel oli jo silloin iäkäs, 
noin 65-vuotias. Katri Rautalainen oli 
ukon sisko, noin 60-vuotias. Mari Siepel 
oli ukon tytär ja hän oli sodan aikaan 
noin 30-vuotias. Silloin 14-vuotias Lem¬ 
pi Aleksei oli Marin sisaren tyttö, jonka 
molemmat vanhemmat olivat kuolleet. 
Jos joku tietää näistä henkilöistä jotakin, 
ottaisitteko ystävällisesti yhteyttä mi¬ 
nuun: Lea Antola Marttila, Mvnämäki 
as. 23110, puh. 921-708 239. 


Valtteri Danius Pakka 

Etsin Valtteri Danius Pakkaa, joka on 
syntynyt Inkerissä ja tullut Kanadaan, 
Brittiläiseen Kolumbiaan vuonna 1951 
17- tai 18-vuotiaana. Hän työskenteli 
Canadian Pasific rautatiellä. Myöhem¬ 
min hän lähti Ruotsiin ja jäi asumaan 
sinne. Tulin Valtterin kanssa samalla 
laivalla Kanadaan. Haluaisin yhteyden 
Valtteriin tai henkilöön, joka tietää hä¬ 
nestä jotakin. Osoitteeni on Etseli Miet¬ 
tunen, 2893 West 22nd Ave, Vancouver, 
B. C. Canada. V6L 1M7. 



Muistilista 


Helsingin paikallisosasto 

Maaliskuun tilaisuus 22. 3. klo 14 on In¬ 
keriläisten Yhdistys ry:n vuosikokous, 
joka pidetään Inkerikodissa Karjalatalol- 
la. 

Huhtikuun tilaisuus 26. 4. klo 14. 

Tervetuloa mukaan! 


Turun paikallisosasto 

20.4. Pääsiäisjuhla 
7. 6. Helluntaijuhla 
4. 10. Mikkelinpäiväntilaisuus 

31. 10. Pyhäinpäivän kunniakäynnit 
karjalaisten ja inkeriläisten muistomer¬ 
keillä Turun hautausmaalla klo 12 al¬ 
kaen. 

26. 12. Joulujuhla 

Kaikki tilaisuudet pidetään Karjalais¬ 
ten talossa. Itäpellontie 2, klo 14.00. 

Tervetuloa! 


Lahden Seudun Inkerikerho 

Kerhoillat ovat joka kuukauden toinen 
maanantai klo 18.30 Ristinkirkon alaker¬ 
ran kerhohuoneessa (oikealta sivulta si¬ 
sään): 

Huhtikuussa 13. päivänä 
Toukokuussa 11. päivänä 

Olet lämpimästi tervetullut iltoihimme! 


Seukkoseura 

Seukkoseura kokoontuu Inkerikodissa 
torstaina 9. 4. klo 13. 

Toukokuussa seukot tekevät kevätret- 
ken, josta ilmoitetaan myöhemmin. Ter¬ 
vetuloa seukkoihin mukaan! 



Rakkaamme 



Juho Suni 

s. 13. 7. 1921 Tuutari, Inkeri 
k. 21. 1. 1992 Gävle, Ruotsi 


Kaipauksella muistaen 

Kerstin, lapset ja lastenlapset 
sisar ja veli perheineen 
sekä muut sukulaiset 

Soita tuuli kerro ikävämme 
Uni hellä anna rakkaallemme 

Siunaus toimitettu 1. 2. 1992 
Staffanin kirkossa Gävlessä. 

Lämmin kiitos teille kaikille, 
jotka kunnioititte rakkaamme 
Juho Sunin muistoa ja otitte osaa 
suruumme. 

Omaiset 


Inkeri- piiri 

Inkeri-piiri kokoontuu kevätkaudella 
1992 Espoon kaupungin työväenopistos¬ 
sa Tapiolassa (os. Itätuulenkuja 8) kes¬ 
kiviikkona 1.4., jolloin sukututkija Hel¬ 
jä Pulli kertoo inkeriläisten sukujen tut¬ 
kimisesta. Kevään viimeinen tilaisuus 
on 29. 4. Molemmat Inkeri-piirin tilai¬ 
suudet pidetään klo 18 — 19.30. 

Olet lämpimästi tervetullut! 


Oikaisu 

Inkeriläisten Viestissä 1 — 2/1992 sivul¬ 
la 7 Maria Mehiläisen synnyinseurakun- 
naksi mainittiin virheellisesti Skosepki- 
na. Pitää olla: Kosemkina. 



Levitä Inkeri-tietoa, 
tilaa asiamiehiltämme 
Inkeri-aiheista kirjallisuutta 

Inkeriläisten Viestin takakannessa aiemmin mainittujen 
Inkeri-aiheisten teosten yms. lisäksi voit tilata RUOTSISTA 
myös seuraavia tuotteita: 


Suomenkielinen, uudempi kirjallisiin*: 

Ella Ojala 

Suomi näkyy, 150 kr 

Aatami Kuortti 

Kirkossa, keskitysleirissä, 
korvessa, 150 kr 

Helena Miettinen 

Inkeriläiset maaton kansa, 150 kr 

Hannes Sihvo 

Inkerinmaalla, 150 kr 

Mikko Koloniainen 

Inkerin toisinajattelijat, 50 kr 

Arvo Survo 

Neljäs tuuli, 100 kr 

Lvvli Honkonen 

Laps Inkerin, 200 kr 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 
1940-luvulla 200 kr 

Eeva Mesiäinen 

Maria Kajavan pitkä taival, 220 kr 

Ruotsin kiel i ne n kirja II is uus: 

Toivo Folkesten 

Det svunna Ingermanland, 50 kr 

Uno I lammarström 

Ingermanländarna som flydde 

tili Sverige, 30 kr 


Oskar H imi Iäinen 

Främmande fosterland, 100 kr 

Thureson 

Lilja, flyktingflickan frän 
Ingermanland, 60 kr 

Muuta: 

Tarra Inkerin vaakuna, 5 kr 

Tarra Inkerin ja Viron lippu, 5 kr 

Postikortti Örebron muistokivi, 1 kr 

Postikortti Haaparannan kiitoslaatta, 1 kr 
Onnittelukortti, 10 kr 

Pertti Virtaranta 

Katri Peräläinen, inkeriläis- 
oppaani, 25 kr 

Isien Usko, muistojulkaisu, 10 kr 

Juho Kemppi 

Fenno-ingrian tauluja, 5 kr 

Radan kuoro 

Laula kaikki maa, kasetti, 70 kr 


Tilauksia ottaa vastaan 

Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 
50253 Boräs 
puh. 033-101 850 
Postisiirtotili 626047-5 




numero 4 


huhtikuu 1992 










inkeriläisten 

viesti 

Toimitus 

Vt. päätoimittaja 
Pirkko H uurto 
Puh. (90) 783 391 
Toimitussihteeri 
Leena Salo 

Toimituksen osoite: 

Kadetintie 5 B 32. 00330 Helsinki 
c/o Leena Salo 

Konttori 

Lehden ym. tuotteiden tilaukset, osoitteet, jä¬ 
senmaksut vms. 

Inkerikoti, Karjalatalo. Käpylänkuja 1, 

00610 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30-20.00 
Annikki Kelo 
Postisiirtotili Hki 30636-4 

Ilmoitukset 

1/1 sivu mk 1 500 mk 
1/2 » »> 800 mk 
1/4 » » 500 mk 
Kuolinilmoitukset 100 mk 
Kiitos- ym. ilm. 60 mk 
Kuva ilmoituksessa 100 mk 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa 
Kustantaja ja julkaisija: 

INKHRILAISTEN YHDISTYS RY. 

Tilaushinta 1992 

130 mk kotimaahan. Ruotsiin 200 kr 
ja muualle 160 mk/v (260 kr/v). 

Pääasiamies Ruotsissa 
Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 

50253^Boräs. Puh. 033-101 850 
Postisiirtotili 626047-5 
(lehden ym. tuotteiden tilaukset) 

Sivistyssäätiö 
Hallituksen pj. Keijo Korkka 
Ruonelantie, 20900 Turku 
Puh. (921) 302 868 (lyö) 

Säätiön postiosoite: 

Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Postisiirtotili 146660-1 



Leena Salo 


TÄSSÄ NUMEROSSA 


sivu 


Valoa laman keskellä 3 

Lukujen sattumaa 4 

Ajatuksia Inkerin kansan 
tulevaisuudesta 5 

Venjoen kivikirkko odottaa 

parempia aikoja 6 

Inkeriläinen Jussi ja hänen 
elämäntyönsä 8 

Suruviesti — Ida Riipinen on poissa 10 

Aadam Juoninen poissa 11 

Inkeriläisten kesäjuhlat Ingria -92 
Boräsissa 29. — 31. toukokuuta 12 

Inkerinsuomalaisten kesäjuhlat 


Lahdessa 25. — 26. heinäkuuta 1992 13 


Kansikuvassamme on Venjoen kivikirkko, joka on aikoinaan voinut ylpeillä kolmesta tornis¬ 
taan. Nyt torneja ei enää ole, ja yli satavuotias kirkkovanhus toimii nykyisin maatalouslabo- 
ratoriona. Enemmän Venjoen kivikirkosta voit lukea sivulta 6. Kuva: Pirkko Huurto. 


Valoa laman keskellä 


S uomen talous jatkaa syöksykierret¬ 
tään. Toiset ennustavat talouden 
kääntyvän kuitenkin nousuun jo tämän 
vuoden aikana. Vielä useammat usko¬ 
vat, että laman mukanaan tuomat ennä- 
tvskorkeat työttömyysluvut eivät nou¬ 
susuhdanteen alkaessa pienene, vaan 
joukkotyöttömyydestä on tullut pysyvä 
»euroilmiö» Suomeen. 

Samalla kun suomalaisten hyvin¬ 
vointivaltion perustukset järkkyvät suh¬ 
tautuminen pakolaisiin on muuttunut 
yhä kielteisemmäksi. Ilmapiirin vaih¬ 
doksen ovat saaneet kokea myös inke¬ 
riläiset paluumuuttajat. Työttömyyden 
ja velkataakan vaivaamilta suomalaisil¬ 
ta ei usein riitä myötätuntoa paluu¬ 
muuttajia ja heidän vaikeuksiaan koh¬ 
taan. 

Lehtien yleisönosastoilla on viime ai¬ 
koina esiintynyt mielipiteitä, joissa ar¬ 
vostellaan Suomeen muuttavien inkeri¬ 
läisten erityisasemaa muihin maahan¬ 
muuttajiin nähden. Hyvinä aikoina on 
tietysti helppoa palauttaa mieliin inke¬ 
riläisten ja suomalaisten yhteinen his¬ 
toria sekä antautua jalon heimotunteen 
valtaan. Kirjoitukset osoittavat selvästi, 
että huonojen aikojen tultua suomalais¬ 


ten heimotunne on valitettavan usein 
osoittautunut pelkäksi pintakiilloksi. 

Valoa laman keskelle on tuonut se tie¬ 
to, että suomalaiset viranomaiset ovat 
vihdoin heränneet inkeriläisvanhusten 
hädän edessä. Helmikuun 28. päivänä 
A-studiossa kerottiin Pietarin ympäris¬ 
tössä asuville inkeriläisvanhuksille tar¬ 
koitetuista vanhainkotihankkeista, joi¬ 
hin on löytynyt apua myös suomalaisil¬ 
ta. Samalla kuitenkin toivottiin, että Suo¬ 
men viranomaiset saataisiin projekteihin 
mukaan. 

Kuin vastauksena vetoomukseen te¬ 
levision puoli yhdeksän uutisissa ker¬ 
rottiin maaliskuun ensimmäisenä päi¬ 
vänä, että Suomi suunnittelee tulevan¬ 
sa mukaan Inkerin Liiton ja Inkerin kir¬ 
kon yhteishankkeeseen. Hankkeen tar¬ 
koituksena on rakentaa 15 vanhusten 
palvelutaloa kolmen vuoden aikana In¬ 
kerinmaalle. Yli 70-vuotiaita inkeriläis- 
vanhuksia arvioidaan asuvan tällä het¬ 
kellä Inkerinmaalla noin 10 000. Sosiaali- 
ja terveysministeriön kansliapäällikkö 
Heikki S. von Hertzen totesi hankkeesta 
yksiselitteisesti: »Olemme sen velkaa 
heimokansallemme.» 


Leena Salo 



Lukujen sattumaa 



Inkeriläiset 

Aikanaan puhuttiin »suusta korvaan» 
saadun tiedonvälityksen perusteella, et¬ 
tä inkeriläisiä oli siirretty Saksan val¬ 
taamalta alueelta Suomeen noin 68 000 
henkeä. Tällaiset noin-luvut eivät suin¬ 
kaan ole täsmällisiä ja samaa kuvaa täy¬ 
sissä tuhansissa annettu lukukin. Myö¬ 
hemmin lukua on täsmennetty. 

Erkki Tuuli on kirjassaan »Inkeriläis¬ 
ten vaellus» maininnut Eestin ja Saksan 
kautta siirretyiksi yhteensä 63 205 hen¬ 
keä. Inkeriläisiä tuli Suomeen myös Itä- 
Karjalasta, mutta heitä ei ole huomioitu 
tässä luvussa. Monet sijoittuivat jo mel¬ 
ko hyvin maahamme, mutta rauhaneh¬ 
tojen stalinistinen tulkinta, valvontako¬ 
missioni voitonhurma ja pelästyneet 
virkamiehemme jouduttivat takaisin pa¬ 
luuta ja pakenemista vapaaseen länteen. 

Luku 63 205 olkoon vertauslukuna tar¬ 
kasteltaessa eräitä muita sota-ajan lu¬ 
kuja. Joskus on mainittu joukko inkeri¬ 
läisiä jonkin asian yhteydessä, mutta ei 
sekään aina pidä paikkaansa, koska lu¬ 
vuissa saattoi olla mukana itäkarjalai- 
siakin. Palautettuja inkeriläisiä oli noin 
55 000 henkeä. 


Itäkarjalaiset 

Inkeriläisten kanssa voidaan tarkas¬ 
tella Itä-Karjalan lukuja. Helge Seppälän 
kirjassa »Suomi miehittäjänä» mainitaan 
siellä olleen 86 119 henkeä, joista suo- 
menheimoisia 35 919. Eri vuosina luvut 
hieman vaihtelivat, ja riippui tietysti las¬ 
kijasta, mitä hän suomenheimoisiin las¬ 
ki. Toinen tilasto kertoo väestöksi 83 385 
henkeä, joista kansallisia 41 875. Sama 
kirja luettelee alueella olleen 32 882 kar¬ 
jalaista, 7 114 vepsäläistä, 742 inkeri¬ 
läistä ja (muita) suomalaisia 697 eli yh¬ 
teensä 41 435 henkeä. 

Näistä tiedoista poikkeaa Niilo Peso¬ 
sen tutkimus samassa kirjassa. Hän ot¬ 
taa mukaan mm. venäjänkieliset karja¬ 
laiset. Luku on 83 785 ja siitä suomen- 
heimoisten osuus 60 996. Amerikassa, 
Ruotsissa ja Neuvostoliitossa on paljon 
suomalaisia, jotka ovat kielensä hävit¬ 
täneet. Vaikka heistä on tullut uuden 
maan kansalaisia, heillä on suomalainen 
alkuperä. Kansallisuutta ei määrää kie¬ 
li vain rotu. Kun Pesosen lukuun lisä¬ 
tään Suomessa olleet itäkarjalaiset ja 
vepsäläiset sotavangit, luku noussee tu¬ 
hannella. 


Sotavangit 

Sotatieteen laitoksen mukaan maas¬ 
samme oli 64 188 venäläistä sotavankia. 
Jälleen samansuuruinen luku vain in¬ 
keriläisten siirrossa ja Pesosen luku Itä- 
Karjalasta. Vertailun vuoksi mainitsen, 
että suomalaisia sotavankeja palautettiin 
Neuvostoliitosta 1 930. Tietoja ei ole niis¬ 
tä 3 940 miehestä, jotka tilastoista puut¬ 
tuvat. Ehkä vastapuolen vangeista ei pi¬ 
detty tarkkaa lukua ja moni kaatui tai 




Ajatuksia Inkerin kansan 
tulevaisuudesta 


M eillä Inkerissä ei ole tietoja siitä, 
paljonko täällä on sellaisia van¬ 
hempia, jotka osaavat opettaa lapsilleen 
suomea. Emme myöskään tiedä paljon¬ 
ko on sellaisia vanhuksia, jotka opiske¬ 
livat suomenkielisissä kouluissa vuoteen 
1937 saakka. Onko perheissä Inkerin¬ 
maalla nuoria ja lapsia, jotka ymmärtä¬ 
vät suomen kieltä? 

Mielestäni näitä tietoja tarvitaan niitä 
suomenkielisiä kouluja, luokkia tai ryh¬ 
miä varten, joita aiotaan perustaa Inke¬ 
rinmaalle. Samassa yhteydessä herää ky¬ 
symys, paljonko tarvitaan suomen kie¬ 
len opettajia. Ja missä ja miten heitä alet¬ 
taisiin kouluttaa? 

Inkeriläisten tapaamisissa, esimerkiksi 
kesäjuhlilla, on ollut paljon suomea pu¬ 
huvaa väkeä. Useimmat heistä ovat kui¬ 
tenkin vanhemman ikäluokan ihmisiä. 
Uskon, että meillä täällä Inkerinmaalla 
riittäisi voimia suomalaisen kulttuurin 


herättämiseksi, mutta siihen tarvitaan 
myös nuorten apua. 

Valitettavasti usein on vain niin, että 
suomenkielentaitoiset nuoret siirtyvät 
Inkeristä Suomeen töihin. Eikö Inkerin¬ 
maalla olisi mahdollista järjestää suu¬ 
remmassa määrin opetusta nuorille, et¬ 
tä he jo täällä saisivat jonkin ammatin? 

Voisin kertoa paljon mielenkiintoisia 
asioita Inkerin kansan elämästä ja pe¬ 
rinteestä. Haluan tässä yhteydessä kui¬ 
tenkin vain korostaa, että inkeriläista- 
pojen juurruttamisessa ja kehittämises¬ 
sä tärkeitä tekijöitä olivat luterilaiset kir¬ 
kot ja seurakunnat sekä tietysti suures¬ 
sa arvossa pidetyt papit. Mielestäni van¬ 
hat tavat voivat elpyä, jos inkeriläisillä 
on mahdollisuus asua samoilla alueilla 
lähellä toisiaan. 

Iisakki Liukkonen 


kuoli haavoihinsa kenenkään heistä tie¬ 
tämättä. 

Suomalaisten osuus sotavankeina oli 
tavattoman pieni. Käsitykseni mukaan 
suomalainen ei päästä vihollista taak¬ 
seen, ja siinä onkin asian ydin. Venä¬ 
läisten kaukana käymät taistelut eivät 
tainneet yhtä paljon kiinnostaa. Jos ko¬ 
titilat oli sosialisoitu ja omaiset kulakoitu 
tai likvidoitu, ei moraali ollut kovin kor¬ 
kealla. 

Lauri Haataja mainitsee kirjassaan 
»Demokratian opissa», että suomalaisia 
olisi puhdistuksissa Neuvostoliitossa 
hävinnyt noin 20 000 henkeä. Sotavan¬ 


keja kuoli maassamme eri syistä 18 318. 
Palautettuja vankeja oli 42 412. Näin 
kuolleitten sotavankien määrä ja »puh¬ 
distetut» olivat jälleen lähellä toisiaan. 

Palautetut inkeriläiset ja sotavangit 
muodostivat yhteensä lähes 100 000 hen¬ 
keä. 

Eero Rautajoki 




Venjoen kivikirkko 
odottaa parempia aikoja 


P ääsin lokakuisella Hatsinan-mat- 
kallani käymään Venjoella. Inkeri¬ 
läinen opettaja Helena Lukkonen vei mi¬ 
nut matkallamme Puskinin kirkkoon 
myös Venjoen kirkolle. Kauniina syk¬ 
syisenä sunnuntaiaamuna tuo 1885 ra¬ 
kennettu kivikirkko lämpimänvärisine 
tiiliseinineen ei ollut aivan pohjattoman 
lohduton näky, vaikka näimmekin, että 
kirkosta puuttuivat kaikki kolme tornia. 
Katto oli kunnossa, sisällä toimii maa- 
talouslaboratorio; seinänvierillä, mvös 
pääoven edessä, oli omituisia lisära- 
kennelmia. Mutta suurin piirtein kirkko 


näytti eheältä. 

Kirkon takana näkyi laaja metsittynyt 
puisto — ilmeisesti vanha hautausmaa, 
josta kivet oli tvlvsti viety johonkin muu¬ 
hun käyttöön. Mutta paikka on vieläkin 
kaunis, sinne kulkisi monen kirkkotie, 
jos se olisi mahdollista. 


Aale Tynnin suvun kotikirkko 

Kirkon historian kertoo yksityiskoh¬ 
taisesti AaleTvnni kirjassaan Inkeri, In- 



Venjoen seurakunta perustettiin vuonna 1641, ja se oli aikanaan suurin Inkerin seurakunnista. 
P. Marian puukirkko rakennettiin vuonna 1803ja kuvassa oleva kivikirkko 1885. Siellä oli 1 100 
istumasijaa ja kaksinkertaiset lehterit. Kuva: Pirkko Huurto. 






Terveisiä Alegilta! 

Inkeriläisten Viestin numerossa 8/1991 kerrottiin Keitosta kotoisin olevasta Aleg 
Anttosesta, joka iloitsi viime kesänä yhdessä äitinsä Elman kanssa ensimmäi¬ 
sestä Suomen vierailustaan. Matka oli Alegille sikäli merkittävä, että hänellä 
ei kehitvsvammansa takia ole ollut aikaisemmin montakaan mahdollisuutta näh¬ 
dä kotinsa ulkopuolista maailmaa. Marja-Liisa Salminen Turusta lähetti toi¬ 
mitukseen kortin, jossa hän kertoi Alegin saaneen tervetulleen lahjan Suomes¬ 
ta: Turun alueen invataksit ovat luvanneet maksaa Alegin ja hänen äitinsä mat¬ 
kan tänä vuonna Suomeen! 


kerini. Olihan kirkko Aale Tynnin äidin 
suvun kotikirkko, jossa äidinisä Paavo 
Piipponen oli aikoinaan kanttorina. 

Aale Tynni kirjoittaa: »Sisältä kirkko 
muistutti Helsingin Johanneksen kirk¬ 
koa. Molemmilla sivuilla oli lehterit, ur- 
kulehteri takana. -- Seurakuntalaiset ra¬ 
kastivat kirkkoansa, se oli aina täynnä. 
Sinne mahtui 1 100 sanankuulijaa.» 

Vuodesta 1938 alkaen kirkon kohta¬ 
loksi tuli olla kirjavassa ja raa'ssa käy¬ 
tössä, milloin tanssisalina, milloin he¬ 


vostallina. Mutta se ei ole raunioitunut 
niin kuin Skuoritsan kirkko. Ehkä pian 
saamme kuulla hyviä uutisia. Pitäähän 
Luukasin kylän koulussa jo kaksi opet¬ 
tajaa suomen kielen kursseja, ja Luuka¬ 
sin kylän kuoro, joka harjoittelee Hatsi- 
nan opettajaseminaarin tiloissa, on ke¬ 
rännyt jo melkoisen suomenkielisen oh¬ 
jelmiston. Kirkkokuorokin olisi siis ole¬ 
massa. Jäämmekö odottamaan vai olisi¬ 
ko jotakin tehtävissä? 

PH 



Inkeriläinen Jussi 
ja hänen elämäntyönsä 

Inkerinsuomalainen Jussi Pakkanen toimi monella tavalla inkeri¬ 
läisten ja Inkerin hyväksi uudessa kotimaassaan Kanadassa. Aili 
Jukarainen tapasi viime vuoden loppupuolella Floridassa Jussin 
vaimon Eilan, joka kertoi inkeriläisten asioille omistautuneen mie¬ 
hensä elämäntyöstä. 


Ken meistä kieltää menneisyy¬ 
den, hän ei tunne silloin nykyi¬ 
syyttäkään. 

I nkerinsuomalainen Jussi palveli Suo¬ 
men armeijassa suomalainen asepuku 
päällään R.P. 6:ssa toisessa maailman¬ 
sodassa. Rauhan tullessa Suomi ei ollut 
enää turvallinen paikka inkeriläisille, 
suomalaisten puolella taistelleille mie¬ 
hille. 

Jussi itse kertoo muistelmissaan seu- 
raavaa: »Aika tuomitsi meidän pienen 
Inkerin heimomme ja riepotteli meidät 
moneen suuntaan.» 


Ruotsi otti vastaan inkeriläiset 

Eila, Imatran tyttö ja inkerinsuoma¬ 
lainen Jussi tapasivat toisensa Suomes¬ 
sa. Heidät vihittiin avioliittoon Ruot¬ 
sissa, joka tuntui silloisissa epävar¬ 
moissa oloissa rikkaalta ja turvalliselta 
maalta. Sieltä inkeriläiset pakolaiset sai¬ 
vat turvapaikan ja heidät otettiin ystä¬ 
vällisesti vastaan. Ahkeralle tvönteki- 

j 

jälle töitäkin löytyi aina. 

Ruotsin kielen taidottomina inkeri¬ 
läisillä pakolaisilla oli suuri tarve tava¬ 
ta oman heimonsa jäseniä. »Kesäisin Bo- 
räsissa me kokoonnuimme aina sen suu¬ 
ren puun alle», Eila Pakkanen muisteli. 

Ihmiselämässä tapahtuu ajoittain suu¬ 


ria muutoksia. Jussin ja Eilan kohtalo vei 
heidät Kanadaan. Siellä Pakkasen nuori 
perhe aloitti uuden elämän. Päivät ku¬ 
luivat työn parissa, ja illalla rakennettiin 
perheelle kotia. Toiminnan miehenä Jus¬ 
si ei uudessa kotimaassaan Kanadassa¬ 
kaan pysynyt toimettomana. 

Uuden elämän keskellä Jussi ja Eila 
ikävöivät kuitenkin inkeriläisiä ystävi¬ 
ään Bomsissa. Jussilla heräsi halu auttaa 
heitä. Siis tuumasta toimeen. Yhdessä 
muiden Kanadassa asuvien inkeriläisten 
ja suomalaisten kanssa järjestettiin ti¬ 
laisuuksia, joiden tuotto lähetettiin Bo- 
räsin inkeriläisille, jotta he voisivat ra¬ 
kentaa itselleen yhteisen kokoontumis¬ 
paikan. 


Päivällisten tuotto Boräsiin 

Yksi näistä tilaisuuksista oli Mont¬ 
realin P. Mikaelin suomalais-luterilaisen 
seurakunnan inkeriläisten ja suoma¬ 
laisten jäsenten järjestämät päivälliset 
syksyllä vuonna 1952. Päivällisille osal¬ 
listuivat seuraavat henkilöt: Pastori Ju¬ 
ho Yrttimaa, Juho (Jussi) Pakkanen, Eila 
Pakkanen, Martta Hieta, Olga Säkiäin*-- n, 
Toini Soini, Hilma Ukkonen, Matti T aak- 




Virpomaluku 

Inkeristä 


Kuules kultu kummiseni , 
kuu mu virvon viisuhusti, 
tuputtelen tuituvusti, 
minimi iest muksuttelen , 
ruhun iest ruksuttelen, 
viikon puiviks' veikon , 
etemmuks ' ei kelpnn. 



Olga Jokelainen Kiiskilän kylästä, Venjoen seurakunnasta oppi tä¬ 
män virpomarunon vanhemmilta siskoiltaan 1920-luvulla. 



Inkerinsuomateisen Jussi Pakka; en suuresta 
rakk k *>'nataan kohtaan kertoo ko- 

dr. v /. nutin kehä väet jna. Kuva: 

h ~'„/r 


kimainen, Juho Kakko ja Eva Häkkinen. 
Illan tuotto oli 44 dollaria 10 senttiä, jot¬ 
ka luovutettiin Boräsin inkeriläisen seu¬ 
rakunnan kirkon rakennusrahastoon. 

Jussin lisäksi pastori Juho Yrttimaa oli 
keskeisesti vaikuttamassa siihen, että 
Boräsin inkeriläisille suunniteltu apu 
muuttui ajatuksesta käytännön toimin¬ 
naksi. 

Kanada oli se maa, joka antoi työtä ja 
toimeentulon sinne muuttaneille Jussil¬ 
le ja Eilalle. Vaikka Jussi vietti suuren 
osan elämästään Kanadassa, rakkaus In¬ 
kerinmaalla asuvia omaisia ja ympäri 
maailmaa hajaantuneita ystäviä kohtaan 
oli suuri. 

Jussin vaimo Eila ihmettelee surulli¬ 
sena, miksi hänen muutama vuosi sitten 
kuollut miehensä ei koskaan saanut in¬ 
keriläisten hyväksi tehdystä työstä sitä 
tunnustusta, joka hänelle olisi kuulunut. 

Aili Jukarainen 



Suru viesti — Ida 
Riipinen on poissa 



Aivan yllättäen ja järkyttävänä meidät kaik¬ 
ki tavoitti viesti, joka kertoi Inkeriläisten Yh¬ 
distyksen pitkäaikaisen, aktiivisen ja väsv- 
mättömän jäsenen Ida Riipisen kuolemasta 
ulkomaanmatkalla 10. 2. 92. 

Viime joulukuussa Ida-ystävämme vielä 
järjesti itsenäisyyspäivän tienoilla Pietariin ja 
Hatsinaan matkan, jonka aikana tavattiin 
vanhuksia Venjoen Saaprun kvlässä sekä 
osallistuttiin Hatsinassa jumalanpalveluk¬ 
seen ja itsenäisyyspäivän juhlan järjestämi¬ 
seen. 

Ida Anna Riipinen, o.s. Nappu, svntvi Hie¬ 
tamäellä Kauppilan kylässä 22. 4. 1913. En¬ 
simmäisen avioliittonsa hän solmi jo kah¬ 
deksantoistavuotiaana naapurikylän pojan 
Vihtori Olosen kanssa. Kymmenen vuoden 
kuluttua, vuonna 1941, hän joutui saattele¬ 
maan sotaan työvelvollisen miehensä, joka 
pian lähtönsä jälkeen kuoli saksalaisten pom¬ 
mituksessa. Tätä ennen oli kotikylässä koet¬ 
tu jo läheltä monia Inkerinmaata järkyttäviä 


asioita: pakkoluovutuksia, vainoa ja vangit¬ 
semisia. 

Saksalaisten tullessa Hietamäelle Ida jou¬ 
tui kolmen pienen poikansa ja sairaan anop¬ 
pinsa kanssa lähtemään Viroon, jossa hän it¬ 
se sairasti leirillä lavantaudin ja menetti siel¬ 
lä vain vuoden vanhan nuorimman poi¬ 
kansa. 

Virosta Ida pääsi Suomeen aluksi Lovii¬ 
sassa asuvan, vuonna 1919 Suomeen siirty¬ 
neen tätinsä Matilda Henrikssonin luokse. 
Myöhemmin hän solmi uuden avioliiton hel¬ 
sinkiläisen taksiautoilijan Yrjä Riipisen kans¬ 
sa. Viiden vuoden kuluttua Ida joutui leske- 
nä taas huolehtimaan perheen toimeentu¬ 
losta, ja poikkeuksellisella tarmollaan ja op¬ 
timismillaan hän selviytyi vksinhuoltajan 
vaikeuksista jopa niin hyvin, että hänet va¬ 
littiin taksiautoilijoiden liiton hallitukseen, 
jossa hän toimi viisi vuotta. 

Lastenkasvatuksen ja lastenlasten sekä las- 
tenlastenlasten hoivaamisen lisäksi Ida Rii- 
pisestä tuli vuosikymmeniksi Inkeriläisten 
Yhdistyksen, Helsingin paikallisosaston, In- 
keri-kuoron ja Seukkoseuran korvaamaton 
puuhanainen. Kesäjuhlien pääemäntänä ja 
Ruotsiin sekä viime vuosina myös Inkerin¬ 
maalle suuntautuvien kesäjuhlamatkojen jär¬ 
jestäjänä hän teki unohtumattoman elämän¬ 
työn. Idan käytännön järkeä, järjestelykykyä, 
tarmoa ja nopeutta ei voinut muuta kuin 
ihailla ja ihmetellä. Hänen hyväntuulisuu- 
tensa ja huumorintajunsa oli pettämätön. 
Hän säteili voimaa muihinkin, sai muutkin 
jaksamaan. 

Ida Riipinen oli myös laulaja. Hän oli In- 
keri-kuoron perustajajäseniä ja lauloi kuo¬ 
rossa 30 vuoden ajan. Inkeriläisten paluu¬ 
muuttajien ja muiden heimovieraiden — 
usein serkkujensa — vieraanvaraisena emän¬ 
tänä hän toimi viime vuosina ahkerasti. 
Kuinka monet Inkeriläisten Yhdistyksen 
myyjäiset, kuinka monet kesäjuhlien ruo¬ 
kailut tai paikallisosaston tilaisuuksien pii- 
rakkakahvit hän hoitikaan. Hänen tuuterin- 
pukuinen iloinen olemuksena kuului joka 



Aadam Junninen poissa 



Yllättäen saimme kuulla, että Sinä, ys¬ 
tävämme, olit siirtynyt ajasta ikuisuu¬ 
teen. Vielä lokakuussa me vietimme rat¬ 
toisan iltapäivän Seukkoseurassa Kar- 
jalatalolla. Kerroit, miten mäen kiipeä¬ 
minen perille Karjalatalolle oli ottanut 
voimillesi, mutta sen jälkeen oli taas hy¬ 
vä olla. 

Opimme tuntemaan toisemme vuo¬ 
sien myötä tavatessamme Inkerikodis- 
sa. Seukkoseurassa olit uskollisesti mu¬ 
kana, joskin niukkasanaisena harvoin 
toit mielipidettäsi esille. Keskustelles¬ 
samme tulivat kyyneleet silmiisi, kun 


puhelimme menetetyistä kotipaikois¬ 
tamme Inkerinmaalla. 

Olet jättänyt tyhjän paikan Helsingin 
kuukausitilaisuuksiimme. 

Poislähtömme ovat salatut, emmekä 
tiedä, milloin hyvästelemme ystävämme 
viimeisen kerran. Toivomme Sinulle Aa¬ 
tami taivaankodissa ikilepoa ja siunat¬ 
tua rauhaa tämän maallisen vaelluksen 
jälkeen. 

Kaivaten ystäväsi seukot, Helsingin 
paikallisosasto ja Inkeriläisten Yhdistys 
ry. 

Aili Jukarainen 


juhlaan, samoin hänen hermostu maton opas¬ 
tuksensa lukemattomiin bussimatkoihin. 
Ida-äidiksi häntä usein mainittiinkin. 

Ida Riipinen oli myös Inkeriläisten Sivis- 
tvssäätiön hallintoneuvoston jäsen vuodes¬ 
ta 1967 lähtien ja kuului säätiön hallitukseen 
vuosina 1986—1991. Inkeriläisten Yhdistys 
rv:n johtokuntaan hän kuului varajäsenenä. 
Monissa tärkeissä hankkeissa tärvättiin juu¬ 
ri Idan kaltaista uupumatonta organisaatto¬ 
ria ja varojen hankkijaa. 

Viime vuoden aikana Ida järjesti inkeri¬ 
läisille kaikkiaan viisi ryhmämatkaa: hel- 
luntaimatkan Kupanitsan kirkon vihkimisiin, 
matkat Ruotsiin inkeriläisten kesäjuhlaan 
Mölndaliin sekä Inkerinmaalle Toksovan ju¬ 
hannusjuhlaan, syysmatkan Itä-Karjalaan 
(Petroskoihin, Aunukseen, Suojärvelle, Kar¬ 
humäkeen) sekä joulukuisen vanhusten 


avustusmatkan Inkerinmaalle. 

Viimeisen Inkerin-matkan aikana Ida jo 
suunnitteli seuraavaa vanhainkotien avus- 
tusmatkaa täksi kevääksi. Sitä hän ei enää 
saanut toteuttaa. Hänen paikkansa retkiau- 
ton etupenkillä on tyhjä. Mutta meidän sy¬ 
dämissämme ja muistoissamme hän elää 
unohtu m a 11 o m a n a. 

Pirkko Huurto ja Mari Virolainen 

Ida Riipisen siunaustilaisuus oli Hieta- 
niemen kappelissa lauantaina 29. 2.1992. Siu¬ 
nauksen toimitti kirkkoherra Arno Ronimus. 
Inkeri-kuoro lauloi muun muassa Mooses 
Putron Rukouksen. Uurna saatettiin Hieta- 
niemen uurnahautausmaalle puolison lepo¬ 
sijan viereen. Lämminhenkinen muistotilai¬ 
suus oli Karjalatalolla. 


Inkeriläisten kesäjuhlat 
Ingria -92 

Boräsissa 29. — 31. 
toukokuuta 


Perjantai 29. 5. 

13.00 Juhlakanslia avataan. Gustav Adolfs församlingshem, Salängsgatan 1. Puhe¬ 
lin juhlien aikana 010-997804. 

15.00 ISK:n vuosikokous. Gustav Adolfs församlingshem. 

17.00 Avajaistilaisuus. Gustav Adolfs församlingshem. 

20.00 Illanvietto Kerhon mökillä, Kräkered. 

Lauantai 30. 5. 

8.00 Juhlajumalanpalvelus, HPE, sekä suomeksi että ruotsiksi. Gustav Adolfskvr- 
kan. 

10.30 Urheilua ja leikkejä. Vanhanaikaisia leikkejä lapsille. Poppia. Bäckängskolan. 
12.00 Lounas. Gustav Adolfs församlingshem. 

13.30 Juhlaseurat. Bäckängskolan. 

15.30 Ruotsinkielinen ohjelma. Gustav Adolfs församlingshem. 

18.00 Inkeri-ilta. Bäckängskolan. Näytelmä, kuorolaulua, musiikkiesityksiä, tan- 
huesityksiä. 

21.00 Tanssit. Bäckängskolan. Myös vanhoja tansseja. 

Sunnuntai 31. 5. 

8.00 Jumalanpalvelus. Gustav Adolfskvrkan. 

10.00 Päättäjäistilaisuus. Gustav Adolfs församlingshem. 

Juhlien aikana järjestetään taide- ja käsityönäyttely kuten myös valokuvanäyttely ja 
vanhojen asiapapereiden ja esineiden näyttely. Tarjoilu juhlien aikana Gustav Adol¬ 
fin seurakuntatalolla. Postin erikoisleiman saa juhlakansliassa, mistä saa ostaa myös 
ohjelmalehtisiä ja Inkeri-aiheista kirjallisuutta. 

Ohjelmaan osallistujia ovat inkeriläinen sekakuoro Kiuru ja kansantanhuryhmä Ilon- 
rukki Tartosta Eestistä. Suurta menestystä saavuttanut Roland Pöntinen esiintyy In- 
keri-illassa ja ruotsinkielisessä ohjelmassa. Inkeri-illassa esitetään myös boräsilaisen 
Eemil Tarkiaisen huvinäytelmä »Kun ajanhenki sai Junnissa vallan». Näyttelijöinä ovat 
Kerhon omat amatöörit. 

Hengelliseen ohjelmaan on luvannut osallistua Arvo Survo Inkeristä, mutta kuitenkin 
pienellä varauksella. Jos hän ei pääse tulemaan, niin toivomme saavamme Eero Kuu- 
kaupin vieraaksemme, myös hän on Inkerin omia pappeja. Varmemmin ovat lupau¬ 
tuneet lääninrovasti Eero Saarinen Helsingistä sekä meidän nykvir.en piispamme Lars- 



Inkerinsuomalaisten 
kesäjuhlat Lahdessa 
25. — 26. heinäkuuta 

1992 

18.30 Iltajuhla, vapaaohjelma 

Sunnuntaina 26. 7. 

klo 9.45 Seppeleiden lasku 
10.00 Jumalanpalvelus ja 
ehtoollinen 

12.00 Ruoka ja kahvit 
14.00 Päiväjuhla 

Yhteismajoitus järjestyy seurakunnan ti¬ 
loissa Mustan Kissan yläkerrassa. Ho- 
tellimajoitus esim. Mustassa Kissassa 
(os. Rautatienk. 21, puh. 918-5774205) 16 
henkilön ryhmä maksaa 135 mk/henki¬ 
lö kahden hengen huoneessa, 145 mk/ 
henkilö kahden hengen huoneessa, 190 
mk/henkilö yhden hengen huoneessa. 
Hintaan sisältvv aamupala. 
Inkeri-kuoro matkustaa Helsingistä Lah¬ 
teen lauantaina 25. 7. klo 11. Heidän bus¬ 
sissaan on vielä tilaa 25 matkustajalle. 
Lähempiä tietoja: Jouko Kuortti, puh. 
(90)576 963. 


Göran Lönnermark. Hengelliseen ohjelmaan osallistuvat lisäksi paikalliset suoma¬ 
laiset papit ja kuorot. 

Majoitusvarauksia ottaa vastaan Toivo Jääskeläinen, Engelbrektsgatan 109, 502 42 
Boräs, puh. 033-131552 tai suoraan Hotel Gustav Adolf, puh. 033-108180 tai Hotel Ci- 
tv, puh. 033-117510. Hinta on alkaen 200 kr/henkilö/vö ilman aamiaista, jonka tie¬ 
tenkin syöt juhlien järjestäjien luona. Boräsin inkeriläisjuhlista voit lukea lisää tou¬ 
kokuun Viestistä. 

Tervetuloa Boräsiin! 

Armas Paakkonen, puheenjohtaja 

Tingsg.35 

502 53 Boräs 

Puh. 033-101850 





Lahden kesäjuhlat pidetään Seurakun¬ 
tatalolla, Kirkkokatu 5 ja Ristinkirkossa. 

Alustava ohjelma: 

Lauantaina 25. 7. 

klo 12.00 Kanslia avataan 
Kvvkkä 

Ruoka ja kahvit 
15.00 Päiväjuhla 
17.00 Ruoka ja kahvit 



Saksittuja 

Sanomia 


Inkerin kirkolle venäjänkieli¬ 
nen virsivihko 

Inkerin kirkko saa venäjänkielisen vir- 
sivihkon. Virsivihko tulee sisältämään 
kirkkovuoden tavallisimmat virret sekä 
yleisimmät kirkollisten toimitusten vir¬ 
ret. Vihkoon tulee yhteensä 80—100 virt¬ 
tä, joista puolet on samoja kuin suoma¬ 
laisessa virsikirjassa. 

Vihkoon otetaan mukaan virsiä myös 
Venäjän, vuoden 1915 luterilaisesta vir¬ 
sikirjasta. Toimikunta saa ottaa virsi- 
vihkoon mukaan myös virsiksi sopivia 
lauluja muista laulukirjoista. 

Virsivihkoa valmistelevan toimikun¬ 
nan puheenjohtaja on Arvo Survo. Suo¬ 
malaisina jäseninä mukana ovat dir.can- 
tus Antti Vuoristo ja mus.tiet. kand. 
Martti Kilpeläinen. (KT) (Karjala 20. 2. 
1992) 


Etsitään 

Armas Suomalainen 

Etsin veljeäni Armas Suomalaista, joka 
syntyi 10.11.1921 Rönölän kylässä, Ven- 
joen seurakunnassa Inkerinmaalla. 
Vuonna 1941 hän joutui puna-armeijaan, 
luultavasti Karjalaan. Pyydän hänestä 
jotakin tietäviä ystävällisesti kirjoitta¬ 
maan osoitteella: 

Juho Suomalainen 
c/o J. Salenmark 
Aspelundsg. 3 
52233 Tidaholm 
Sweden 






Iida, Sulo ja Aino Hopia 

Etsin Mikko ja Kaisa Hopian lapsia Iidaa 
(s. 1918), Suloa (s. 1920) ja Ainoa (s. 
1922). Syntymävuodet saattavat olla 
epätarkkoja. He muuttivat Kotkan seu¬ 
dulta Inkerinmaalle Sepänsuonkylään 
1926—29. He ovat asuneet myös Kei¬ 
tossa. Sisaruksista jotakin tietäviä pyy¬ 
detään ottamaan yhteyttä osoitteella: 
Sirkka Rantala 
Valtuustonkatu 9 B 30 
04400 Järvenpää 

Simo Simonpoika Hauhija 

Simo Simonpoika Hauhija, svnt. noin 
1918—20 Kähyn kylässä Rääpyväliä. Oli 
mukana sodassa, ei palannut Suomesta. 
Hänellä oli kaksi veljeä: Juhana (kuollut) 
ja Matti (elää). Jos joku tietää Simosta, 
kirjoita osoitteella: Saima Kiuru, 186811 
Salmi, Miinalan kylä. Karjala tai Alina 
Hyttynen, Rakveren rajooni, Inkuba- 
tornaja stantsija »Haudejaam», Eesti. 


Muistilista 


Kesäjuhlamatka Boräsiin 

Ruotsin kesäjuhlia vietetään tänä vuon¬ 
na Boräsissa, jossa juhlitaan 29. 3.—31. 
5.1992. Kesäjuhlamatkalle lähtö on tors¬ 
taina 28. 5. kello 17 Helsingistä postita¬ 
lon ja rautatieaseman väliseltä aukiolta 
Turkuun, josta matkustetaan laivalla 
Tukholmaan. Paluu on 31. 5. sunnun¬ 
taina, ja takaisin Helsingissä ollaan ke¬ 
säkuun ensimmäisenä päivänä. Edesta¬ 
kainen laivamatka ja hytti molempiin 
suuntiin maksaa 740 markkaa. Majoi¬ 
tuksen hinta selviää myöhemmin. Mat¬ 
ka tehdään, mikäli lähtijöitä on riittävä 
määrä. Ilmoittautumiset 10. 5.1992 men¬ 
nessä: Juho Puumalainen, p. (90) 363 358. 





Juhannusmatka Inkerinmaalle 

Helsingistä tehdään bussimatka inkeri¬ 
läisten juhannusjuhlilleTuutariin Inke¬ 
rinmaalle. Lähtö on perjantaina 19. 6. klo 
7 aamulla postitalon ja rautatieaseman 
väliseltä aukiolta. Paluu 22. 6. klo 20— 
21. Matkan hinta puolihoitoineen on 730 
markkaa. Majoitus on Pietarissa hotelli 
Helenin uudella puolella. Tiedustelut se¬ 
kä ilmoittautumiset 7. 5.1992 mennessä: 
Hilma Saarinen, Violankatu 6 B 24,00550 
Helsinki, puh. 90-753 9496. Jos olet ha¬ 
lukas osallistumaan Petroskoin matkal¬ 
le 10.—15. 6. 1992, ilmoita myös siitä 
mahdollisimman pian Hilmalle. 

Juhannusmatka Tuutarin kesäjuhlille 

Turun paikallisosasto järjestää juhan- 
nusmatkan inkeriläisten kesäjuhlille In¬ 
kerinmaalle Tuutariin 19.—22. 6. 1992. 
Matkan hinta on noin 600 markkaa. Tie¬ 
dustelut ja ilmoittautumiset: Paavo Pe¬ 
sonen, puh. 921-782 259. 

Helsingin paikallisosasto 

Huhtikuun tilaisuus 26. 4. klo 14 Inkeri- 
kodissa. 

Toukokuun tilaisuus 24. 5. klo 14 pide¬ 
tään poikkeuksellisesti Yläsalissa, kos¬ 
ka samalla vietetään Inkeri-kuoron kah¬ 
vi matineaa. 

Tervetuloa mukaan! 


Turun paikallisosasto 

20. 4. Pääsiäisjuhla 
7.6. Helluntaijuhla 
4. 10. Mikkelinpäiväntilaisuus 
31.10. Pyhäinpäivän kunniakäynnit kar¬ 
jalaisten ja inkeriläisten muistomerkkeil- 
lä Turun hautausmaalla klo 12 alkaen. 
26.12. Joulujuhla 

Kaikki tilaisuudet pidetään Karjalaisten 
talossa. Itäpellontie 2, klo 14.00. 
Tervetuloa! 



Lahden Seudun Inkerikerho 


Kerhoillat ovat joka kuukauden toinen 
maanantai klo 18.30 Ristinkirkon ala¬ 
kerran kerhohuoneessa (oikealta sivul¬ 
ta sisään): 

Huhtikuussa 13. päivänä 
Toukokuussa 11. päivänä 
Olet lämpimästi tervetullut iltoihimme! 

Seukkoseura 

Seukot tekevät kevätretken Porvooseen 
torstaina 14. päivänä toukokuuta. Bussi 
lähtee rautatieaseman ja postitalon väli¬ 
seltä aukiolta kello 10. Lisätietoja retkestä 
saa Aili Jukaraiselta, puh. (90) 243 741. 

Inkeri-kuoron kahvimatinea 

Kuoro pitää kevätlaulajaiset sunnun¬ 
taina 24. 5. alkaen kello 14 Karjalatalon 
Yläsalissa (2. krs.). Tervetuloa viettä¬ 
mään kanssamme keväistä iltapäivää 
laulun, kahvitarjoilun ja arpajaisten mer¬ 
keissä! Tilaisuus on samalla Helsingin 
paikallisosaston kevätkauden viimeinen 
tilaisuus. 

Inkeri-piiri 

Inkeri-piiri kokoontuu viimeisen kerran 
tänä keväänä Espoon kaupungin työ¬ 
väenopistossa Tapiolassa (os. Itätuu¬ 
lenkuja 8) 29.4. klo 18—19.30, jolloin toi¬ 
mittaja Raija Pöllä kertoo suomenkielen 
ja kulttuurin säilymisestä Inkerissä ja 
Karjalassa. 

Tervetuloa! 

Joukostamme poistuneita 

Maria Orlov, synt 16.11.1913, kuoli 4. 2. 
1992 Boräsissa. 

Adolf Yllö, synt. 11.4. 1920, kuoli 14. 2. 
1992 Upsalassa. 



Levitä Inkeri-tietoa, 
tilaa asiamiehiltämme 
Inkeri-aiheista kirjallisuutta 


SAATAVANA SUOMESTA TAI RUOTSISTA 

Aapo Iho 

Hietajyvä (runoja) 

Hellin Suominen 
Mooses Putron 
elämäkerta 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka 85 mk (150 kr) 

Suomi näkyy 110 mk (150 kr) 

Pelastunut albumi 130 mk 

Erkki Tuuli 

Inkeriläisten vaellus 110 mk (150 kr) 

Pertti Virtaranta 

Sananlaskuja ja arvoituksia40 mk (70 kr) 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki 

Suomessa 1940-luvulla 150 mk (200 kr) 

Pekka Nevalainen — Hannes Sihvo 
(toim.) 

Inkeri — historia, kansa, 

kulttuuri 300 mk 

Aapo Meriläinen 

Inkerin evankelisluterilaisen 

kirkon 350-vuotismuisto- 

julkaisu 40 m k (100 kr) 

Äänilevyjä 

Inkerikuoro 

Nouse Inkeri ym. 15 mk (25 kr) 

Lauri Santtu 

Murrejuttuja 15 mk (25 kr) 

Gävlen kuoro 30 mk 

Ano Sunx) 

Omall maali, kasetti 55 mk (100 kr) 

Inkeriläisten Viestin 
irtonumeroita 

Saimi Tuukkanen 

Elämäni Helminauha 40 mk 


20 mk (40 kr) 

15 mk (30 kr) 



Rintaneula Inkerin 


vaakuna 

10 mk (10 kr) 

Rintaneula, Inkerin lippu 

20 mk (20 kr) 

Tarra Inkerin lippu 

5 mk 

Inkerin kartta 

70 mk 

Inkerin kartta 1849, 
saksankieli 

50 mk (50 kr) 

Postikortti Karjalatalo 

3 mk 

Inkerin pöytälippuja 

35 mk (60 kr) 

Inkerin postimerkkejä 
sarja 

50 mk (75 kr) 

Adresseja 

20 mk (40 kr) 

Vain Ruot*i>ta 


Aatami Kuortti 

Veljeni sotavangit, kirjakaupoista 

Ruotsissa Armas Paakkoselta 150 kruunua. 

Toivo Folksten 

Inkermanländare i Västeras 

50 kr 

Irja Hiiva 

Försvisningen 

100 kr 

Ania Monahof 

Tillflykten 

150 kr 

Ania Monahof 

Mot stjäman 

150 kr 

Postikortti 

Tyttö Tuutarin puvussa 

2:50 kr 


Ingria 

Ruotsinkielinen aikakaus¬ 
lehti 


50 kr 






n keri Iäisten viest 


numero 5 


toukokuu 1992 







inkeriläisten 

viesti 

Toimitus 

Vt. päätoimittaja 
Pirkko Huurto 
Puh. (90) 783 391 
Toimitussihteeri 
Leena Sait) 

Toimituksen osoite: 

Kadetintie 5 B 32. 00330 Helsinki 
c/o Leena Salo 

Konttori 

Lehden ym. tuotteiden tilaukset, osoitteet, jä¬ 
senmaksut \ ms. 

I n keri kot i. Karjalatalo. Käpylänkuja 1. 

00610 Helsinki 

Puh. (90)703 796 ti klo IS.30-20.00 
Annikki Kelo 
Postisiirtotili Hki 30636-4 

Ilmoitukset 

I /1 si\ u mk I 500 mk 
1/2 » 800 mk 

1/4 - - 500 mk 
Kuolinilmoitukset 100 mk 
Kiitos- \ m. ilm. 60 mk 
Ku\ a ilmoituksessa 100 mk 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa 
Kustantaja ja julkaisija: 

INKLRILALSTLN YHDISTYS RY. 

Tilaushinta 1992 

1 30 mk kotimaahan. Ruotsiin 200 kr 
ja muualle I60mk/\ (260kr/\>. 

Pääasiamies Ruotsissa 

Armas Paakkonen 
Tingsgalan 35 

50253^Boräs. Puh. 033-101 850 
Postisiirtotili 626047-5 
(lehden y m. tuotteiden tilaukset) 

Sivistyssäätiö 
Hallituksen pj. Keijo Korkka 
Ruonelantie. 20900 Turku 
Puh. (921) 302 868 (työ) 

Säätiön postiosoite: 

Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Postisiirtotili 146660-1 



Leena Salo 


TÄSSÄ NUMEROSSA 


sivu 


Inkeriläisten yhdistyksen 
vuosikokous 3 

Riipisen Iidaa saalilla 5 

Vihreä armeija 6 

Kodin kaipuu rinnassain 7 

Kavelahden kylän ihmisiä 
1920-luvulla 8 

Kesäjuhlat Boräsissa 29 .— 31. 
toukokuuta 1992 10 

Postin erikoisleima Ingria -92 11 

Tervetuloa Sukumessuille! 12 


Inkeriläisten kesäjuhlat lähestyvät! Tänä kesänä inkeriläiset juhlivat ensin toukokuussa Boräsissa Ruot¬ 
sissa, juhannuksena Tuutarissa Inkerinmaalla ja heinäkuussa Lahdessa. Kansikuva vie meidät viime ke¬ 
sän juhannusjuhlille Toksovaan, jossa juhlien toisena päivänä esiintyi Luukkasin kuoro johtajanaan Maria 
Kirjanen. Luukkasi on Venjoen kylä. Oikealla edessä yleisön joukossa istuvat Paavo Parkkinen ja Arvo Sur¬ 
vo. Kuva: Vihtori Hyyrönen. 



Inkeriläisten yhdistyksen 
vuosikokous 

Inkerikodissa Marianpäivänä 22. 3. 1992 


I nkeriläisten Yhdistys rv:n vuosiko¬ 
kous pidettiin perinteiseen tapaan 
maaliskuun toiseksi viimeisenä sun¬ 
nuntaina, joka oli tänä vuonna Marian- 
päivä. Vuosikokoukseen liittyviä asioi¬ 
ta oli kokoontunut Inkerikotiin, Karja- 
latalolle kuulemaan monikymmenpäi¬ 
nen joukko yhdistyksen jäseniä. Tilai¬ 
suuden aluksi laulettiin yhdessä Inkeri- 
hvmni, minkä jälkeen vietettiin hiljainen 
hetki vuoden aikana menetettyjen yh¬ 
distyksen jäsenten muistolle. 

Paikallaolijoita ilahdutti Inkeri-kuoron 
esiintvminen. Kerttu Hiltusen johtama 
kuoro lauloi 1500-luvun koraalin, la¬ 
tinalaisen hymnin Kvrie eleison sekä 
Klemetin sovituksen Piae Cantiones 
-laulusta Tuulet leudot tuoksuaa. 

Kokouksen avasi yhdistyksen pu¬ 
heenjohtaja Keijo Korkka, joka valittiin 
myös sen puheenjohtajaksi. Sihteeriksi 
valittiin Anne Tuohimäki. Varsinaisik¬ 
si pöytäkirjantarkastajiksi tulivat Juho 
Puumalainen ja Kerttu Susi, varalle An¬ 
nikki Kelo ja Aliisa Majava. 


Katsaus menneeseen 

Anne Tuohimäki esitti menneen vuo¬ 
den toimintakertomuksen sen jälkeen, 
kun kokouksen laillisuus oli todettu. Sii¬ 


tä kävi ilmi, että perinteiseen tapaan yh¬ 
distyksen ja sen jäsenten hartaasti odot¬ 
tama tapahtuma oli kesäjuhlat, joita vie¬ 
tettiin viime kesänä Hyvinkäällä. Mieli- 
hvvällä todettiin, että Hyvinkään Inke- 
rikerhon järjestämät juhlat olivat suju¬ 
neet hvvin; vieraitakin tuli paljon odo¬ 
tettua enemmän niin etteivät tilat tah¬ 
toneet riittää. Hyvinkään, Ruotsin sekä 
Inkerinmaan juhlien tunnelmista on ker¬ 
rottu Viestin sivuilla. Yhdistyksen ker¬ 
tomuksen mukaan oli liitetty paikallis¬ 
osastojen toimintakertomukset. Vuosi¬ 
kokous hvväksvi yhdistyksen toiminta¬ 
kertomuksen yksimielisesti. 


Tiliasiat 

Yhdistyksen taloudenhoitaja Anneli 
Korkkinen esitti tilikertomuksen ja ti¬ 
lintarkastajien lausunnon. Tämän jäl¬ 
keen tilinpäätös vahvistettiin ja tilivel¬ 
vollisille myönnettiin tili- ja vastuuva¬ 
paus. Pääkaupunkiseudun ulkopuolel¬ 
ta tulevien johtokunnan jäsenten mat¬ 
kakulut päätettiin korvata laskua vas¬ 
taan. Varsinaisiksi tilintarkastajiksi ku¬ 
luvalle vuodelle valittiin Toivo Iho ja 
Heimo Kekki sekä varalle Ruth Hämeen- 
Anttila ja Aune Liljeblad. 



Uusi johtokunta 


Erovuorossa olevan varsinaisen jäse¬ 
nen Arvo Korkkisen (Lahti) tilalle valit¬ 
tiin Raija Kari Lahdesta. Muista ero¬ 
vuoroisista varsinaisista jäsenistä valit¬ 
tiin uudelleen Vilho Mustonen Turusta 
sekä Anne Tuohimäki Helsingistä. Ero¬ 
vuorossa olleen varajäsenen Ida Riipisen 
tilalle valittiin Aili Jukarainen Keraval¬ 
ta. Johtokunta kokonaisuudessaan, edel¬ 
lämainitut mukaanlukien, on siis seu- 
raava: Pirkko Huurto (Helsinki), Raija 
Kari (Lahti), Keijo Korkka, pj. (Turku), 
Anneli Korkkinen (Vantaa), Yrjö Kork- 
kinen (Vantaa), Vilho Mustonen (Tur¬ 
ku), Markku Pyvsiäinen, vpj. (Helsinki), 
Inkeri Sarojärvi (Hyvinkää), Anne Tuo- 



Larin Parasken muistomerkillä kävijöiden 
määrä Kalevalan päivänä 28. helmikuuta on 
viime vuosina vähentynyt. Aikaisemmin in- 
keriläiskävijöitä on kerääntynyt patsaan luo 
enemmän, tänä vuonna paikalle oli saapu¬ 
nut vain kolme uskollista: Yrjö Korkkinen 
(vas.), Harri Kössi ja Jukka Puumalainen. 
Patsaan juurella näkyy eri järjestöjen jättä¬ 
miä kukkia. 


himäki, sihteeri (Helsinki) sekä varajä¬ 
senet Aili Jukarainen (Kerava), Annikki 
Kelo (Sipoo) ja Paavo Pesonen (Turku). 


Maksut, talousarviot ja muut asiat 

Yhdistyksen jäsenmaksu päätettiin 
säilyttää ennallaan eli se on 30 markkaa. 
Myös Inkeriläisten Viestin tilausmak¬ 
suksi vuodelle 1993 vahvistettiin entiset 
hinnat: vuosikerta Suomeen maksaa siis 
130 mk, Ruotsiin 200 kr ja muihin maihin 
160 mk. Toimintasuunnitelma ja talous¬ 
arvio ensi vuodeksi esitettiin ja hyväk¬ 
syttiin yksimielisesti. 

Yhdistyksen uudeksi kunniajäsenek¬ 
si päätettiin kutsua Impi Rissanen Tu¬ 
rusta. Tämän jälkeen Lahden edustaja 
toivotti kaikki tervetulleeksi ensi kesä¬ 
nä 25.—26. heinäkuuta Lahdessa pidet¬ 
täville kesäjuhlille. Jouko Kuortti puo¬ 
lestaan ehdotti, että Helsinki-päivänä 

12. 6. 1992 osallistuttaisiin Espan puis¬ 
tossa järjestettävään, erilaisille yhdis¬ 
tyksille tarkoitettuun näyttely-, myyn¬ 
ti- ja esittelvtapahtumaan. Esitystä kan¬ 
natettiin lämpimästi. 

Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 

13, jonka jälkeen siirryttiin kahvikupin 
ja piirakoiden ääreen. 


Hyvät Viestin tilaajat! 

Vuoden 1992 Inkeriläisten Viestin ti¬ 
lausmaksuja on tullut taas joitakin 
sellaisia, joista puuttuu tilaajan nimi 
ja osoite. Tarkistakaa maksukuittin- 
ne ja ottakaa yhteyttä konttoriin toi- 
mistoaikana tai kirjeitse (yhteystiedot 
Viestin sivulla 2), jos huomaatte että 
näin on käynyt. Kiitos! 



Riipisen Iidaa saalilla 


Kiitos Iidan isoille pojille Karjalatalon 
kelpo pidoista lauantaina 29. helmikuuta 
1992. Kotikalja oli aivan erinomaista. 
Kuin Iidan itsensä tekemää. 

Kun pari vuotta sitten keväällä kiin¬ 
nostuin inkeriläisistä, tutustuin ensim¬ 
mäiseksi Iidaan hänen hoidellessaan 
Tuutarin juhlamatkan järjestelyjä. Oli 
hiukan hämmästyttävää kun hän mi¬ 
nuunkin, ihan outoon ja uuteen ihmi¬ 
seen, suhtautui kuin jo kauan tunte¬ 
maansa vanhaan tuttavaan. Lupsakalta 
ja luonnolliselta hän tuntui. Konstaile¬ 
mattomalta. Hänellä ei näyttänyt ollen¬ 
kaan olevan monelle suomalaiselle tyy¬ 
pillistä näyttämisentarvetta. 

Helsingin Hietaniemen hautausmaan 
kappelissa tuona samaisna lauantaina 
pappi taas tapansa mukaan pakisi, että 
Iidan matka on päättynyt ja että Iidan tie 
on nyt tyhjä. — Syksyllä Vesannolla ve- 
livainaan lautalaatikon vierellä senker- 
tainen kaapukansanedustaja sanoi, että 
Tommin matka, elämä loppui. — Mo¬ 
lemmat papit pötyä puputtivat. Saisivat 
jo vaihtaa tuoreemmat äänitteet toisto- 
laitteisiinsa! 

Iidan matka ei suinkaan ole päättynyt 
eikä tiensä tyhjä ole. Iidan tiehän jatkuu 
ja nyt myös aivan uusina urina aikalais¬ 
ten ajatuksissa, tuhansissa tarinoissa, 
muistoissa ja mielikuvissa. Niin kauan 
kuin muistimme on tallella, hän on yhä 
luonamme, kulkee kanssamme monin 
tavoin. Neuvoo meitä, miten moni asia 
hyvin hoidetaan. 

Nuo paikoilleen pysähtyneet, turhan 
vakaviksi luutuneet siunausseremoniat 
kun eivät kovin kiinnostaneet, tuli sa¬ 
malla seurattua luonnonääniä ja -ilmes¬ 
tyksiä ympärillä. Tilaisuuden alussa 


kappelin ovesta sisälle kuului, suoras¬ 
taan tunkeutui talitiaisen kiihkeä ilo- 
virsi. Tuo olemukseltaan vaatimaton, 
monesti melkein huomaamaton luonto¬ 
kappale kuitenkin laulullaan voimalli¬ 
sesti julisti elämän jatkumista. Tuntui 
kuin se olisi jo ennakolta väittänyt vas¬ 
taan papille ja saattoväelle: Iida ei ole 
kuollut, Iida ei ole kuollut. Tilulii, tilu- 
lii! Kevät tulee, lumet sulaa. Tilulii. 

Kun tummiin pukeutunut saattokansa 
sitten uurnalehdossa Iidalle jäähyväisiä 
jätti, kukkia ja tervehdyksiä, lauloi tiai¬ 
nen sielläkin ja vielä jokin muu, ehkä 
jo kaukaa jo tullut muuttolintu erikoi¬ 
sella viehättävällä äänellään. Toimitus¬ 
ta seurasi taustalla korkean aitakuusen 
latvaa taivuttaen varis, joka sitten pää- 
tösvirren jälkeen kohteliaasti kohottau¬ 
tui siivilleen ja lennähti luoteeseen. 

Ja pari sanaa sormi pystyssä Sinulle Ii¬ 
da, ihmenainen: Sinähän käyttäydyit 
monesti kuin nykynuoret. Olit melkein 
aina menossa. Vähempikin vauhti kuin 
tuhatta ja sataa olisi aivan hyvin riit¬ 
tänyt. — Oesit vuan siästännä ihtees 
uuteen, tulevaan suveen, Tuutarin reis¬ 
suun. Ja jättännä Ameriikan risteilyt jou- 
tavammille. 

Naati nyt kuitennii raohassa vap- 
pauvvestasj. Ja sitten kun oot suanna 
kvllikses muata, pane alakuaenees uuv- 
vestaan kassaan ja tule pienenä tyttönä 
takasi! — Tule leikkimään. Tule kans¬ 
samme laulamaan. Tule itkemään, tule 
nauramaan. Tule osasi työtäkin teke¬ 
mään. — Ihan niin kuin Riipisen Iida! 

Sinulle oikein mukavaa ja mieluista 
edestakaista matkaa toivoen ja toivot¬ 
taen Mikko Kiio Espoosta. 




Vihreä armeija 


V iime aikoina on Inkerinmaasta ja in¬ 
keriläisistä puhuttu hyvin paljon. 
Aikaisemmin inkeriläiset jäivät unho¬ 
laan osin poliittisistakin syistä. Nuo¬ 
remmalla polvella ei ole minkäänlaista 
tietoa Inkerin vihreästä armeijasta, ja 
monet kuuluisatkin henkilöt ovat anta¬ 
neet tästä asiasta vääristeltyjä tietoja. 

Viime vuoden joulukuun 5. päivänä 
tuli kuluneeksi 71 vuotta siitä, kun In¬ 
kerin lippu liehui viimeistä kertaa Kir- 
jasalossa. 

Inkerin ongelmat ja sen kohtalo ovat 
käyneet ajankohtaisiksi. Onkin tärkeää, 
että ymmärrämme sen historian ja men¬ 
neisyyden, vaikka näistä asioista ei ole 
voitukaan kirjoittaa aikaisemmin. 

Tarton rauhan seurauksia oli mm. se, 
että Pohjois-Inkerin joukkojen täytyi Kir- 
jasalossa laskea Inkerin lippu. Suoma¬ 
lainen rajakomendantti Erik Heinrichs 
luonnehti Pohjois-Inkerin Erikoispatal- 
joonan panosta viimeisessä katselmuk¬ 
sessa seuraavasti: »Me tiedämme ja 
muistamme, että se yksinäinen vartio- 
ketju, joka Kirjasalon hallaisissa soissa 
on tähän päivään saakka valvonut us¬ 
kollisena ja vankkana kivääri kädessä ja 
katse koillista kohti, on ollut ei vain näi¬ 
den kyläkuntien turvana, vaan koko va¬ 
paan Pohjolan äärimmäisenä vartiosto¬ 
na itää vastaan.» (Torstein Aminoffin 
kirjasta Karjala lännen etuvartiona, s. 
426). 


Vuonna 1920 Pohjois-Inkerin asukkaat 
kieltäytyivät alistumasta bolsevikkien 
vallan alle ja päättivät puolustaa syn- 
nyinseutujaan. He saivat apua myös 
Suomessa olevilta Inkerin pakolaisilta ja 
torjuivat bolsevikkien hyökkäykset. 
Muodostettiin kolme pataljoonaa, johon 
liitettiin lisäksi Kirjasalon komppania. 
Ylipäälliköksi tuli everstiluutnantti 
George Elfvengren, pataljoonan ko¬ 
mentajaksi Inkerin oma poika Juho Tir- 
ranen. 

Heinäkuun 27. päivänä joukot hyök¬ 
käsivät kolmelta suunnalta Lempäälään 
ja Miikkulaisiin. Pienenä joukkona yli¬ 
voiman edessä oli inkeriläisten perään¬ 
nyttävä. 

Tämä vihreän armeijan taistelu on erit¬ 
täin mielenkiintoinen. Toivon, että siitä 
kirjoitettaisiin enemmän ja myös Länsi- 
Inkerin senaikaisista taisteluista. 

Vihreä armeija ja sen historia on tällä 
hetkellä ajankohtainen asia, kun entisen 
Neuvostoliiton hallitus on rehabilitoinut 
kaikki nuo vihreän armeijan sotilaat, jot¬ 
ka ovat kärsineet karkotuksissa Sipe¬ 
riassa metsä- ja kaivostöissä vms. 

Muistelkaamme kunnioituksella noi¬ 
ta Inkerin poikia, jotka taistelivat Inkerin 
ja koko vapaan Pohjolan puolesta, län¬ 
nen äärimmäisenä vartiostona sortoa 
vastaan. 

Helmi Kivilahti 

Kanada 



Kodin kaipuu rinnassain 


PAKOLAISEN MIETTEITÄ 

Täällä kuljen pakolaisiin 
kodin kaipuu rinnassain. 

Vaikk on esi-isiiin mailla, 
synnyin mailla en oo vaan. 

Lämmin oli koti kulta, 
jossa läsnä leikittiin. 

Miten nyt on koti pieni, 
mikä murheella jätettiin. 

On kansa viety piois kodeistansa, 
viety kauas on Siperiaan. 

Siell kuolee lapsoset taivasalla 
ja nääntyy vanhukset tuskahan. 

Oi, missä ompi nyt orvon turva, 
oi, mistä raukka viel avun sais? 

Oi, eikö kukaan voi häntä auttaa, 
kuka syyttömän pelastais? 

jos ryssä sortoakin Inkerimme 
ja ehkä uhrinsa lopettais, 
niin toimikaamme tääll yhteistyössä, 
että kansamme muisto jäis. 

On monet isä ja äiti siellä, 
on suku, veljet ja siskot myös. 

Monet muistot niin kalliit armaat 
ne johtotähten ' on elon työs. 


Runot »Pakolaisen mietteitä» ja »Elämän 
polku» ovat edesmenneen inkeriläisen 
Maria Rvötin (o.s. Lipiäinen) runoja. Ma¬ 
rian tytär Saara Peltola kertoo äidistään 
ja isästään seuraavaa: »Äitini pakeni 18- 
vuotiaana Lempaalasta isäni kanssa Suo¬ 
meen, jossa heidät vihittiin. Isäni kuoli 
vuonna 1966. Suomeen tullessaan hän¬ 
kin oli vasta 21-vuotias. Hänen per¬ 
heensä oli asunut useaan otteeseen le¬ 
vottomina aikoina Suomessa. Isäni kävi 
Käkisalmessa yhteiskoulua, mutta jou¬ 


ELÄMÄN POLKU 

Elämän polku se täällä 
monimutkaisin! kiertelee. 

On eloni pursi niin pieni, 
sitä myrskyt tääll heittelee. 

On kauas mun heittänyt tänne 
kodin arinahan helmasta, 
kauas kylmälle maailmalle, 
missä myrskyt niin viheltää. 

Ei kukaan mua täällä helli, 
ei surujani huojenna, 
vaan kylmä on maailman syli, 
se ei orpoa lämmitä. 

En tuntenut koti sua koskaan 
niin vahvana turvana. 

Kun maailman poluille jouduin 
nyt koti sua ain kaipajan. 

Kauas, kauas te minusta jäitte 
teitä näenkö milloinkaan, 
koti kallis, omaiseni, 
sukuni ja tuttavain? 


tui palaamaan kesken lukion kotitilalle 
töihin. Isäni kodissa oli yhdeksän lasta, 
seitsemän poikaa ja kaksi tyttöä. Äitini 
perheessä oli kahdeksan lasta. Isoäiti pi¬ 
ti kauppaa ja hoiti suurta perhettään sil¬ 
lä aikaa, kun isoisä oli sotapalvelukses¬ 
sa. Minun äitini oli heidän vanhin lap¬ 
sensa ja ainoa perheestä, joka pakeni 
Suomeen. Molemmat näistä perheistä 
hajosivat, ja kullakin perheenjäsenellä 
on oma tarinansa, joiden kaltaisia on tu¬ 
hansilla muilla saman kansan jäsenillä.» 






t. * n 

7/ // 

f zr ~ 

. * 



JM 










Helvi Othman Turusta on lähettänyt toi¬ 
mitukseen vanhan kuvan, jonka hän oli 
saanut yllättäen lapsuuden ystävältään. 
Kuva on otettu Kavelahden kylän maan- 
jakotilaisuudesta ennen kolhoosien tu¬ 
loa 1920-luvulla — luultavasti vuosien 
1924 ja 1928 välillä. Suurimman osan ku¬ 
vassa olevista miehistä sekä naisista Hel¬ 
vi ja hänen ystävänsä tuntevat hyvin. 
Helvi kirjoittaa: »Kuvassa ovat isämme, 
eno, setä, monta naapuria ja koppalak- 
kisia virkailijoita. Ei ole enää ketään, jol¬ 
ta kysyä niistä, joita ei osaa nimetä vaik¬ 
ka mielikuva on tuttu.» 

Kuvan taustalla näkyy osa Helvin lap¬ 
suudenkodin vastapäisestä talosta, Puo- 
valjasta (Paavola). Se oli ainoa Kavelah¬ 
den kylän taloista, jossa oli rännit. Talon 
emäntä istuu kuvassa vasemmalla. 

Helvi Othman vieraili edellisen kerran 
vuonna 1985 lapsuudenkylässä. Kave- 
lahdessa oli silloin enää jäljellä muuta¬ 
ma talo hänen lapsuutensa ajoilta, ja ky¬ 
lä oli venäläisten asuttama. Kuvassa nä¬ 
kyvä Puovaljan talo sekä Helvin lap¬ 
suudenkoti paloivat syksyllä 1941, jol¬ 
loin venäläiset polttivat perääntyessään 
kaikki Kavelahden kylän keskellä si¬ 
jainneet rakennukset. Ennen toista maa¬ 
ilmansotaa kylässä asui noin 250 ih¬ 
mistä. 

Kavelahti sijaitsee Äijänmäen pisim¬ 
mällä harjulla Tuutarin seurakunnan 
alueella junaradan varella. Toissa vuon¬ 
na osa Tuutarin juhannusjuhlien osan¬ 
ottajista saattoi vieraillakin kylässä, sil¬ 
lä Äijänmäki on aivan silloisen juhla¬ 
paikan Tuutarin Kirkonmäen lähistöllä. 




Kesäjuhlat Boräsissa 
29 .— 31. toukokuuta 

1992 


Juhlakansliasta Gustav Adolfin seu¬ 
rakuntatalolta (Salängsgatan 1) saat pai¬ 
kan päällä lisätietoja Boräsin kesäjuh¬ 
lista. Siellä myydään Inkeri-aiheista kir¬ 
jallisuutta ja juhlaohjelmia. Järjestäjinä 
haluamme tuoda esiin seuraavat asiat. 

Eestin Tartosta tulee 40 henkilön in¬ 
keriläinen sekakuoro »Kiuru», jonka joh¬ 
taja on sama kuin 1991 Mölndalissa eli 
Albert Pettinen. Huhujen mukaan kuo¬ 
ro on vähintään samaa luokkaa kuin vii¬ 
me vuotinenkin, ja se ei sano vähän! He 
esiintyvät useammassa ohjelmakoh¬ 
dassa. 

Eestin Tartosta tulee myös nuorten 
tanhuryhmä »Ilonrukki». Ryhmä on hy¬ 
vä esimerkki siitä, kuinka nuoret ha¬ 
luavat pitää kiinni suomalaisuudestaan 
ja inkeriläisestä kulttuuriperinteestään. 
Jos kieli aiheuttaa vaikeuksia, niin ote¬ 
taan toisenlainen ilmaisumuoto esille: 
taide. Saatte olla varmoja, että esiintyjien 
ilo on aitoa. 

Me Ruotsin inkeriläiset olemme hyvin 
ylpeitä niistä saavutuksista, joihin mei¬ 
dän nuori jälkeläisemme Roland Pönti¬ 
nen on yltänyt. Vaikka hänen työalansa 
nvkvään on kaikki maailman tunne¬ 
tuimmat konserttilavat, hän on kuiten¬ 
kin lupautunut tulemaan mvös inkeri¬ 
läisten omille kesäjuhlille. Hänen pia- 
noesitvksensä ovat huippuluokkaa, ol¬ 
koonpa sitten vaikka koko maailma mit¬ 
takaavana. 

Teatterialalla on Boräsin kesäjuhlilla 
koko maailmaa käsittävä ensi-iltanäy¬ 
telmä! Oma poikamme Emil Tarkiainen 
on sopertanut huvinäytelmän Inkerin 


murteella »Kun ajan henki sai Junnissa 
vallan». Säälittelen kaikkia niitä nuoria, 
jotka eivät ymmärrä suomea ja sem¬ 
minkin Inkerin murretta, sillä he eivät 
pääse osallisiksi kaikista niistä haus¬ 
kuuksista, joita näytelmässä vilisee. Van¬ 
hemmilla on vastaavasti sitä hauskem¬ 
paa Inkeri-illassa. 

Juhlien aikana on useampia eri alojen 
näyttelyjä, jotka kaikki valaisevat Inke¬ 
riä ja inkeriläisvvttä. Taiteen ja käsityön 
harrastajat esittelevät työnsä tuloksia. 
Valokuvien ja erilaisten asiapapereiden 
avulla valaisemme inkeriläisten vaihei¬ 
ta eri aikoina ja eri maissa. 

Heimomme nuoremmille järjestämme 
urheilukilpailuja ja leikkejä, enimmäk¬ 
seen kuitenkin leikkejä. Tarkoituksem¬ 
me on opettaa nuorille, miten mummo ja 
vaari — ämmä ja äijä — leikkivät kun he 
olivat vastaavassa iässä silloin »ennen 
vanhaa Inkerissä». Miten tiukettii sirk¬ 
kaa tai käppää? Miten ne pienet pojat 
ajoivat vanteella? Mitenkä varttuneem¬ 
mat pojat heittivät veistä tai pelasivat 
poppia? Kun tulet tähän tilaisuuteen, 
niin saat itsekin osallistua. Sitten vasta 
voit sanoa, että olit mukana juhlilla! 

Lauantai-ilta päättyy tansseihin sisä¬ 
tiloissa. Tavallisten tanssien lisäksi, ku¬ 
ten tango, humppa, jenkka, esitämme ja 
harjoitelemme vhdessä vanhoja Inke¬ 
rissä tanssittuja paritansseja. Tule mu¬ 
kaan oppimaan! 

Juhlien pääkieli on edelleen suomen 
kieli, mutta esitämme ja teemme yh¬ 
teenvedot myös ruotsiksi, heimomme 
nuorempien takia. Yksi ohjelmakohta 





Postin erikoisleima 
Ingria -92 


Boräsin kesäjuhlilta lähettämäsi kort¬ 
ti leimataan erikoisleimalla. Leiman ku¬ 
va esittää Inkerin vaakunaa sellaisena 
kuin se on kuvattu ensimmäisen suo¬ 
menkielisen Raamatun etusivulla vuon¬ 
na 1642. Luonnoksen on piirtänyt Viktor 
Pajunen Göteborgista, ja kuvaa on käy¬ 
tetty jo muutaman kerran Ruotsin kesä- 
juhlilla. Inkeri oli ruotsalainen maakunta 
vuosina 1617—1721, jolloin suuri osa in¬ 
keriläisten esi-isistä muutti Ruotsin hal¬ 
litsemasta Suomesta Inkeriin. Muista ot¬ 
taa osoitevihkosi mukaan Boräsin kesä- 
juhlille, niin sukulaisesi ja ystäväsi pää¬ 
sevät tutustumaan Inkerin vaakunaan 
Ingria -92 erikoisleiman välityksellä! 



esitetään kokonaan ruotsiksi: Vera Lit 
esitelmöi siitä, miten eri kielet vaikutta¬ 
vat ja juurtuvat inkeriläisiin eri aikoina. 
Me inkeriläiset olemmekin kielen suh¬ 
teen ainutlaatuisia maailmassa. Olemme 
melkein kaikki kaksi- tai kolmikielisiä! 
Vähintään. 

Perinteisesti kesäjuhlissa tulee ole¬ 
maan paljon hengellistä ohjelmaa. Tässä 
asiassa toivomme järjestäjinä, ettei ku¬ 
kaan tunne itseään svrjävtetyksi. Olem¬ 
me kutsuneet Suomessa hvvin tunne¬ 
tuksi tulleen nuoren lahjakkaan inkeri¬ 
läisen papin Arvo Survon juhlillemme. 
Hän on lupautunutkin tulemaan, mut¬ 
ta pienellä varauksella. Inkerissä ta¬ 
pahtuu näinä aikoina niin paljon ja tär¬ 
keitä muutoksia, että Arvo Survon pitää 


mahdollisesti olla paikan päällä kotona 
Inkerinmaalla. Kutsu on lähetettv mvös 
toiselle nuorelle Inkerin papille Aarre 
Kuukaupille. Haluamme pitää yhteydet 
elävinä elpyvän Inkerin kirkon kanssa. 
Suuremmalla varmuudella tiedämme, 
että Helsingistä tulee juhlillemme lää- 
ninrovasti Eero Saarinen. Meillä on aina 
alusta lähtien ollut hvvät suhteet Ruot¬ 
sin kirkkoon. Näillekin juhlille tulee mei¬ 
dän nykyinen piispamme Lars-Göran 
Lönnermark. Tietenkin mvös lähempä¬ 
nä asuvat suomalaiset papit ja kirkko¬ 
kuorot osallistuvat juhlille. 

Tervetuloa Inkeriläisten kesäjuhlille 
Ingria -92 Borasiin 29. — 31. toukokuu¬ 
ta niin läheltä kuin kaukaa! 

Armas Paakkonen 



Tervetuloa Sukumessuille! 

Turun messukeskus 30. 7. — 1.8. 1992 


Siirtolaisten jälkeläiset kyselevät usein: 
»Kuka minä olen?» Ihmisen identiteetille 
ja oman itsensä ymmärtämiselle on tär¬ 
keää tietää, mihin heimoon ja sukuun 
hän kuuluu, mistä esi-isät ovat lähtöisin 
ja millainen on ollut heidän synnyin¬ 
maansa kulttuuri. Sukujuuriemme ja 
taustamme tutkimuksen perustalta 
osaamme antaa arvon myös oman kult¬ 
tuuriperintömme säilyttämiselle. Kol¬ 
mannesta ulkosuomalaispolvesta eteen¬ 
päin, varsinkin, jos suomen kieli on per¬ 
heestä kadonnut tai sukunimikin muut¬ 
tunut, ei useinkaan ole muuta tietoa kuin 
että esi-isä tai -äiti tuli Suomesta. 

Turussa järjestettävien Sukumessujen 
vleisteemana on juurien etsintä. Suku- 
messut tarjoavat tietoa sukututkimuksen 
perusteista kaikille kiinnostuneille sekä 
Suomessa että ulkomailla. Messuilla si¬ 
nulla on mahdollisuus tutustua mm. 


— kirkon arkistojen alkuperäisiin ja 
muuhun materiaaliin, 

— sukututkimusta tekevien yhteisöjen 
monipuolisiin kokoelmiin ja tiedos¬ 
toihin, 

— tietotekniikan käyttöön sukututki¬ 
muksessa, 

— sukututkimuskirjallisuuteen ja -leh¬ 
tiin, 

— sukuseurojen luetteloihin ja 

— siirtolaisrekisteriin vuosisadan vaih¬ 
teen suomalaisista siirtolaisista. 

Messujen yhteydessä Turussa järjes¬ 
tetään erilaisia kulttuuritapahtumia, joi¬ 
hin sinulla on myös mahdollisuus osal¬ 
listua. 

Lisätiedot Sukumessuista: Siirto¬ 
laisinstituutti, Maija-Liisa Kalhama tai 
Anne Virtanen, Piispankatu 3, 20500 
Turku, puh. 921-317 536, fax 921-333 460. 


Jäsenmaksut 1992 

Tämän lehden välissä olevalla tilillepanokortilla voivat Suomessa asuvat Viestin 
tilaajat maksaa Inkeriläisten Yhdistvs rv:n jäsenmaksun vuodelle 1992. Täyttäkää 
tilillepanokorttiin pyydetyt tiedot, muistakaa kirjoittaa myös nimenne. Jäsenmaksu 
on 30 mk/henkilö. 



Elämä vaakalaudalla 


On tasapaino luonnossa , 
ei eläin toista vihaa: 

Peura haukkaa ruohoa 
ja peto peuran lihaa. 

Vaan järjellinen ihminen 
käyttää järkeänsä väärin. 
Teknologiallaan pilaa 
koko maan ja atmosfäärin. 

jatkuvasti riitelee ja sotii, 
sen uskon varjollakin tekee , 
vaikka ongelmansa tunnistaa, 
ei mitään tee sen eteen. 

Minne menee maailma , 
jos rikkaa ristiin pane emme , 
ja mitä perinnöksi jäänee 
lastenlapsillemme. 


Em-Pee 

Runon kirjoittaja eli nimimerkki Em- 
Pee on Mikko Pitkänen Kanadasta 
(tai sikäläisittäin Michael Pitkänen). 
Mikko on kotoisin Toksovasta ja on 
taistellut Heimopataljoonassa. Sodan 
loputtua hän pakeni Ruotsiin ja siel¬ 
tä jonkin vuoden kuluttua Kanadaan. 
Ehkä joku teistä näkikin Mikon viime 
kesänä juhannusjuhlilla Toksovassa, 
jossa hän esitti Kanadan inkeriläisten 
tervehdyksen juhlavleisölle. 




Saksittuja 

Sanomia 


Kirkon Inkerin-apua joudutaan 
supistamaan 

Suomen evankelisluterilaisen kirkon 
Inkerin-apu keskittyy koulutukseen. 
Kirkkojen korjaus- ja rakennustyö- 
suunnitelmaa puolestaan on jouduttu 
karsimaan ja lykkäämään varojen puut¬ 
teen vuoksi. 

Kirkon ulkomaanavun mukaan Inke¬ 
rin kirkko tarvitsee koulutettua työvoi¬ 
maa hoitamaan kirkon hallinnollisia ja 
taloudellisia tehtäviä sekä vakiinnutta¬ 
maan seurakuntien toimintaa. Tämän 
vuoden suunnitelmissa on myös kurs¬ 
simuotoista koulutusta diakoniatyön¬ 
tekijöille sekä perus- ja jatkokursseja 
kanttoreille. 

Uusien diakoniatyöntekijöiden kou¬ 
luttaminen on erityisen tärkeää, koska 
vanhusten osuus inkeriläisväestöstä on 
suuri ja useat vanhukset elävät koko¬ 
naan vailla perushuolenpitoa. 

Kirkon ulkomaanapu osallistuu suun¬ 
nitelman mukaan vuosina 1992—1999 
seitsemän kirkkorakennuksen korjaus- 
ja rakennustyöhön noin 21 miljoonalla 
markalla. Kahdeksan alkuperäisessä 
suunnitelmassa mukana ollutta kirkkoa 
jää uuden ohjelman ulkopuolelle. Syy¬ 
nä supistamiseen ovat Suomen lama ja 
seurakuntien pienentyneet verotulot. 

Kirkon ulkomaanapu on parhaillaan 
mukana kahdessa inkeriläisessä kirk- 
korakennushankkeessa. Keiton kirkko 
valmistuu kuluvan vuoden aikana, ja 
Toksovan kirkon kunnostustyöt on saa¬ 
tu vauhtiin. 

Vuoden alussa itsenäistyneessä Inke¬ 
rin kirkossa on 17 rekisteröityä seura¬ 
kuntaa. (Helsingin Sanomat 22. 4.1992) 




Etsitään 

Olen syntynyt vuonna 1957. Sukuni on 
lähtöisin Pietarin (entisen Leningradin) 
alueelta, Hatsinan lähellä olevasta Let- 
nan kylästä, jossa meillä oli oma maati¬ 
la. Siellä syntyi vuonna 1904 isoisäni An- 
tu Halonen ja vuonna 1929 äitini Maria 
Halonen. Vuonna 1941 alkoi sota, ja seu- 
raavana vuonna saksalaiset siirsivät äi¬ 
tini perheen Eestiin Kloogalle, jossa he 
olivat kuukauden. Saman vuoden jou¬ 
lukuussa suomalaista syntyperää olevat 
ihmiset evakuoitiin Suomeen. Äitini ja 
mummoni menivät töihin Hämeenlin¬ 
nan vaneritehtaalle. Vuoden päästä jou¬ 
lukuussa perheeni lähetettiin takaisin 
Neuvostoliittoon. Viipurissa he saivat 
tietää, etteivät pääsisikään kotiin, koska 
heitä pidettiin suomalaisina pettureina. 
Monien vaiheiden, mm. Kalininskissa 
asumisen jälkeen perheeni muutti Ees¬ 
tiin. Etsin sukulaisiani ja toivon, että nä¬ 
mä tiedot auttaisivat jäljittämään heitä. 
Marika Pöldma (o.s. Halonen), Harju 10 
A, Pärnu, Eesti. 


Sukuni juuret ovat lähtöisin Pietarin 
alueelta Tuutarin Kapasin kylästä, jos¬ 
sa sillä oli oma maatila, nimeltään Uolan 
tila. Isäni Adam Kapanen syntyi siellä 
vuonna 1901. Äitini Ekaterina Kapanen 
syntyi Viitalan kylässä. Äitini kuoli Ees¬ 
tin Pöllukvlässä vuonna 1942. Minä, Ol¬ 
ga (svnt. 4. 9.1928) ja siskoni Hilda (nvk. 
Leinaste, svnt. 12.11.1931) jouduimme 
lastenkotiin. Veljeni Juho Kapanen (synt. 
1925) katosi. Etsin veljeäni, sukulaisia ja 
oman kylän ihmisiä. Olga Aavajöe, Har¬ 
ju 22, Pärnu, Eesti. 

Synnyin 15. toukokuuta 1945. Vuonna 
1949 minut vietiin lastenkotiin Jarosla- 
viin. Olin silloin 4-vuotias. Isäni ja äitini 
ovat kuolleet, enkä tiedä mitään siskos¬ 
ta ja veljestä. Etsin sukulaisiani. Tie¬ 
doista kiitollisena: Pavel Välit, 1—13 Pai- 
kuse EPT, Pärnumaa, Eesti. 



Haaste on otettu vastaan! 

Maaliskuun Viestissä Kaiku Peikalainen 
haastoi kaikki Ruotsin inkeriläiset lah¬ 
joittamaan (vähintään) 100 kr Inkerin 
vanhuksille. 

Heti seuraavana päivänä kun Viesti oli 
tullut Ruotsiin, sain kirjeen: »Lähetäm¬ 
me sataset sinun kauttasi Inkerissä ole¬ 
ville vanhuksille. Annat anteeksi, kun 
teemme näin. Luulemme, että monet 
menettelevät näin. Se käy sinulta asian¬ 
tuntemuksella ja yhtaikaisesti. Tervei¬ 
sin» ja allekirjoitettu Gänghesterissä. 
Totta kai se käy myös näin! Toimitan ra¬ 
hat edelleen, jollet itse lähetä niitä suo¬ 
raan ISK:n viralliselle kerävstilille post- 
girokonto245052-6, Ingria. Päivää myö¬ 
hemmin tulivat samanlaiset kirjeet Öre- 
brosta ja Järfällasta. Oletko Sinä ottanut 
haasteen vastaan? 


Armas Paakkonen 


Kirkkokierrokselle ja 
juhannusjuhliin 

Lähde kanssamme 18.—22. 6.1992 kirk¬ 
kokierrokselle kauniiseen Karjalaan. 
Vietämme samalla inkeriläisten kanssa 
juhannusjuhlia, jotka ovat tänä vuonna 
Tuutarissa. Tutustumme Pietarissa kult- 
tuurinähtävyyksiin. Majoitus Pietarissa 
hotelli Moskovassa kahden hengen huo¬ 
neissa puolihoidolla. Matkan hinta on 
720 mk. Matkan järjestää Hämematkat, 
Torikatu 8, 30100 Forssa. Tiedustelut: 
Leena Viksten puh. 918-786 633 touko¬ 
kuun loppuun mennessä. 


Joukostamme poistuneita: 

Juho Tirronen, synt. 6. 6.1926 Lempää¬ 
lässä, kuoli 31.10.1991 Ylämaalla. 



Äitimme, mummimme, 
isomummimme 

MARIA RYÖTI 

o.s. Lipiäinen 

s. 11.2.1911 Lempäälä, Inkerinmaa 
k. 21.2. 1992 Kerava 

Kiittäen ja rakkaudella 
muistaen 

Saara perheineen 
Pirkko perheineen 

Lämmössä armon auringon 
jo linnut viscrtät Y, 
vaan sitten suvi aina on 
kun matka taakse jää. 

Siunaus toimitettu 7. 3. 
1992 Kotkassa. 



MARIA MEHILÄINEN 

o.s. Vaipää 


s. 1.2. 1898 Kosemkinan 

seurakunnassa 
k. 14. 3. 1992 Floridassa 





Muistilista 


Helsingin paikallisosasto 

Toukokuun tilaisuus 24. 5. klo 14 pide¬ 
tään poikkeuksellisesti Yläsalissa, kos¬ 
ka samalla vietetään Inkeri-kuoron kah- 
vimatineaa. 

Tervetuloa mukaan! 


Turun paikallisosasto 

7. 6. Helluntaijuhla 

4.10. Mikkelinpäiväntilaisuus 

31.10. Pyhäinpäivän kunniakäynnit kar¬ 
jalaisten ja inkeriläisten muistomerk¬ 
keinä Turun hautausmaalla klo 12 al¬ 
kaen. 

26. 12. Joulujuhla 

Kaikki tilaisuudet pidetään Karjalaisten 
talossa. Itäpellontie 2, klo 14.00. 
Tervetuloa! 


Inkeri-kuoron kahvimatinea 

Kuoro pitää kevätlaulajaiset sunnun¬ 
taina 24. 5. alkaen kello 14 Karjalatalon 
Yläsalissa (2. krs.). Tervetuloa viettä¬ 
mään kanssamme keväistä iltapäivää 
laulun, kahvitarjoilun ja arpajaisten mer¬ 
keissä! Tilaisuus on samalla Helsingin 
paikallisosaston kevätkauden viimeinen 
tilaisuus. 



Levitä Inkeri-tietoa, 
tilaa asiamiehiltämme 
Inkeri-aiheista kirjallisuutta 

Inkeriläisten Viestin takakannessa aiemmin mainittujen 
Inkeri-aiheisten teosten yms. lisäksi voit tilata RUOTSISTA 
myös seuraavia tuotteita: 


Suomenkielinen, uudempi kirjallisuus: 

Ella Ojala 

Suomi näkyy, 150 kr 

Aatami Kuortti 

Kirkossa, keskitysleirissä, 
korvessa, 150 kr 

Helena Miettinen 

Inkeriläiset maaton kansa, 150 kr 

Hannes Sihvo 

Inkerinmaalla, 150 kr 

Mikko Kolomainen 

Inkerin toisinajattelijat, 50 kr 

Arvo Survo 

Neljäs tuuli, 100 kr 

Lyyli Ronkonen 

Laps Inkerin, 200 kr 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 
1940-luvulla 200 kr 

Eeva Mesiäinen 

Maria Kajavan pitkä taival, 220 kr 

Ruotsinkielinen kirjallisuus: 

Toivo Folkesten 

Det svunna Ingermanland, 50 kr 

Uno Hammarström 

Ingermanländama som flydde 

tili Sverige, 30 kr 


Oskar Himiläinen 

Främmande fosterland, 100 kr 

Thureson 

Lilja, flyktingflickan frän 
Ingermanland, 60 kr 

Muuta: 

Tarra Inkerin vaakuna, 5 

Tarra Inkerin ja Viron lippu, 5 

Postikortti Örebron muistokivi, 1 

Postikortti Haaparannan kiitoslaatta, 1 
Onnittelukortti, 10 

Pertti Virtaranta 

Katri Peräläinen, inkeriläis- 
oppaani, 25 kr 

Isien Usko, muistojulkaisu, 10 kr 

Juho Kemppi 

Fenno-ingrian tauluja, 5 kr 

Radan kuoro 

Laula kaikki maa, kasetti, 70 kr 


Tilauksia ottaa vastaan 

Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 
50253 Boräs 
puh. 033-101 850 
Postisiirtotili 626047-5 


zr 5* sr *r * 





























inkeriläisten 

viesti 

Toimitus 

Vt. päätoimittaja 
Pirkko Huurto 
Puh. (90) 783 391 
Toimitussihteeri 
Leena Salo 

Toimituksen osoite: 

Kadetintie 5 B 32, 00330 Helsinki 
c/o Leena Salo 

Konttori 

Lehden ym. tuotteiden tilaukset, osoitteet, jä¬ 
senmaksut yms. 

Inkerikoti. Karjalatalo. Käpvlänkuja 1. 

00610 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30-20.00 
Annikki Kelo 
Postisiirtotili Hki 30636-4 

Ilmoitukset 

1/1 sivu mk 1 500 mk 
1/2 » » 800 mk 
1/4 » » 500 mk 
Kuolinilmoitukset 100 mk 
Kiitos- ym. ilm. 60 mk 
Kuva ilmoituksessa 100 mk 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa 
Kustantaja ja julkaisija: 

INKERILÄISTEN YHDISTYS RY. 

Tilaushinta 1992 

130 mk kotimaahan. Ruotsiin 200 kr 
ja muualle 160 mk/v (260 kr/v). 

Pääasiamies Ruotsissa 

Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 

50253 Boräs. Puh. 033-101 850 
Postisiirtotili 626047-5 
(lehden ym. tuotteiden tilaukset) 

Sivistyssäätiö 
Hallituksen pj. Keijo Korkka 
Halvarinkatu 9. 20900 Turku 
Puh. (921)302 868 (työ) 

Säätiön postiosoite: 

Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Postisiirtotili 146660-1 



Leena Salo 


TÄSSÄ NUMEROSSA 


sivu 


Luopumisen aika 3 

inkeriläisten Viestin päätoimittaja 
ja toimitussihteeri vaihtuvat 3 

Ihmisiä Inkerinmaalta 4 

Tuutarin kolme kuuluisaa mäkeä 6 

Rajaseudun pesä 9 

Kotikyläni historiasta 10 

Nouse Inkeri -näytelmää esitetään 
jälleen 11 

Inkeri-kuoron juhlavuosi lähestyy 12 

Äitimme Katri Koukun muistolle 13 


Kansi: Pirkko Huurto tapasi Keiton kesäjuhlilla vuonna 1989 ollessaan serkukset Danielin, Son¬ 
jan ja Juulian. Juulia kertoi osaavansa puhua suomea. Kuva: Pirkko Huurto. 


Luopumisen aika 


A ikaa on vierähtänyt jo yli kaksi vuot¬ 
ta siitä, kun istahdin Inkeriläisten 
Viestin toimitussihteerin tuolille. Tu¬ 
tustuin inkeriläisiin ja heidän vaiherik¬ 
kaaseen historiaansa hetkellä, jolloin pe¬ 
lon ja vaikenemisen vuodet alkoivat ol¬ 
la monien osalta ohi. Inkeriläisten Vies¬ 
tin tekeminen on ollut minulle antoisaa 
aikaa; ja ehkä juuri sen takia, koska näi¬ 
den vuosien aikana olen päässyt seu¬ 
raamaan kovia kokeneen kansan herää¬ 
mistä uuteen kukoistukseensa. 

Olen varma, että Viestin toimitussih¬ 
teerin tehtävien jättäminen ei merkitse 
lopullisia jäähyväisiä. Muodossa tai toi¬ 
sessa inkeriläisyvs koskettaa yhä elä¬ 
määni. Toivoakseni pystyn omalta osal¬ 
tani välittämään muille sitä tietoa ja nii¬ 


tä kokemuksia, joita olen toimitussih¬ 
teerin tehtävässäni inkeriläisyydestä 
saanut. 

Erityisellä lämmöllä muistelen Viestin 
edesmennyttä päätoimittajaa Anja Luo¬ 
maa, jota taitavampaa perehdyttäjää in- 
keriläisasioihin ja lehdenteon salai¬ 
suuksiin en olisi voinut toivoa. 

Haluan kiittää vt. päätoimittajaa Pirk¬ 
ko Huurtoa erinomaisesti sujuneesta yh¬ 
teistyöstä ja toivottaa uudet lehdenteki¬ 
jät Markun ja Marjan tervetulleiksi mie¬ 
lenkiintoisen ja haastavan työn pariin. 

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille Vies¬ 
tin lukijoille ja avustajille. Kiitos ja ta¬ 
paamisiin! 

Leena Salo 


Inkeriläisten Viestin 
päätoimittaja ja 
toimitussihteeri vaihtuvat 

Inkeriläisten Viestin toimitus vaihtuu kesän aikana. Vt. päätoimittaja Pirkko Huur- 
ron tilalle päätoimittajaksi tulee Inkeriläisten Yhdistys ry:n varapuheenjohtaja, teo¬ 
logian tohtori Markku Pyysiäinen. Uudeksi toimitussihteeriksi Leena Salon tilal¬ 
le on saatu äidinkielen lehtori Marja Mustakallio. Toimituksen uusi osoite: 
Kahisevankuja 6 as. 3,02710 Espoo, c/o Marja Mustakallio. 




Ihmisiä Inkerinmaalta 

Susanna ja Matti Mutkarin tarina 


O n Keiton juhannusjuhlien toinen 
päivä vuonna 1989. 

Iltapäivällä, kun viimeisetkin laulu- 
juhlavieraat ovat poistumassa, juhla- 
kentän laidalla kävelee iäkäs mutta vie¬ 
lä nuorekas pariskunta piimä- tai kalja- 
kannu mukanaan — he ovat kelttolaisia, 
kutsuvat meitä kyytiä odottelevia ko¬ 
tiinsa kahville. Mutta meillä ei ole aikaa. 
Ehdimme kuitenkin haastella neljän¬ 
nestunnin, ja kuulemme sinä aikana Su¬ 
sanna ja Matti Mutkarin tarinan. 

Susanna istahtaa ruohikkoon ja kertoo 
samalla, että jalat ovat heikot, paleltui¬ 
vat Krasnojarskissa kalastaessa. 

— Ne elliit siel kalastukset ja tsumat 
tehtii täkkilöist, lekko meil palo ja mvö 
istuttii ja käytii kvlmämää, hvö tekkiit 
tsuman, ja kolme kertaa mie kvlmetvi ja 
sit tekkiit lekon tsummaa ja minnuu al- 
koit veikkoi kuustoistvuotine hieroo, 
mie elvvin. Kolm kertaa käin kaikkinee 
kylmämää. Krasnojarski se oi ettääl, 
monta tuhatta kilometrii. Sit mvö pääs- 
tii kaupunkii: Tuuraa. Siel tehtii taloloi. 
Meitä muutettii paikasta toisee, missää 
ei annettu rauhas ellää, jos mvö ois käy¬ 
ty niiko paikallee. Mein pitj kulkii niiko 
sanottii mustalaiset. Sellai kulettii se ai¬ 
ka, mie meinasin en mie ennää elloo jiä 
enkä kotjmaal ole, a kuitenkii jäin elloo. 
En uskont, aina rukkoilin Jumalaa, vie- 
läks myö piässään omal mual... Nyt miul 
on täst kymmene kilometrii kottii kaik- 
kijaa mis myö asutaa, Vsevolozskissa. 


Siperist myö aina vähä kerrallaa pääs- 
tii likemmäks ja likemmäks ja sit tul jo 
sellane aika et sanottii: — Mäne kottii, 
kotjmaal. Ja mie sanoin, antakaa miul 
tukkee. Ko meil ihmisii vangittii, sanot¬ 
tii: — Ei siul mittää, siul on puhas passi, 
sie pääset. A mies miul olj siel... —Tyv- 
nel merel ja Lapin merel ja joka paikas... 
jatkaa Matti. 

Susanna kertoo, että kaikki ne kolme 
vuotta, jotka Matti oli Susannalta hä- 
viksissä, Matti kävi läpi kaikki Siperian 
miliisilaitokset ja aina vastattiin: ei ole 
siel ei ole siel... Lopulta Matti kirjoitti kir¬ 
jeen siskolleen Aasiaan ja kuuli häneltä, 
että Susanna oli mennyt kolmivuotiaan 
poikansa kanssa Karjalaan. 

Karjalasta Matti löysi Susannan, ja siel¬ 
lä he asuivat yksitoista vuotta. Vuonna 
1960 he tulivat Inkerinmaalle Keittoon. 
Susannan kotikylä oli Pukero, Matti oli 
Virkkilästä, mutta kun Susannan veli tu¬ 
li rintamalta, yritettiin päästä Susannan 
kotitaloon Pukerolle. Seitsemän vuotta 
kuitenkin kesti ennen kuin veli sai koti¬ 
talon takaisin. Nyt Susanna ja Matti elä¬ 
vät Vsevolozskin kaupungissa. — Kar¬ 
jalassa, Latvassa, jossa he ennen Inke¬ 
rinmaalle paluutaan asuivat, elää vielä 
Matin äiti. Yksi Matin sisarista, Elviira, 
asuu Latvassa, muut Krasnoje Selossa ja 
Pietarissa. Vanha äitikin tulee talveksi 
kaupunkiin. 

Susanna kertoo vielä omista sisaruk¬ 
sistaan ja pitkästä sodan lopun odotuk- 




Kelttolaisilla Susanna ja Matti Mutkarilla oli ikimuistoisilla vuoden 1989 juhannusjuhlilla mu¬ 
kanaan sukulaisneitonen, joka kuunteli kiinnostuneena Susannan ja Matin kertoessa elämänsä 
vaiheista. Kuva: Pirkko Huurto. 


sesta: — Ain ajateltii ettei ellookaa jiähä 
eikä nähhä konsaa toisijaa... Kons se so¬ 
ta loppuu, kons mvö päästää kottii... 
Kaksi neljästä veljestä jäi eloon, toinen 
on Volgogradissa, toinen asuu Susannan 
ja Matin kanssa toisella puolella taloa. 
Tämä veli oli ollut rintamasotilas eikä 
nyt kyennyt kävelemään näihin juhliin. 
Hän odotti edes Susannan tapaavan siel¬ 
lä muita suomalaisia. 

Siperiasta Karjalaan päästessään Su¬ 
sanna ei ollut neljääkymmentäkään. Hän 
sanoo: — Nyt miul on jo paljo, miul on 
kaheksakymment, tävtty jo uuvenvuu- 
venuatton. Ja ain olen tehny työtä, mie 
en niinkö vanhaks tunne itsiäin. Mie nvt 
mänin nii huonoks, mut ko kesä loppuu 
ni sit en yhtää ole niinkö mie öisin 
vanha... 

Tämän Susanna Mutkar sanoo niin 
nuorella ja heleällä äänellä, että siitä jäi 


Aili Jukaraiselle ja minulle yksi kaikkein 
valoisimpia ja hellvttävimpiä muistoja 
Keiton juhlilta. 

Pirkko Huurto 


Lahden kesäjuhlat 

Inkeriläisten kesäjuhlat pidetään tä¬ 
nä kesänä Lahdessa 25.—26. heinä¬ 
kuuta. Juhlakanslia (os. Seurakunta¬ 
talo, Kirkkokatu 5) avataan ensim¬ 
mäisenä juhlapäivänä klo 12. Alus¬ 
tava ohjelma ja muita tietoja on ker¬ 
rottu huhtikuun Inkeriläisten Vies¬ 
tissä. 




Tuutarin kolme kuuluisaa 

mäkeä 

Yleisesti puhutaan Tuutarin mäestä; ikäänkuin paikkakunnalla oli¬ 
si vain yksi ainoa mainitsemisen arvoinen mäki. Tunnettuja mäkiä 
tai kennäitä on todellisuudessa kuitenkin kolme: Äijänmäki, Ptilk- 
kovanmäki ja Mölkönmäki. Kaik' miäet ovat näköetäisyydellä toi¬ 
sistaan. Tuutarin kolme mäkeä tunnettiin myös yleisesti nimellä 
Tuutarin siniset mäet. 


I nkerin korkein mäki on Äijänmäki, jo¬ 
ka on 168 metriä merenpinnan ylä¬ 
puolella. Korkeimmalta kohdalta näkyy 
kirkkaalla säällä Suomenlahden ulappa 
ja Pietarin valot, Pulkkovan kennäät 
(kennäät = pitkä, laaja ylänkö) ja lähim¬ 
pänä Mölkönmäki, nykyään Kirkonmä¬ 
kenä paremmin tunnettu. 

»Vanhan Tuutarin» (tekijä tuntema¬ 
ton) mukaan Äijänmäki on »4 virstaa (= 
4 270 m) vmbärs ja lähderikas ympäris¬ 
tö». Mäki on melko tarkkaan pohjois-ete- 
läsuunnassa. Itäinen rinne on yhtenäisen 
jyrkkä. Länsirinnettä pirstoo monta jyrk¬ 
kää yhdensuuntaista harjua, joiden vä¬ 
liin jää kapeita laaksoja, dalinoja. Ete¬ 
läisintä pisintä harjua nimitettiin Suu- 
renmäennenäksi, arkisesti Surmanne- 
näksi, jonka syrjällä seisoo vielä tänäkin 
päivänä vanha koulu (ks. Inkeriläisten 
Viesti 1—2/1992, s. 9). Viereisestä kar¬ 
tasta nähtynä nimi on hyvin sattuva 
(Erik Amburger: Ingermanlami). 


Lempilapsella monta nimeä 

Lempilapsella on monta nimeä, niin 
Äijänmäelläkin. Sitä sanottiin paikka¬ 
kunnan mukaan Tuutarinmäeksi (E. Pär¬ 
nänen mainitsee Antti Kivekkäässä Inke¬ 
rin miesten kokoontuneen Tuutarinmä- 
elle. Keisarinna Katarina II:n aikana 
(1762—96) sitä nimitettiin Fasaanimä- 
eksi. Katarina harrasti metsästystä, ja hä¬ 


nen käskystään mäelle tuotiin fasaane¬ 
ja. Ruhtinas Orlov ajatti sinne monta 
kuormallista jäniksiä. Rahvas oli iki- 
ihastunut kauniisiin lintuihin, ja niistä 
mäki saikin nimensä joksikin aikaa. Kei¬ 
sarinna rakennutti mäen korkeimmalle 
kohdalle muhkeista tammihirsistä met¬ 
sästysmajan, jota me jostakin syystä sa¬ 
noimme »Pietarin tvortsaksi» (dvorets = 
palatsi). Vasta II maailmansota hävitti 
nähtävyyden. Eikä kestänyt kannettu 


Krasnoe Selo und Umgebung um 1817 



Karte 3 

Kartta Krasnojeselosta ympäristöineen v 1817. 

E.Amburger "Ingermanlanlar.ci" 





vesikään kaivossa kauan, niin fasaanit 
kuin jäniksetkin hävisivät ennen pitkää. 

Mäellä on täytynyt noihin aikoihin ol¬ 
la enemmänkin asutusta kuin meidän ai¬ 
kanamme. Löysimme monesta paikasta 
raunioita, joista ei kukaan enää osannut 
kertoa mitään. 

Tuutari maineen, metsineen, mäki- 
neen, järvineen, jokineen kaikkineen on 
tsaarinvallan aikana vuodesta 1721 asti 
kuulunut hallitsijasuvulle. Inkerin¬ 
maalla talonpoika ei kertaakaan histo¬ 
riansa aikana omistanut viljelemäänsä 
maata. Hän ei voinut jättää jälkeläisilleen 
perinnöksi itse muokkaamaansa peltoa 
(Vanha Tuutari). Tuutarin talonpojat oli¬ 
vat hallitsijasuvun arrendaattoreita, ei¬ 
vät maaorjia. 


Muistoja lapsuudesta 

Äijänmäellä kasvoi pääasiassa havu¬ 
metsää, eteläisillä rinteillä muhkeita 
honkia ja pohjoisilla tummia ikikuusia. 
Lehtipuita oli vain laikkuina havupui¬ 
den joukossa. Pähkinäpensaita kasvoi 


kauttaaltaan. Aluskasvullisuus oli tihe¬ 
ää ja lajirikasta. Erikoisen paljon kasvoi 
kukkivia kasveja. Ennen Pietarin aptee¬ 
kit keräsivät sieltä varastoihinsa mo¬ 
nenlaisia lääkeyrttejä. Omasta mielestäni 
mäellä kasvavat sinivuokot ja tuok- 
suorvokit ovat ihanin muisto lapsuu¬ 
desta. 

Äijänmäkeä ympäröi tiivis asutus. 
Idässä jyrkän rinteen suojassa oli Pik- 
kolan kylä ja jatkona etelään Variksela 
(Vauhkola). Eteläisimmälle pitkälle har¬ 
julle levittäytyi Kavelahti. Hatsinaan 
Pietarista matkustettaessa rautatie leik- 
kaa maantien Kavelahden kylän ala¬ 
päässä. Risteyksen takana rinne jatkuu 
Raskelan ja Saksalan kylien kennäinä. 

Muuta osaa Äijänmäen läntisiä rintei¬ 
tä asutti venäläinen väestö, Tuuterkovan 
asutustaajama. Jyrkän pohjoisrinteen 
kyljessä on Hovinkylä (Gorskaja) muis¬ 
tona Ruotsin vallan ajoilta, jolloin näillä 
tienoin oli Johan Skytten hovi. 

Äijänmäen pohjoisinta osaa sanottiin 
Variksiinmäeksi. Sinne oli aseman suun¬ 
nalta jyrkkä nousu, paikka oli kesäisin 
suosittu huvittelupaikkana. Ikihongis- 



Äijänmäen pohjoisinta paikkaa kutsuttiin Variksiinmäeksi . Nimensä se on saanut tuhansista 
variksista, jotka pesivät mäen ikihongissa. Sodan jälkeen sekä varikset että hongat olivat hä¬ 
vinneet, eikä paikkaa tahtonut tuntea samaksi, Helvi Othman kirjoittaa. 




sa pesi tuhansia variksia, ja keväisin siel¬ 
tä kuului Kavelahteen (noin 2 km) mah¬ 
tava variksien konsertti. 

Sota runteli pahasti Mäkeämme. Ve¬ 
näläiset linnoittivat sen Pietarin puo¬ 
lustukseksi yhdeksällä maahan kaive¬ 
tulla tykillä, ja miehistönä oli kuuluisan 
Aurora-laivan matruusit. Perääntymis- 
vaiheessa saksalaiset linnoittautuivat 
Variksiinmäelle, ja venäläiset nousivat 
heidän niskaansa etelästä päin. Varik- 
siinmäkeä ei sodan jälkeen tahtonut sa¬ 
maksi tuntea: ikihongat katosivat... 

Tällainen on Äijänmäki ja sen tarina ly¬ 
hykäisyydessään. Se oli lapsuutemme 
aarreaitta kaikkina vuodenaikoina. 
Muistan sinut iäti, Äijänmäki! 

Mölkönmäki, Kirkonmäki, on Äijän- 
mäeltä näköetäisyydellä kaakkoon ehkä 
noin 2,5 kilometrin päässä. Kuolleesta 
henkilöstä Tuutarissa sanottiin, että hän 
on Mölkönmäellä jo. Alkuperäinen nimi, 
Mölkönmäki, tuntuu unohtuneen jo ylei¬ 
sestä tietoisuudesta. Hyväksytään Kir¬ 
konmäki, silläkin on historiallinen oi¬ 
keutuksensa. Tuutarin kesäjuhlat vuon¬ 
na 1990 vietettiin Kirkonmäellä, ja tämän 
kesän 1992 kesäjuhlat samoin. 


Sota hävitti asutusta 

Olin sodan alettua komennettuna kai¬ 
vamassa linnan puolustuslinjaa, tank- 
kiestettä. Kirkonmäen tienoilla. Silloin 
ympärillä oli lukuisasti suomalaisia mä¬ 
kikyliä: Rötsälä, Myrälä, Saarela, Repo¬ 
la y.m. Eräänä kuumana heinäkuun päi¬ 
vänä, kun ilma kuumuudessa vipaji, uin 
toverini kanssa Rötsälän mutalammi- 



kossa. Sodan jälkeen asutus hävisi. 

Vähän ennen sotaa pidettiin Kirkon¬ 
mäellä kesäjuhlat. Kirkko oli silloin jo 
suljettu. Minulle jäi sellainen käsitys, et¬ 
tä esityksemme oli tarkoitettu häiritse¬ 
mään vanhemman väen jumalanpalve¬ 
lusta...? 

Pulkkovan kennäit olivat Variksiin- 
mäeltä nähtynä koilliseen. Matkaa on 
8—10 km. Kävin sodan aikana hake¬ 
massa maitoa Pulkkisiin kylästä. Sieltä, 
korkealta kennäiltä, näkyi selvästi Pulk¬ 
kovan tähtitorni ja linna laajana. 

Ne matkat olivat pelottavia. Kuljin en¬ 
sin Äijänmäen yli ja laskeuduin Pikko- 
lan kylän päähän, siitä lähdin peltojen 
polkua pitkin Pajulan kylään päin. Mat¬ 
kan varrella kasvoi paljon pajupensaik- 
koa ojien varsilla. Kävelin nopeasti ja pi¬ 
din silmällä jotain edessä olevaa näky¬ 
vää merkkiä, kuten isoa kiveä, aukiota ja 
yksinäistä pensasta. Näin sain pidettyä 
pelon sisälläni kurissa. Sitten alkoivat 
puuttomat, enimmäkseen paljaat ken- 
näät. 

Kerran päästyäni kennäille puhkesi 
ukonilma ja kaatosade. Suojaa ei ollut 
missään. Yhtäkkiä alkoivat vielä am¬ 
mukset räjähdellä linnasta pääni ympä¬ 
rillä. Vajosin epätoivoisena itkien maa¬ 
han, ja kuin taikaiskusta ilmestyi saksa¬ 
lainen sotamies maastonvärisessä asus¬ 
sa eteeni ja kysyi, mihin olen menossa. 
Näytin kannuani ja osoitin kädellä kylää. 
Hän otti taskustaan pari karamellia ja 
ojensi minulle, käskien juoksemaan ky¬ 
lään. Itse hän hävisi kuin ilmestyikin. Pa¬ 
luumatkan vain juoksin. 


Helvi Othman 





Rajaseudun pesä 


Vettä sataa, päivää paistaa, kivikoos on kesä, 
Lavosmäel isos koiruus on peipposella pesä. 

Linnut laulaa, lapset leikkii, pihamaa on kaunis. 
Olisikohan jo ryytimaassa keltainen nauris valmis? 
Tytöt heinäpellool laulaa, Matti halaa Mustin kaulaa. 
Isä hevostansa harjaa , äiti lehmää lypsää, 
tuvan suures kiukuas on kalakeitto kypsää. 
Suomalaiset kiskottava on omilt' juuriltansa, 
niin ne päätti isot herrat Kremlin muuriltansa. 
Lentää linnut kyläst kyllää eikä öitä nuku. 

Mihin on nyt kadonnut koko rajaseiniini suku? 

Puut vain kasvaa, linnut laulaa, autiot on kylät. 
Kerran teräsmyrsky riehui jättäen jäljet syvät. 
Siperian pakkotöissä Matti kerran kuuli: 

Inkerissä puhaltelee nyt hyvin lämmin tuuli. 

Kosen joen koivukoita ihaili ja kulki, 
väsyneet hän jalat sitten joen hiekkaan sulki. 

Vettä sataa, päivää paistaa, kivikoos on kesä. 
jaksaneeko viel' Matti laittaa rajaseudut ' pesän? 


Helmi Kivilahti 

Kanada 


Hyvät lehtemme tilaajat! 

Valitamme, että monet teistä ovat saaneet maksumuistutuksen aiheettomasti. Syy 
ei ole toimiston kirjausvirheessä, vaan siinä, että maksukuittinne ei jostakin svvs- 
tä ole saapunut meille pankista tai siitä on puuttunut nimi. Ainoastaan saapunei¬ 
den nimellisten kuittien perusteella tiedämme kirjata tilauksensa maksaneet kor¬ 
tistoon. Toivomme, että lehden tilaamisesta jostakin syystä luopuvat ilmoittaisivat 
asiasta — mieluiten kirjallisesti —jo heti vuoden alussa. Tällöin vältyttäisiin tur¬ 
hien muistutuskirjeitten lähettämiseltä. Mikäli tiedätte maksaneenne Viestin vuo¬ 
delle 1992 ja olette siitä huolimatta saaneet maksumuistutuksen, pyydämme, et¬ 
tä ilmoittaisitte meille pankin nimen ja maksun päivämäärän, niin voimme tie¬ 
dustella kuittia sieltä (konttorin yhteystiedot sivulla 2). Vaivannäöstänne jo etu¬ 
käteen kiittäen! 


Toimistonhoitaja 



Kotikyläni historiasta 

Viime vuoden joulukuun Viestissä kerrottiin Inkerinmaan opetta- 

1 'ista, jotka osallistuivat Inkerin Liiton järjestämälle suomenkielen 
kurssille Hatsinassa. Kurssin aikana osallistujat harjoittelivat suo¬ 
men kieltä mm. kirjoittamalla pieniä kertomuksia. Julkaisemme 
nyt yhden niistä, Lempi Kostinan kirjoituksen perheensä vaiheista. 
Ihmetellä täytyy, kuinTka rikkaana ja elävänä suomen kieli on Inke¬ 
rinmaalla säilynyt. 


M uistan lapsena ollessani kuulleeni 
aikuisten puhelun: kuka se kuka 
on. Kuka on ävrämöinen, kuka savolai¬ 
nen. Äitini sitä asiaa selvitteli naapu¬ 
reille ynnä toisille kotikyläläisille, kun 
puhelu kääntyi siihen suuntaan, miten 
ennen vanhaan elettiin ja kuka se mistä 
on. 

Me lapset emme koskaan yhtyneet ai¬ 
kuisten puheluihin. Se oli kielletty. Oli 
niin hirveän mielenkiintoista kuunnel¬ 
la jossakin nurkassa, hiljaa kuin hiiri, et¬ 
temme kiinnittäisi aikuisten huomiota. 
Jäi mieleeni vain yksi seikka, jonka sil¬ 
loin ymmärsin. Se, että isoisäni isä oli 
jostain tullut nuorena, tehnyt pitkän 
matkan jalan ja pysähtynyt siihen paik¬ 
kaan, missä nyt seisovat kotikyläni talot. 
Kylän nimi on Autio. Se mahtoi olla hy¬ 
vin avonainen, aropaikka, kun nimek¬ 
seen kylä sai: Autio. Mutta ei vielä silloin 
kylää ollut. Silloin vasta muutamat oli¬ 
vat kokoontuneet sille paikalle. Ja siitä 
se kylä sai alkunsa, kun maailman kul¬ 
kijat rupesivat rakentamaan omia koti¬ 
talojansa. 


Autio — osa Keittoa 

Autio kuului Keiton seurakuntaan, ja 
myöhemmin sitä nimitettiinkin Keiton 
Autioksi, ja vielä myöhemmin Uudeksi 


Autioksi. Nvtkin se on Uusi Autio, ve- 
näjäksi Novaja Pustoshj. 

Keiton seurakunnan asukkaat olivat 
luterilaista uskoa. Joka sunnuntai kä¬ 
vimme Keiton kirkossa, nuoret jalkaisin, 
vanhemmat hevosella, joka oli valjas¬ 
tettu kiessiin kesällä ja pieneen rekeen 
talvella. Matkaa kirkosta kotiin oli kuu¬ 
si kilometriä. Sunnuntai oli erinomainen 
juhlapäivä — pyhäpäivä piirakoineen ja 
kinkkuineen, jota me lapset odotimme 
melkein koko viikon. Elämä silloin tun¬ 
tui erittäin turvalliselta; jokainen tiesi 
oman paikkansa kotona ja myöhemmin 
työssä, kun olimme jo isoiksi kasvaneet. 
Sellaisena elämä jatkui sodan alkuun 
saakka. Ja silloin siitä tuli loppu. 


Karkotus Siperiaan 

Jo syksyllä vuonna 1941 valtio oli päät¬ 
tänyt lähettää suomalaiset ja muitakin 
vähemmistökansallisuuksia Siperiaan. 
Vaan ei sitä ehtinyt toimittaa, kun paik¬ 
kakuntamme joutui saarroksiin. Ja vas¬ 
ta maaliskuun loppupäivinä 1942 kaik¬ 
ki paikalliset asukkaat oli pakolla hää¬ 
detty kodeistansa, kuorma-autoilla vie¬ 
ty Laatokan järven yli ja sieltä lastattu 
härkävaunuihin. Sieltä alkoi pitkä, työ¬ 
läs matka Siperiaan, jossa meitä odotti 
koditon elämä, kulkurin kohtalo. Oman 





Nouse Inkeri -näytelmää 
esitetään jälleen 


Viime vuoden marraskuussa sai ensi-il- 
tansa Inkeri Kilpisen kirjoittama ja Paa¬ 
vo Liskin ohjaama inkeriläisnäytelmä 
NOUSE INKERI, joka kertoo inkeriläis¬ 
ten vaiheista Neuvostoliitossa vuosina 
1924—1991. Esitys sai erittäin lämpimän 
vastaanoton sekä yleisöltä että lehdis¬ 
töltä. 

Yleisön pyynnöstä näytelmää esitetään 
vielä kuusi kertaa tänä kesänä 31. 7.— 
9. 8. Linnanmäen Peacock-teatterissa. 
Osa esityksistä liittyy Juuret Suomessa 
-tapahtumaan, jolloin katsojien joukos¬ 
sa on tuhatkunta inkeriläistä, jotka on 
vartavasten kutsuttu tapahtumaan. 


ESITYKSET: pe 

31.7. klo 17 

Ia 

1.8. klo 20 

su 

2. 8. klo 11 

pe 

7. 8. klo 17 

la 

8.8. klo 14 

su 

9. 8. klo 14 


LIPUT: aikuiset 75 mk, lapset 35 mk, ryh¬ 
mät (vähintään 16 henkilöä) 65 mk. 

VARAUKSET: Kalevan Nävttämö, puh. 
90-685 1315 ja telefax 90-685 1328. 


kodin ovet meiltä suljettiin kauaksi ai¬ 
kaa. 

Ei vaan kaikki saapuneet perille. Nel¬ 
jäsosa matkustajista meidänkin pitkäs¬ 
sä junassa sai surmansa matkalla. Mei¬ 
dän täytyi kantaa pois vaunuista myös 
isäni ruumis, kun olimme olleet matkalla 
jo 25 vuorokautta, ja matkan loppua ei 
vielä ollut näkyvissä. Junasta kuoli 1 000 
henkilöä neljästä tuhannesta. Vaunum¬ 
me numero oli 52. 


Muutos parempaan päin 

Siperiassa täytyi aloittaa uusi elämä il¬ 
man isää. Meitä lapsia jäi suremaan nel¬ 
jä ja äiti, joka oli jo menehtymäisillään, 
sekä Mari-täti, joka jakoi kanssamme 
kaikki vaikeudet. Se oli hirveän raskas¬ 
ta aikaa, mutta vuosien kuluttua siitäkin 
tuli loppu. Ja nyt on aika taas muuttunut 
parempaan päin. Saa puhua suomea yl- 
täkyllin ja vielä opettaa toisiakin. 



Inkeri-kuoron juhlavuosi 

lähestyy 


Inkeriläisille laulu, etenkin 
kuorolaulu, on aina ollut lähel¬ 
lä sydäntä. Tästä elävänä todis¬ 
teena on Helsingissä toimiva 
Inkeri-kuoro, joka viettää ensi 
vuonna 30-vuotisjuhlaansa. 
Kunniakkaaseen ikään ehtinyt 
kuoro on pitkän uransa aikana 
vieraillut lukemattomia kerto¬ 
ja mm. Suomen ja Ruotsin in¬ 
keriläisten kesäjuhlien esiinty¬ 
jänä. Inkeri-kuoron pitkäaikai¬ 
sin johtaja on Kerttu Hiltunen, 
joka on toiminut ansiokkaasti 
nykyisessä tehtävässään lähes 
15 vuotta. 

T ällä hetkellä Inkeri-kuorossa laulaa 
enää yksi sen perustajajäsenistä, ni¬ 
mittäin sen nykyinen puhenjohtaja Kert¬ 


tu Susi. Hän kertoo kuoron perustamis¬ 
vaiheista seuraavaa: »Vuoden 1963 ke- 
vätpuolella heräsi ajatus oman kuoron 
perustamisesta. Heti alkuun ilmoittautui 
15 henkilöä, muutama mieskin joukos¬ 
sa, jotka sitten vähitellen katosivat jon¬ 
nekin.» Sekakuoro-vaihe jäi siis varsin 
lyhyeksi. 

Inkeri-kuoron ensiesiintyminen ta¬ 
pahtui inkeriläisten kesäjuhlilla Helsin¬ 
gissä heinäkuun kuudentena päivänä 
1963. Tilaisuutta varten tuoreet kuoro¬ 
laiset olivat harjoitelleet kevään aikana 
ahkerasti hammaslääkäri Kaisa Räikkö¬ 
sen johdolla hänen kotonaan. Kuoron 
ensimmäiseksi johtajaksi saatiin Kaija 
Vironmäki, jonka johdolla tehtiin myös 
esiintymismatka Ruotsiin. Kuoroa ovat 
hänen ja Kerttu Hiltusen lisäksi johtaneet 
myös Maija Vironmäki, Sulo Hakanen, 
Eino Vironseppä sekä Jussi Jankeri. 



Kerttu Hiltunen on johtanut Inkeri-kuoroa jo lähes 15 vuoden ajan; niin myös kuoron perintei¬ 
sessä matineassa viime vuoden toukokuussa. 







Äitimme Katri Koukun 
muistolle 


Äitimme Katri Koukun synnyinkylä, 
Niskovitsan kylä Kupanitsan seura¬ 
kunnan alueella on kaunis paikka. Kes¬ 
kellä kylää oli ennen soinen kohta, joka 
keväällä, kun lumet sulivat, muuttui jär- 
veksi muutaman viikon ajaksi. Ympä¬ 
rillä oli mäkiä, joilla kylän talot sijaitsi¬ 
vat. Luonto on siellä edelleen samanlai¬ 
nen kuin ennenkin. 

Venäjällä alkoivat huonot ajat 1930-lu- 
vulla. Ihmisiltä otettiin maat ja talot pois, 
ja he joutuivat jättämään kotiseutunsa. 
Näin tapahtui myös äitimme Katrin per¬ 
heelle, hänen isälleen, äidilleen, sisarel¬ 
leen ja veljelleen. Muutama vuosi koti¬ 


seudulta lähtemisen jälkeen äitimme 
meni naimisiin Aatami Koukun kanssa 
ja perusti perheen. 

Vuonna 1943 perheemme tuli muiden 
inkeriläisten tavoin Suomeen. Kahden 
vuoden päästä jouduimme pakenemaan 
Ruotsiin turvaan. Isämmekin oli silloin 
jo palannut armeijasta takaisin per¬ 
heensä luo. 

Äitimme jäi leskeksi vuonna 1986. Tä¬ 
män jälkeen hänen elämänsä oli entistä 
vksinäisempää. Viimeiset ajat elämäs¬ 
tään hän eli vanhainkodissa. 

Pojat 


Kuoron historian ehdottomiin koho¬ 
kohtiin kuuluu oman levyn julkaisemi¬ 
nen vuonna 1969. Tarmokkaan Eino Vi- 
ronsepän johdolla kuoro levytti kuusi 
laulua: Rukous, Taivaan kellot, Sun¬ 
nuntaiaamuna, Voikukat, Laulava leivo 
sekä tietysti inkeriläisten kansallis¬ 
hymnin Nouse Inkeri. Kuten tunnettua, 
kaksi näistä lauluista — Rukous ja Nou¬ 
se Inkeri — on inkeriläisten oman kan- 
sallissäveltäjän Mooses Putron hengen¬ 
tuotteita. Suomalainen kansansävelmä 
Laulava leivo esitettiin levyllä Kerttu Su¬ 
den veljen Kalervo Suden sovituksena. 

Tällä hetkellä Inkeri-kuoroon kuuluu 
20 innokasta laulajaa, joista puolet on in¬ 
keriläisiä ja toinen puoli innokkaita In¬ 
kerin ystäviä. Ilahduttavaa Kerttu Suden 
mielestä on ollut se, että inkeriläiset pa¬ 
luumuuttajat ovat viime vuosina täy¬ 


dentäneet kuoron rivejä. He ovat olleet 
tervetullut piristysruiske kuoron toi¬ 
mintaan. Paitsi paluumuuttajien laulu- 
taitoa Kerttu kehuu heidän optimistista 
ja iloista luonnettaan. Kerttu toivottaa 
edelleen kaikki kuorolaulusta innostu¬ 
neet mukaan Inkeri-kuoron toimintaan. 

Kerran viikossa Inkerikodissa Karja- 
latalolla harjoitelevan kuoron seuraava 
tärkeä esiintvminen on Lahden kesä- 
juhlilla heinäkuussa. Kevään aikana 
kuorolaiset antoivat näytteen taidois¬ 
taan Karjalatalolla toukokuussa, jolloin 
he pitivät perinteisen kevätmatineansa 
Helsingin paikallisosaston kevään vii¬ 
meisen tilaisuuden yhteydessä. 

Ensi vuoden juhlaa odotellessa toivoa 
sopii, että Inkeri-kuoro jaksaa pitää yl¬ 
lä inkeriläistä kuoroperinnettä juhla¬ 
vuoden jälkeen myös tulevaisuudessa. 


Leena Salo 





Saksittuja 

Sanomia 


Inkeriläisvanhusten muuttoa 
Suomeen ja pärjäämistä kotiseudulla 
selvitetään 

Venäjällä asuvien inkeriläisvanhusten 
mahdollista Suomeen muuttoa ryhdy¬ 
tään selvittämään sosiaali- ja terveys¬ 
ministeriön johdolla. Samalla aiotaan 
tutkia, miten suomensyntyiset vanhuk¬ 
set voisivat selviytyä alkuperäisellä ko¬ 
tiseudullaan Pietarin ympäristössä. 

Selvitystä tehdään sekä Suomessa että 
Venäjällä sosiaali-ja terveysministeriön 
apulaisosastopäällikön Pekka Pitsingin 
johdolla. 

Inkeriläiset vanhukset toivovat pää¬ 
sevänsä viettämään loppuelämänsä syn¬ 
nyinseudulleen Pietarin ympäristöön. 
Useimmat suomensyntyiset karkotettiin 
1930-luvulla Pietarin alueelta eri puolille 
Neuvostoliittoa. Heitä arvellaan asuvan 
hajallaan entisen Neuvostoliiton alueella 
lähes 20 000. Virossa ja Karjalassa heitä 
asuu molemmissa noin 20 000 sekä Pie¬ 
tarin seudulla noin 25 000. 

Paluuta kotiseudulle on vaikeuttanut 
se, että inkeriläisten entiset asunnot Pie¬ 
tarin ympäristössä on purettu tai niissä 
asuu venäläisiä. Pietarin lähistölle jo 
muuttaneiden asuntotilanne on myös 
huono. 

Vanhustyön koulutus- ja tutkimus¬ 
keskus Kuntokallion johtaja Tapani Sih¬ 
vola ja erikoissuunnittelija Helena Ly- 
ra ovat tehneet suunnitelman palvelu¬ 
talojen rakentamiseksi Inkerinmaalle. 
Inkerinmaalle ja Karjalaan tulisi heidän 
mukaansa perustaa noin viisitoista pal¬ 
velutaloa, että edes välttämätön avun 
tarve voitaisiin tyydyttää. Jo aiotut ra¬ 
kennushankkeet ovat kuitenkin olleet 
vaikeuksissa tavara- ja rahapulan vuok¬ 
si. 

Toisena vaihtoehtona on esitetty in¬ 
keriläisvanhusten siirtoa Suomn van- 




hainkoteihin. Hoidon Suomessa laske¬ 
taan tulevan kuitenkin huomattavasti 
Venäjällä järjestettyä hoitoa kalliim¬ 
maksi. 

Inkerin liiton kyselyn mukaan huo¬ 
noimmassa asemassa olevat vanhukset 
ovat valmiita muuttamaan myös Suo¬ 
meen. Yhtenä syynä on Venäjän lääke- 
pula. 

Suomensyntyisiä inkeriläisiä kohdel¬ 
laan Suomessa paluumuuttajina. Heillä 
on oikeus toimeentulotukseen, kotipal¬ 
veluun ja vanhainkotipaikkaan. (Hel¬ 
singin Sanomat 3. 5.1992) 

Etsitään 

Paavo Korkka 

Sortavalassa asuva Alina Jämsä (o.s. 
Korkka) etsii veljeään Paavo Paavon¬ 
poika Korkkaa. Sisarukset ovat kotoisin 
Lempäälän seurakunnan Levoskan ky¬ 
lästä. Mahdolliset tiedot osoitteella: An¬ 
na Jämsä, Sortavala, Helviä, talo 2 kort¬ 
teli 13. 

Jalmari Kekäläinen 

Etsin veljäni Jalmari Kekäläistä, joka 
on syntynyt Keitossa, Porun kylässä 
vuonna 1932. Hän katosi sodan aikana 
Keitossa vuonna 1942. Tiedoista kiitol¬ 
lisena: Katri Korhonen, Kauha 3—10 Tal- 
linn 00015, puh. 990-70142-557062. 

Kristiina Lavonen 

Helvi Rautio etsii Kristiina Lavosta, jo¬ 
ka oli vuonna 1944 Kaukolassa ja Raut- 
järvellä. Tähän aikaan Kristiina oli noin 
30-vuotias ja todennäköisesti kotoisin 
Hatsinasta. Kuka tietää hänestä tai hä¬ 
nen kohtalostaan? Olisiko hänellä su¬ 
kulaisia Suomessa tai Ruotsissa? Ystä¬ 
välliset vastaukset osoitteella Helvi Rau¬ 
tio, 51600 Haukivuori. 

Jooseppi Soini 

Maria Brotsko (o.s. Rämö) Sepänkyläs¬ 
tä, Skuoritsan seurakunnasta etsii sa¬ 
masta kylästä kotoisin olevaa Jooseppi 




Muistilista 


Turun paikallisosasto 

4.10. Mikkelinpäiväntilaisuus 

31.10. Pyhäinpäivän kunniakäynnit kar¬ 
jalaisten ja inkeriläisten muistomerk¬ 
keinä Turun hautausmaalla klo 12 al¬ 
kaen. 

26.12. Joulujuhla 

Kaikki tilaisuudet pidetään Karjalaisten 
talossa. Itäpellontie 2, klo 14.00. 
Tervetuloa! 

Turun paikallisosasto järjestää matkan 
inkeriläisten kesäjuhlille Lahteen 25.— 
26. 7. 1992. Lähtö linja-autoaseman lai¬ 
turista nro 16 25. 7. klo 10.00. Edestakai¬ 
sen matkan hinta on 60 markkaa. Il¬ 
moittautumiset: Aila Dravantti, puh. 
921-423 087 (iltaisin). 

Elokuun 30. päivänä järjestetään myös 
retki Turusta Pyhärantaan. Tarkempia 
tietoja myöhemmin. 


Soinia, joka on syntynyt vuonna 1922. 
Mahdolliset tiedot hänestä pyydetään 
ystävällisesti ilmoittamaan osoitteella: 
Väinö Näppi, Gäddvägen 27,17547 Jär- 
fälla. Ruotsi. 

Aleksanderi Susi 

Hilja Nasander (o.s. Susi) etsii veljeään 
Aleksanderi Sutta, joka on syntynyt Hat- 
sinan seurakunnan Porttilan kylässä 
(venäläiseltä nimeltään Ivanovkan kylä) 
vuonna 1921. Aleksanderin vanhemmat 
ovat Juho (s. 1890) ja Maria (s. 1893) Su¬ 
si. Perheessä oli viisi lasta: Juho (s. 1916), 
Hertta (hukkui nuorena), Aleksanderi, 
Väinö (s. 1923) ja Hilja (s. 1927). Sodan ai¬ 
kana vuonna 1942 perhe tuli Suomeen. 
Aleksanderi taisteli heimosoturina Suo¬ 
men puolella. Hän muutti muun per¬ 
heen kanssa Kärkölän pitäjään Termus- 
niemelle (?) P. Airolan taloon vuonna 
1944. Suden perhe joutui palaamaan ou- 




Rakas äitimme 



KATRI KOUKKU 

o.s. Kömpi 

s. 15. 8. 1906 Niskovitsan 
kylässä, Kupanitsan seu¬ 
rakunnassa 

k. 18. 1. 1992 Helsingbor¬ 
gissa, Ruotsisssa 

Syvästi kaivaten 

pojat perheineen, 
sukulaiset Venäjällä, Virossa, Kar¬ 
jalassa, Suomessa ja Ruotsissa 

Rakas äiti , nyt hyvästi sulle. 
Kotikahnoon kun päässyt sä et, 
tääl kaukana silmäsi suljit. 

Ah, vieraan mullan kai hyväksynet. 

Siunaus tapahtui Rään kappelissa. 
Kiitos kaikille, jotka otitte osaa su¬ 
ruumme. 


doille asuinsijoille Suomesta Neuvosto¬ 
liittoon talvella 1944, mutta Aleksande- 
ri päätti jäädä Suomeen. Hän sanoi 
muuttavansa Tapanilaan, Helsinkiin. 
Tällöin Aleksanderi oli 23-vuotias poi¬ 
kamies. Tämän jälkeen Hilja ei ole kuul¬ 
lut veljestään muuta kuin että hänen hu¬ 
huttiin muuttaneen Belgiaan. Kaikista 
mahdollisista tiedoista kiitollisena: Hil¬ 
ja Nasander, Taitsi d. 37, des. B. Ivanov- 
ka, Leningrad obl. Satsinski rajoon, 
188340 C.C.C.P. 




Levitä Inkeri-tietoa, 
tilaa asiamiehiltämme 
Inkeri-aiheista kirjallisuutta 


SAATAVANA SUOMESTA TAJ RUOTSISTA 

Aapo Iho 

Hietajyvä (runoja) 

Hellin Suominen 
Mooses Putron 
elämäkerta 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka 85 mk (150 kr) 

Suomi näkyy 110 mk (150 kr) 

Pelastunut albumi 130 mk 

Erkki Tuuli 

Inkeriläisten vaellus 110 mk (150 kr) 
Pertti Virtaranta 

Sananlaskuja ja arvoituksia40 mk (70 kr) 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki 

Suomessa 1940-luvulla 150 mk (200 kr) 

Pekka Nevalainen — Hannes Sihvo 
(toim.) 

Inkeri — historia, kansa, 

kulttuuri 300 mk 

Aapo Metiäinen 

Inkerin evankelisluterilaisen 

kirkon 350-vuotismuisto- 

julkaisu 40 m k (100 kr) 

Äänilevyjä 

Inkerikuoro 

Nouse Inkeri ym. 15 mk (25 kr) 

Lauri Santtu 

Murrejuttuja 15 mk (25 kr) 

Gävlen kuoro 30 mk 

Arvo Survo 

Omall maali, kasetti 55 mk (100 kr) 

Inkeriläisten Viestin 
irtonumeroita 

Saimi Tuukkanen 

Elämäni Helminauha 40 mk 


20 mk (40 kr) 

15 mk (30 kr) 



Rintaneula Inkerin 


vaakuna 

10 mk (10 kr) 

Rintaneula, Inkerin lippu 

20 mk (20 kr) 

Tarra Inkerin lippu 

5mk 

Inkerin kartta 

70 mk 

Inkerin kartta 1849, 
saksankieli 

50 mk (50 kr) 

Postikortti Karjala talo 

3mk 

Inkerin pöytälippuja 

35 mk (60 kr) 

Inkerin postimerkkejä 
sarja 

50 mk (75 kr) 

Adresseja 

20 mk (40 kr) 


Vaiti Ruotsista 
Aatami Kuortti 

Veljeni sotavangit, kirjakaupoista 
Ruotsissa Armas Paakkoselta 150 kruunua. 

Toivo Folksten 


Ingermanländare i Västeras 

50 kr 

Irja Hiiva 


Försvisningen 

100 kr 

Ania Monahof 


Tillflykten 

150 kr 

Ania Monahof 


Mot stjäman 

150 kr 

Postikortti 


Tyttö Tuutarin pu\mssa 

2:50 kr 


Ingria 

Ruotsinkielinen aikakaus¬ 
lehti 


50 kr 




numero 8 


elokuu 1 992 








INKERILÄISTEN 

VIESTI 

Toimitus 

Päätoimittaja 
Markku Pyysiäinen 
Puh. (90) 191 3947 
Toimitussihteeri 
Marja Mustakallio 

Toimituksen osoite: 
c/o Mustakallio 

Kahisevankuja 6 as. 3, 02710 Espoo 
Puh. ja Fax (90) 509 3206 

Konttori 

Lehden tilaukset ja osoitteet, jäsenmaksut ja 
tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1, 

00610 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30-20.00 
Annikki Kelo 
Postisiirtotili Hki 30636-4 
Pankki KOP 101030-1085026 

Ilmoitukset 

1/1 sivu mk 1 500 mk 
1/2 » » 800 mk 
1/4 » » 500 mk 
Kuolinilmoitukset 100 mk 
Kiitos-ym. ilmoitukset 60 mk 
Kuva ilmoituksessa 100 mk 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa 
Kustantaja ja julkaisija: 

Inkeriläisten Yhdistys ry 
Pj. Keijo Korkka 
Halvarinkatu 9. 20900 Turku 
Puh. (921) 302 868 (työ) 

Tilaushinta 1992 

130 mk kotimaahan. Ruotsiin 200 kr 
ja muualle 160 mk/v (260 kr/v). 

Pääasiamies Ruotsissa 

Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35, 50253 Boräs 
Puh. ja Fax 033-101 988 

Sivistyssäätiö 
Hallituksen pj. Keijo Korkka 
Säätiön postiosoite: 

Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Postisiirtotili 146660-1 
Pankki KOP 103150-1202761 


Markku Pyysiäinen 

TÄSSÄ NUMEROSSA 


sivu 

Viesti kulkee, viejät vaihtuvat 3 

Boräsissa juhlittiin ja vaalittiin 
perinteitä 4 

Rakkaudesta äidinkieleen 8 

Murheet puhutaan halki 10 

Inkeriläiset Leningradin piirityksessä 11 

Runoja 12 

Aitovieriltä 13 

Kirjallisuutta 15 



Marja Mustakallio 


Kansi: Kulttuuriperinteen säilyttämisestä on hyvänä esimerkkinä Boräsin Inkeri-Kerhon ra¬ 
kentaman kyläliekku kerhon mökillä. Tässä ovat Tartosta tulleen tanhuryhmän llonrukin jäse¬ 
net ottaneet liekun käyttöönsä. 



Viesti kulkee, viejät 
vaihtuvat 


I nkeriläisten Viesti on jälleen muutok¬ 
sen edessä. Viestin viejät vaihtuvat. 
Tämä vaihdos on oikeastaan vielä seu¬ 
rausta Anja Luoman yllättävästä kuole¬ 
masta kevättalvella 1991. Anja toimi 
Matti Vironmäen päätoimittajakaudel¬ 
la pitkään Viestin toimitussihteerinä. 
Lehden päätoimittajana hän ehti olla va¬ 
jaat kaksi vuotta. Luotettavaksi toimi- 
tussihteerikseen Anja löysi Leena Salon. 
Mutta muutamassa kuukaudessa lehden 
tilanne muuttui toiseksi. 

Runsas vuosi sitten keväällä pohdimme 
Inkeriläisten yhdistyksen johtokunnas¬ 
sa uutta tilannetta. Miten mennä tästä 
eteenpäin? Miten hoidetaan Viestin kul¬ 
keminen? Entä kuinka yhdistyksen asiat 
järjestyvät? Oma näkemykseni oli, että 
vastuuta on jatkossa jaettava. Aikani ja 
voimani eivät riitä puheenjohtajan ja 
päätoimittajan tehtävien hoitamiseen. 
Myöskään toiminnan jatkuvuuden kan¬ 
nalta ei ole hyvä, että liian monia tehtä¬ 
viä kertyy joillekin ihmisille. Näin pää¬ 
dyimme keväällä 1991 siihen ratkaisuun, 
että Keijo Korkka ryhtyy johtamaan yh¬ 
distystä. Itse otan vastattavakseni Inke¬ 
riläisten Viestin päätoimittajuuden. 
Koska kulunut lukuvuosi 1991—1992 oli 
omien työtehtävieni kannalta harvinai¬ 
sen raskas, Leena Salo suostui siirtä¬ 
mään luopumistaan toimitussihteerin 
tehtävistä. Pirkko Huurto puolestaan 
lupautui entisenä toimitussihteerinä vä- 
liajaksi lehden vt. päätoimittajaksi. Ha¬ 
luan tässä yhteydessä lämpimästi kiittää 
Leena Saloa hyvin ja tunnollisesti teh¬ 
dystä toimitussihteerin työstä. Toivot¬ 
tavasti saamme pitää Sinut jatkossakin 
lehtemme lukijana ja avustajana. Kiitol¬ 
linen olen myös Pirkko Huurrolle siitä, 
että hän lupautui «reservistä» hoitamaan 


siirtymäkauden ajan päätoimittajan teh¬ 
täviä. 

Lehden uudeksi toimitussihteeriksi on 
lupautunut lehtori Marja Mustakallio. 
Marjalla on monipuolinen kokemus leh¬ 
den toimittamisesta. Hän osaa myös 
käyttää suomen kieltä, sillä koulutuk¬ 
seltaan hän on äidinkielen opettaja. 
Useamman vuoden ajan Marjalla on ol¬ 
lut yhteyksiä Suomenlahden eteläpuo¬ 
lelle, Viroon. Heimotyö on hänelle tut¬ 
tua ja tärkeää, vaikka toiminta inkerin¬ 
suomalaisten keskuudessa Suomessa ja 
sen lähimaissa ovatkin uusia asioita. 
Marja Mustakallio on opettajakollegani 
Helsingin suomalaisesta yhteiskoulus¬ 
ta. Siksi tiedän, että hänestä me inkeri¬ 
läiset saamme hyvän, lämminsydämisen 
ja elämää ymmärtävän ystävän. Terve¬ 
tuloa yhteiseen työhön! 

Viesti jatkaa näin kulkuaan, vaikka vies¬ 
tin viejät vaihtuvat. Myös Inkeriläisten 
Viestin perustehtävä pysyy samana. 
Lehti on hajallaan asuvien inkerin¬ 
suomalaisten tärkein yhdysside. Se yh¬ 
distää meitä toisiimme, muistuttaa juu¬ 
ristamme, kertoo kuulumisia ja yrittää 
myös avata mahdollisuuksien mukaan 
uusia näköaloja tulevaisuuteen. 
Tärkeää on muistaa, että päätoimittaja ja 
toimitussihteeri eivät yksin voi tehdä täl¬ 
laista lehteä. Se on alusta lähtien ollut 
yhteinen yrityksemme. Lähettäkää sik¬ 
si meille uutisia ja kirjoituksia. Älkää jät¬ 
täkö omia kirjoitelmianne pöytälaatik¬ 
koon. Kertokaa kirjeitse ajatuksistanne. 
Omaa suomen kielen taitoa on turha ar¬ 
kailla. Toimitus on sitä varten, että siel¬ 
lä tehdään tarvittava toimitustyö. Tär¬ 
keintä on, että Viesti kulkee. 

Markku Pyysiäinen 




Boräsissa juhlittiin 
ja vaalittiin perinteitä 


B oräsin Inkeri-Kerho sai kantaa vas¬ 
tuun kesäjuhlistamme jo 13:nnen 
kerran. Täällä Ruotsissa oli ennen itses¬ 
tään selvää, että kesäjuhlat vietettiin ju¬ 
hannuksena. Nyt on tästä perinteestä 
luovuttu siksi, että Inkerissä kokoontuu 
juhannusjuhlille tuhansia heimolai- 
siamme kesäjuhlan viettoon. 

Ruotsissa olemme siirtyneet liikku¬ 
vaan aikaan. Niinpä Boräsissa vietettiin 
perinteiset kolmipäiväiset juhlat jo 29.— 
31. toukokuuta. Tavallista aikaisemmin. 
Siinä on se etu, että kerkiää vähän välil¬ 
lä puhaltaa, ennen kuin pääsee Tuutarin 
kesäjuhlille juhannuksena, ja sitten on¬ 
kin taas Suomen inkeriläisten vuoro jär¬ 
jestää juhlat Lahdessa 25.—26. heinä¬ 
kuuta. Näin ollen meillä on mahdolli¬ 
suus juhlien viettoon useammassa pai¬ 
kassa. 

Boräsin kesäjuhlaohjelmasta jo saam¬ 
me kuvan, että juhlien järjestäjillä on ol¬ 
lut valtava työtaakka kannettavana, et¬ 
tä kaikki sujuisi suunnitelmien mukai¬ 
sesti. 


Liiton nimi muuttui 

I.S.K:n vuosikokous alkoi klo 15 seu¬ 
rakuntatalolla. Se oli hyvin etukäteen 
valmisteltu, joten sääntömääräiset asiat 
voitiin käydä nopeasti läpi. Tälle ko¬ 
koukselle oli tullut pari muuta aloitetta: 
1) Johtokunnan ehdotus, että Toivo Jääs¬ 
keläinen valitaan johtokunnan kunnia¬ 
jäseneksi. 2) Liiton nimen vaihto. Mo¬ 
lemmat aloitteet yleinen kokous hyväk¬ 
syi. I.S.K. on nyt sitten muuttanut ni¬ 
mensä ehdotuksen mukaisesti Ruotsin 


Inkeri-liitoksi R.I.L., jota tullaan tästä 
lähtien käyttämään virallisena nimenä. 
Kokouksen puheenjohtajana toimi Ar¬ 
mas Paakkonen. 


Herkistävä juhla 

Avajaistilaisuus alkoi klo 17 Gustav 
Adolfin seurakuntatalolla ja yleisöä oli 
tuvan täydeltä. Kappalainen Jussi Jänis 
toivotti juhlakansan tervetulleeksi näil¬ 
le kesäjuhlille. Boräsin kirkkokuoro lau¬ 
loi Arvi Haikosen johdolla. Nuori pap- 
pismies suoraan Inkerinmaalta Eero 
Kuukauppi toi terveisiä synnyinmaal¬ 
tamme. Myös Ruotsin Inkeri-kerhoilla 
oli mahdollisuus tuoda tervehdyksensä. 
Gävlen laulaja tytöt esittivät kauniita lau¬ 
luja. Juuri ennen loppuhartautta saa¬ 
puivat Eestin vieraat, Tarton Inkerin¬ 
suomalaisten sekakuoro Kiuru ja tan¬ 
huryhmä Ilonrukki. Heidät ohjattiin 
suoraan lavalle esiintymään. Tämä yli 
30-henkinen kuoro Albert Pettisen joh¬ 
dolla lauloikin niin, että juhlakansa her¬ 
kistyi heitä kuunnellessa ja monella tu¬ 
li kyynel silmään. Hartaushetken piti 
pastori Vilho Kurujoki. 

Illanvietto Kerhon mökillä Kräkere- 
dissa oli etupäässä vapaata seurustelua 
leikkejä ja tanhuja. Täällä oli tarjolla 
myös iltapalaa, joka ulkoilmassa mais¬ 
tui erinomaiselta. 


Hengen ja ruumiin ruokaa 

Juhlajumalanpalveluksessa Skaran 
piispa Lars-Göran Lönnermark saarna- 





Tarton Inkerinsuomalaisten sekakuoro Kiuru ilahdutti juhlayleisöä Boräsin juhlilla. Juhlien päät¬ 
teeksi järjestettiin ruotsalaisille ystävillekin konsertti Gustav Adolfin kirkossa. 


si ruotsiksi ja kappalainen Jussi Jänis 
tulkkasi sen suomen kielelle. Liturgeina 
tilaisuudessa olivat kirkkoherra Britta 
Broman ja J. Jänis. Sekakuoro »Kiuru» 
Tartosta lauloi useita kertoja tilaisuu¬ 
dessa. 

Jumalanpalveluksen loputtua oli juh- 
layleisöllä mahdollisuus käydä aterialla. 
Emännät olivat pitäneet hyvää huolta 
koko juhlien ajan, että ruokaa ja juomaa 
oli riittävästi tarjolla. Heille on tästä 
työstä mainittava kiitokset. Juhlaseu- 
roissa Bäckangskoulun juhlasalissa Jus¬ 
si Jänis toimi kuuluttajana ja toivotti seu- 
raväen tervetulleeksi. Lääninrovasti Ee¬ 
ro Saarinen Helsingistä puhui meille 
mieleen painuvia asioita, Eero Kuu- 
kauppi Inkeristä aloitti puheensa laula¬ 
malla ensiksi Daavidin psalmin. Inkeri¬ 
läisten monivuotinen ystävä kirkkoher¬ 


ra Erland Hillby, nyt virkavapaana lä¬ 
hetyskentällä Afrikassa toimiva, toi siel¬ 
tä meille terveisiä. Sekakuoro Kiuru juh¬ 
listi tilaisuutta lauluilla, ja kuoronjohtaja 
Albert Pettinen tapasi ensi kertaa 54 vuo¬ 
den jälkeen »Ristäitinsä (sylikummi) 
Katri Pettisen. Rovasti Juhani Rantanen 
puhui ja päätti tilaisuuden loppuru- 
koukseen. 


Kielestä ruotsiksi 

Ruotsinkielinen tilaisuus järjestettiin 
niille nuorille, joilla on jo vaikeuksia seu¬ 
rata suomenkielisiä ohjelmia. Opettaja 
Vera Lif piti esitelmän selvittäen tutki¬ 
muksensa perusteella, mitkä seikat ovat 
olleet vaikuttamassa täällä asuvien in¬ 
keriläisten ruotsin kielen taidon omak- 



































Maar-seukko (Elvi Häyhänen) ja Puavaal (Viktor Kainelainen) vaihtavat muutaman sanan nuor¬ 
ten naimapuuhista. 


sumiseen. Stefan Pöntinen esitti viu¬ 
lunsoittoa ja 8-vuotias Rebecca Johans¬ 
son ilahdutti yleisöä pianonsoitolla. 
Kuuluttajana toimi Gisela Trapp. 


Ajan henki 

Inkeri-ilta alkoi klo 18. Ruotsin Inke- 
riliiton, R.I.Lrn puheenjohtaja Armas 
Paakkonen toivotti yleisön tervetul¬ 
leeksi. Yhteislauluna laulettiin Ruotsin 
ja Suomen kansallislauluista ensimmäi¬ 
set säkeistöt. Seurasi näytöskappale In¬ 
kerin murteella »Kun ajan henki sai Jun- 
nissa vallan». Oma poikamme boräsi- 
lainen Eemeli Tarkiainen oli kirjoittanut 
sen ja sen esitti meille Boräsin Inkeri-ker- 
hon näytelmäryhmä, joka oli ahertanut 
näytelmän parissa pitkän aikaa ja uh¬ 
rannut monta sunnuntai-iltapäivää har¬ 
joituksissa. 

Tilaisuuden jatkossa Tarton kuoro esit¬ 
ti lauluja, joita mielellään kuunteli. Kan- 
santanhuryhmä »Ilonrukki' esiintyi hy¬ 
vällä menestyksellä. 

Armas jakoi Ruotsin Inkeri-liiton dip¬ 


lomit heimotyössä ansioituneille: Robert 
Paakkonen, Salmi Sihvonen, Alexander 
Soikkeli, Unto-Einar Suhonen ja Maria 
Toikka olivat tällä kertaa vuorossa saa¬ 
maan sellaisen. R.I.L. oli anomuksesta 
myöntänyt stipendin 1000,- nuorelle In- 
keri-aiheen tutkijalle Jesper Fundber- 
gille, jonka juurista osa on Inkeristä läh¬ 
töisin. Lopuksi lauloimme yhteisesti 
»Nouse Inkeri». 

Sunnuntaina 31.5. jumalanpalvelus oli 
Gustav-Adolfin kirkossa. Saarnan piti 
lääninrovasti Eero Saarinen. Sekakuoro 
Kiuru juhlisti monella laululla tilai¬ 
suutta, ja alttarilla olivat J. Jänis ja Eero 
Kuukauppi. 

Päättäjäistilaisuudessa Gustav-Adol¬ 
fin seurakuntatalolla oli useita puheita 
kuorolaulua ja yhteislaulua. Näin siis 
saimme varsinaiset kesäjuhlat päätök¬ 
seen. 


Lämmintä yhdessäoloa 

Meillähän oli koko juhlien ajan taide- 
ja käsityönäyttely avoinna kivenheiton 








Suosittu leikki Inkerissä oli vanteella ajaminen. Vanhalta se kävi paljon helpommin, totesivat mm. 
nämä kaksi nuorukaista, jotka kokeilivat leikkiä ensi kerran. 


päässä kirkolta. Juhlavieraat käyttivät ti¬ 
laisuutta hyväkseen ja kävivät ahkeras¬ 
ti katsomassa ja ihailemassa kauniita kä¬ 
sitöitä ja tauluja. Myös vanhat asiapa¬ 
perit (dokumentit) kiinnostivat, samoin 
laaja valokuvakokoelma. 

Eestin-vieraat jäivät vielä kolmeksi 
vuorokaudeksi Boräsin Inkerinkerhon 
vieraaksi. Heille yritimme järjestää tänä 
aikana ohjelmaa, että joukko pysyi yh¬ 
tenäisenä koossa. Samalla he saivat vä¬ 
lähdyksiä ruotsalaisesta yhteiskunnas¬ 
ta tehdastyöstä, tavarataloista ja Boräsin 
ympäristöstä. Kaikki tämä oli mahdol¬ 
lista siksi, että kerholaiset olivat ottneet 
kunnia-asiakseen näiden Eestin-vie- 
raitten viihtyvyyden vieraanamme. 
Kaikki kolme ylimääräistä iltaa vietim¬ 
me Kerhon mökillä. Kun ilmatkin olivat 
meille koko ajan hyvin suosiolliset, viih¬ 
dyimme mainiosti vieraittemme kanssa 
ja solmimme ystävyyksiä. 


Teksti: T. Jääskeläinen 
Kuvat: A. Paakkonen 


Postin erikoisleima 

Boräsin kesäjuhlilta 1992-05-30 lähe¬ 
tettyyn postiin piti saada postin eri¬ 
koisleima. Vahingossa postilaitos lei¬ 
masi ne tavallisella leimalla. Kaikkia jot¬ 
ka lähettivät postikortin juhlilta, pyy¬ 
detään viimeistään 31/10 1992 ilmoitta¬ 
maan vastaanottajan nimi ja osoite, niin 
me lähetämme uuden kortin, joka lei¬ 
mataan erikoisleimalla. 

Boräsin Inkeri-Kerho 
Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 
502 53 Boräs 

Puhelin 033-101850, fax 033-101988 

Arpajaisvoittoja 

Boräsin kesäjuhlilta on jäänyt hakematta: 
Sininen sarja H: 22,26. 

Keltainen sarja Bill. 

Vaaleanpunainen sarja H: 36. 
Valkoinen sarja G: 48,86,92. 

Vihreä sarja H: 6,42,64, 74. 

Ota yhteys viimeistään 31/10 1992: 
Viktor Kainelainen, puh. 033-120466. 




Rakkaudesta 

äidinkieleen 

Tarvitaan rohkeutta, että voi hypätä suoraan Pietarin arjesta Hel¬ 
singin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä. Inkeriläinen Mai¬ 
ja Martikainen teki juuri niin. 


M inua kannusti rakkaus omaan 
äidinkieleeni. En tahdo ajatella, 
että suomea opetettaisiin inkeriläisille 
lapsille väärin. Tahdon oppia kaikki kie¬ 
len sanat ja muodot niin hyvin, että voin 
välittää ne pienille lapsille soveltuvalla 
tavalla. Haluan opettaa heille kauniita 
lauluja ja runoja. Haluan välittää heille 
oman rakkauteni kauniiseen inkerin 
murteeseen.» 


Aloite kalevalaisilta naisilta 

Maija Martikainen on koulutukseltaan 
ekonomi-insinööri. Työstään Pietarissa 
hän oli juuri sanoutunut irti, kun hän in¬ 
keriläisten juhannusjuhlilla viime vuon¬ 
na tapasi Inkerin Liiton johtajan Viktor 
Hyyrysen. Maija kuuli, että Kalevalais¬ 
ten Naisten Liitto Suomessa tarjoaa yh¬ 
delle inkeriläiselle mahdollisuutta tul¬ 
la stipendiaatiksi opiskelemaan suomen 
kieltä Helsinkiin. Liiton silloinen pu¬ 
heenjohtaja, lehtori Kirsti Mäkinen oli 
tehnyt asiaa koskevan aloitteen liitton¬ 
sa kulttuurijaostolle. Kalevalaisten nais¬ 
ten kodeissa olivat ovet avoinna, joten 
huolta asumisesta ei tullut. 

Helmikuussa Maija hyvästeli Pie¬ 
tarissa sisarensa, jonka kanssa hän asuu 
yhdessä. Saapuminen Helsinkiin oli pie¬ 
ni shokki, mutta tottuneena liikkumaan 
suurkaupungissa Maija löysi pian tien¬ 
sä. Nuoret kalevalaiset naiset Minna 
Löyttyniemi ja Kati Mäkinen tutustutti¬ 
vat hänet Helsingin yliopiston opetta¬ 


jankoulutuslaitokseen ja auttoivat lu¬ 
kujärjestyksen laatimisessa. Maija il¬ 
moittautui heti myös ulkomaisten opis¬ 
kelijoiden suomen kielen kurssille. Toi¬ 
set opiskelijat olivat opinnoissaan jo 
edellä, mutta kevääseen mennessä Mai¬ 
ja kiri kiinni monet kurssit ja sai sitkeän 
ponnistelunsa päätökseksi loppumer¬ 
kinnät jokaisesta tentistä, jonka ha¬ 
lusikin suorittaa. Uskomattoman sin¬ 
nikkäästi hän teki tuttavuutta vaikeim- 
pienkin verbinmuotojen ja monien sija¬ 
muotojen kanssa. Opettajiaan hän kiitti 
erinomaisiksi. 


Elämää suomalaisperheissä 

Suuressa perheessä kasvaneena ja hy¬ 
vin sukurakkaana Maijaa oudostutti 
suomalaisten hiljainen elämäntapa. Jo¬ 
kainen tekee työtään omassa huonees¬ 
saan; jokaisella on omat menonsa. Mai¬ 
ja sai kutsuja eri puolille Suomea. Hän 
pääsi jopa hiihtämään Rovaniemellä. 
Matkat kalevalaisten naisten tilaisuuk¬ 
siin väsyttivät, ja pian Maija päättikin 
keskittyä enemmän pelkästään opiske¬ 
luun. 


Pääsiäinen Pietarissa 

Mutta koti on aina koti, ja pääsiäisenä 
piti päästä käymään rakkaiden van¬ 
hempien haudalla Hatsinassa ja Helena- 




Maria (tai Maija) Martikainen joutui kirjoittamaan tenttivas¬ 
tauksen aiheesta «Miten opettaisin suomea inkeriläislapsil- 
le?» Laajasta vastauksestaan hän sai hyvän arvosanan. 


siskon luona Pietarissa. Kyyti järjestyi 
kuin ihmeen kaupalla tuttavien kautta, 
mutta paluumatka viivästyi vähän. Pa¬ 
latessaan Suomeen Maija oli selvästi vir¬ 
kistynyt: oli ollut sykähdyttävää kokea 
pääsiäisjumalanpalvelus ja ihana nuo¬ 
risokuorojen konsertti Pietarissa. Us¬ 
konto on Maijalle tärkeä; rukous on hä¬ 
nen elämänsä voima. Sen avulla hän, 
niin kuin monet muutkin inkeriläiset, on 
jaksanut elämänsä ankarat vaiheet. 


Kesällä Maija Martikainen sai vielä 
opiskella lisää suomen kieltä Lahdessa. 
Miten työ inkeriläislasten parissa jär¬ 
jestyy, sitä hän ei vielä tarkkaan tiedä. 
Mutta hänellä on viemisinään runsaasti 
opetukseen liittyviä ideoita ja hyvä suo¬ 
men kielen taito. Toivottavasti kaikki 
käy hyvin ja saamme kuulla häneltä 
myöhemmin, miten suomen kielen opet¬ 
taminen Pietarissa sujuu. 

Marja Mustakallio 


Murheet puhutaan halki 

Syksyllä 1989 paljastettiin Nivon kankaalla syyttömästi vangittu¬ 
jen muistomerkki. Silloin Toivo Tupin esitti tämän kirjoittamansa 
runon muistokiven äärellä. 


Kukaan meistä ei tiedä, 
missä haittamme lienee. 

Siksi kankaalle Nivon 
sukujuurenne viereen, 
teidän muistolle kiven 
pystytti kansa, 
ettei nimeä unhoon 
veisi aikojen ansa, 

Kiitos Luojalle, 
että on saapunut aika, 
ettei kenenkään enää 
huoli olla niin arka. 

Että pelko on poissa, 
ja yhdessä kaikki 
saavat vapaasti olla, 
murheet puhua halki. 

Kivenkovia miehet Inkerinmaan 
Kotikonnuilta häädettiin maailmaan. 
Naiset tuhannet kyyneleet vierittivät, 
lapset orpoina maailmaa vaelsivat. 


Vihdoin tänne nyt johti 
meidän kaikkien tie. 

Miehet Kurkulan nimen 
— muistokivellenne. 

Teidän muistonne säilyy 
lastenlastenne mieless' 
suomen, ruotsin ja viron ja venäjän kieless'. 
Tänne tulevat vanhukset harmaapäät, 
ja lapsetkin pienet kumartuvat, 

Nivon kankaalla täällä 
kurjet päällämme lentää. 

Teidän viaton sielunne 
iäti lepää. 

Toivo Tupin on syntynyt Petroskoissa 
vuonna 1953. Hänen vanhempansa oli¬ 
vat inkerinsuomalaisia. Äiti oli Elina o.s. 
Pönniö, isä Oiva syntynyt Kosemkinan 
Kaipaalassa. Toivo Tupinin runoja on 
julkaistu myös Punalipussa. 



Syyttömästi tuomittujen muistokivi Nivon kankaalla. 




















Inkeriläiset Leningradin 
piirityksessä 

Kaikilla inkeriläisillä oli kova kohtalo, minne heidät sitten oli lä¬ 
hetettykin. Leningradin piirityksessä olleille tilanne oli todella 
surkea. 


S yyskuussa korttiannokset pienenivät. 

Lokakuussa tulivat pakkaset. Satoi 
lunta. Saksalaisten pommikoneet pom¬ 
mittivat kaupunkia useamman kerran 
vuorokaudessa. Oli paljon tulipaloja, jot¬ 
ka syttyivät palamaan pommituksista. Ei 
ollut vettä, jolla olisi voinut sammuttaa 
palot. Vesijohto ja viemäri eivät toimi¬ 
neet. Vettä haimme Nevasta kannujen ja 
kelkan avulla. Marraskuussa ei saatu 
paistettua kortilla ollutta leipää, koska 
leipomossa ei ollut vettä. Leipäannos 
saatiin jauhoina. Keskuslämmitys ei toi¬ 
minut, sillä polttoainetta ei ollut. 

Olin siihen aikaan sotilassairaalassa 
tvössä. Sairaalan ikkunat olivat kadun 
vaarallisemmalla puolella. Pommituk¬ 
sissa ja tykistötulituksessa ikkunalasit 
olivat särkyneet. Ikkuna-aukot oli tu¬ 
kittu kiinni sillä, mitä oli saatavilla: puu- 
levyillä, lattiamatoilla ja täkeillä. Valoa 
saatiin vain tuikkulampuista. 

Ulkona oli kova pakkanen. Sisällä sai¬ 
raalassa oli potilaita: haavoittuneita, liik¬ 
kumaan kykenemättömiä, kipsiin lai¬ 
tettuja. Minkäänlaista lämmitvstä ei ol¬ 
lut. 

Puolet leipäpalasta kaapin päälle 

Isäni oli sairaana, vuoteessa. Hän sa¬ 
noi: «Ei minua mikään kivistä, vaan ja¬ 
lat eivät pidä pystyssä. Ruokaa on vä¬ 
hän.» Minä koetin säästää omasta an¬ 
noksestani hänelle palan leipää ja hie¬ 
man rasvaa. Kyllä se oli minulle kiusal¬ 
lista. Koetin piilottaa leipäpalan korkean 
kaapin päälle. Joka hetki muistin, että 
siellä on pala leipää. Joskus nousin tuo¬ 


lin päälle leipää ottamaan. Sitten tuli isä 
mieleen. Ajattelin, että jos minä syön tä¬ 
män leivän, isä kuolee nälkään. Jätin lei¬ 
vän syömättä. Odotin aamua. 

Aamulla vapauduin päivystyksestä ja 
sain toisen leipäpalan. Otin ne molem¬ 
mat mukaan ja menin tapaamaan isää. 
Matka oli käveltävä jalan, kun mitään 
ajoneuvoja ei ollut. Etäisyys oli 7 km. 
Päivässä se oli taitettava edestakaisin. 

Elämän tie 

Maaliskuussa ilmat tulivat parem¬ 
miksi, ja korttiannoksia lisättiin. Sitten 
tuli käsky, että inkeriläisten oli lähdet¬ 
tävä evakkoon. Aikaa annettiin 24 tun¬ 
tia. Siinä ajassa piti olla valmis. Mukaan 
sai ottaa vain 10 kg painoisen pussin. 

Matkaa Laatokan yli kutsuttiin «elä¬ 
män tieksi». Saksalaiset pommittivat si¬ 
tä lakkaamatta. Paljon ihmisiä hukkui 
Laatokkaan. Osa heistä kuoli matkalla. 
Kaikki olivat kovin laihtuneita. Kun he 
saivat syötävää, he söivät liikaa ja kuo¬ 
livat siihen. 

Serkkuni tvttärineen asui Leningra¬ 
dissa. Kesäkuussa häneltä varastettiin 10 
päivän leipäkortit. Hän tuli luokseni it¬ 
kusilmin ja sanoi: «Jos sinä et auta mei¬ 
tä, minä tytön kanssa kuolen nälkään.» 
Silloin lopetin annoksen jakamisen isä¬ 
ni kanssa ja aloin säästää siitä puolet ser¬ 
kulleni. 

Kaikki jäimme lopulta eloon. Isä alkoi 
sillä aikaa kerätä ruohoja ja juuria. Niis¬ 
tä hän paistoi lättyjä. Tämä pelasti mo¬ 
nia ihmisiä nälästä. 



Luuranko vaatekaapissa 


Elokuussa isä oli lähetetty evakkoon 
Tseljabinskiin, työleirille. Näin hän säi¬ 
lyi hengissä. Hän tuli v. 1946 Siikalaan, 
kotikylääni. Vuonna 1971 hänet hau¬ 
dattiin Siikalan hautausmaahan äitini 
viereen. Loppuelämänsä hän muisteli si¬ 
tä nälkäaikaa. Kaikille hän kertoi: «Jos 
Helena ei olisi minua silloin auttanut, 
olisin kuollut nälkään». 

Kesällä 1942 olin kävelyllä. Tulin siel¬ 
tä ja menin laittamaan vaatteita kaap¬ 
piin. Kaapissa oli peili. Kun katsoin si¬ 
tä, näin luurangon. Otin askeleen taakse 
päin. Sitten selvisi, että se olin minä. Olin 
itse sellaisessa kunnossa, vaikka autoin 
toisia. 

Helena Tukia 
Järvisaaren seurakunta 
Siikalan kylä 


Ehtoolaulu lapselle 

Tule uniukko 
tule vanha kukko 
tule pienelle 

pieneT piojalle, pienet' Viljolle. 
Uniukko tule 
vanha kukko tule. 

Tule pienelle , pieneT Viljolle. 
Uniukko tule , pane silmät lukkoon 
antain maata vain. 


Ella 


Ehtoorukous 

Rakas Jeesus sylihisi 
nukkua mun taasen suo. 
Enkelisi kaitsijaksi 
käske vuoteheni luo. 

Ota Herra huomahasi 
vanhempani rakkahat , 
koti kallis , 
siskot , veikot , 
jotka kanssain kasvoivat. 


Ella 



Inkeriläinen rakkaus 

Lapsuutensa ajan elliit 
omat maalla Inkeriis. 

Antti oli Purskovalla 
Aino eli Tehvinäs. 

Ei he toisiansa tienneet 
sil kylät olliit ettäällä. 
Lapsuusaik' oi hävitetty 
suuren Saksan sodalla. 

Kärsimyksen ajat alkoit, 
kaikki kansat ajettiin, 
ketä Saksaan, ketä Suomeen, 
ketä sodan rajalle. 

Kulkuvuodet mennit kauvvan, 
aika tuli raskaaksi. 

Vaikka lapset ruotoit paljon 
kasvoivat he suureksi. 

Kun ei ollut heillä tillaa 
omas kyläs, omal maal, 
rakkautensa hyö löysiit 
Karjalassa vieraat maal. 

Mist sie olet, sorja tyttö? 

Miehä olen Inkerist 
suurest kyläst, Purskovalta, 
jokirannalt «Ikkeri» 

Niin hyö kulkiit käsi kiäes 
kaikki Vennäin oblastit. 

Vaik ei ollut heillä rahhaa 
oli heillä rakkaus. 

Rakkaudest tuli perhe, 
alkoi syntyy lapsia. 

Lasten kanssa omal maalle 
alkoit rakkaat pyrkiä. 

Jos sä tahoit kotiin päästä, 
piti paljon hommata, 
taistella ja saata luppaa 
omaast isän kotista. 

Viimein myrskyt tuulet loppuit, 
nyt on rauha kotissa. 

Äiti, isä hymyilevät 
vunukat on sylessä. 

Kellot kaikuu, kellot raikuu, 
kutsuu kansaa kirkkohon. 

Äijä, ämmä käsi kiäes 
rientää kelloin kutsuhun. 


Lyli 



Aitovieriltä 


J oskus voi onnekseen tulla kutsutuksi 
kiinnostavaan tilaisuuteen varsinaisen 
vieraslistan ulkopuolelta eli siis «toreil¬ 
ta ja aitovieriltä», niin kuin jo Raama¬ 
tussa sanotaan. Mennäkö mukaan vai 
jäädäkö pois? Ratkaisu on tietenkin ai¬ 
na tilannekohtainen, ja mieleen voi 
muistua maan isän lempiajatus, että tär¬ 
keintä ei ole päämäärä vaan liikkeellä¬ 
olo. 

Tällaisissa tunnelmissa käyn uuteen 
tehtävääni Inkeriläisten Viestin toimi¬ 
tussihteerinä. Tiedän, että tällä paikalla 
voisi olla joku «oikea inkeriläinen» tai 
«oikea toimittaja», mutta kun en ole 
kumpaakaan, voin säilyttää aitovieren- 
kulkijan näkökulman. Uskon kuitenkin, 
että on kiinnostavaa saada olla mukana 
seuraamassa Inkerin asian edistymistä 
niiden ihmisten kanssa, joille se on ky¬ 
symys oman heimon, kielen ja kotiseu¬ 
dun kohtalosta. 

Liikkeellelähtö merkitsee aina riskiä. 
«Tekevälle sattuu», sanotaan, ja useim¬ 
miten se tarkoittaa jonkin vahingon tai 
muun kielteisen sattumuksen kohtaa¬ 
mista. Jos haluaa välttää vaaran, ei ota 
riskiä, pysyttelee erossa, jää kotinurk- 
kiin. Itse olen usein saanut kokea, että 
«tekevälle sattuu» saa iloisen, positiivi¬ 
sen merkityksen. Ennalta arvaamatta is¬ 
tun ihan muulle tielle lähdettyäni sel¬ 
laisen ihmisen seurassa, jonka tunnen lä¬ 
heiseksi; näen jotain, joka muuten olisi 


jäänyt näkemättä; koen asioita, joiden 
vuoksi unohdan omat murheet. 

Näin kävi mm. viime toukokuussa, 
kun olin palaamassa Tallinnasta. Olin is¬ 
tunut laivan lepotuoliin, jota pari viro- 
laismiestä kuitenkin oli jo varaillut it¬ 
selleen. Takaani kuului rauhallinen ää¬ 
ni: «Tässä olisi tilaa.» Ja niin sain mat¬ 
kustaa tamperelaisen Pirkko Leivon- 
niemen todella antoisassa seurassa. Hän 
kertoi Tampereella käynnistetystä ke¬ 
räyksestä, joka tuotti kuormittain ruoka- 
ja vaateapua Inkeriin. Tamperelaisen 
seurakunnan autotallissa toimii edel¬ 
leenkin vaatevarasto; tonneittain ruokaa 
on kuljetettu inkeriläiskyliin; maahan¬ 
muuttajia on autettu sosiaaliviran¬ 
omaisten virastoissa, ystävyyssuhteita 
on luotu Suomeen muuttaneiden inke¬ 
riläisten ja suomalaisten välille. Vierus¬ 
toverini oli nytkin palaamassa Tallinnan 
inkeriläisten luota. Kuuntelin ihaillen vi¬ 
reää, iloista, hauskaa matkaseuralaista- 
ni ja ajattelin, että hänen elämänsä ei ai¬ 
nakaan tunnu ikävystyttävältä. 

Mistä sellainen voima ihmiseen tulee, 
että jaksaa, niin kuin Pirkko Leivon- 
niemi, tehdä omalla vapaa-ajallaan työ¬ 
tä toisten hyväksi? Mistä löytyisi enem¬ 
män sellaisia ihmisiä? Auttajan työssä ei 
päämäärä varmaan aina edes häämötä, 
mutta se on tie, jolla kannattaa kulkea. 

Marja Mustakallio 








Inkerin kirkon kuulumisia 


Inkerin kirkkohallitus on päättänyt, et¬ 
tä meille inkeriläisille viime vuosina lä¬ 
heiseksi tullut pastori Arvo Survo vaih¬ 
taa tehtäviä. Hänestä tulee lähetyspappi. 
Arvon vastuulla on tulevaisuudessa 
mordvalaisten ja muiden suomensu¬ 
kuisten kansojen keskuudessa tehtävä 
lähetystyö. 

Inkerin itsenäisen kirkon johtavaksi 
papiksi on valittu Arvo Survon jälkeen 
diakoni Aarre Kuukauppi Keiton seu¬ 
rakunnasta. Hänen virkanimikkeenään 
on vikaari. 

Arvo Survo jää edelleen kirkkohalli¬ 
tuksen jäseneksi, hoitaa loppuun Inke¬ 
rin kirkon rekisteröimisen ja allekirjoit¬ 
taa tarvittavat asiakirjat. Hän palvelee 
myös niitä seurakuntia, joilla ei vielä ole 
omaa työntekijää. 

Aarre Kuukauppi on aloittanut tehtä- 
vänäs Inkerin kirkon vikaarina 21.5. lu¬ 
kien. 


Kyytiä Keittoon 12. 9.1992 

voit tiedustella seuraavilta eri taho¬ 
jen yhdyshenkilöiltä: 

Jouko A. Kuortti, Riistavuorenkuja 4 
E 54,00320 Helsinki, puh. 90-576 963 
Hilma Saarinen, Violankatu 6 B 24, 
00550 Helsinki, puh. 90-7539 496 
Raimo Aaltonen, 31600 Jokioinen, 
puh. 916-83029 


Nouse Inkeri -näytelmä 

Useiden yhteensattumien vuoksi jou¬ 
duttiin Nouse Inkeri -näytelmän esi¬ 
tykset heinä- ja elokuussa peruutta¬ 
maan. 

Tulevan syksyn mittaan Kalevan 
Näyttämö esittää kuitenkin näytel¬ 
mää Helsingissä Savoy-teatterissa 
seuraavasti: 

keskiviikkona 16. 9. klo 19.00 
maanantaina 5.10. klo 19.00 
keskiviikkona 7.10. klo 19.00 
tilaukset: 90-253 292 ja 685 1315 






Etsitään 


Veera Varvas ja Helmi Punkka 

Etsin Veera Varvasta ja Helmi Punk¬ 
kaa, jotka olivat vuosina 1943—44 Hau¬ 
kivuorella sahalla töissä. Pyydän otta¬ 
maan yhteyttä. Helga Marttiin, osoite: 
Kuusitie 12, 51600 Haukivuori. 


Veera Hänninen 

Vuosina 1943—44 asui Haukivuorel¬ 
la peltomökissä Saksalanharjulla Veera 
Hänninen. Hän oli silloin n. 16—17-vuo- 
tias. Häntä etsii nyt Hilkka Hannula, os 
51600 Haukivuori pt. 


Nikolai Malmi 

Haukivuorella Saksalassa oli työssä 
myös Nikolai Malmi vuosina 1943—44. 
Hän oli silloin n. 23-vuotias. Yhtey¬ 
denotto osoitteella: Taavi Nykänen, Vih- 
tolammintie 95, 51670 Nykälä. 


Paavo ja Varvara Veikkolainen 

Etsin isovanhempiani Paavo (Pavel), 
syntynyt 1898, ja Varvara Veikkolaista 
sekä muita sukulaisiani Suomessa ja 
Ruotsissa. 

Isovanhempani olivat kotoisin Lem- 
paalasta. Heillä oli seitsemän lasta. Paa¬ 
vo Veikkolainen jäi leskeksi 1935 ja 
muutti Uzbekistaniin 1937. Hänellä oli 
veli ja mahdollisesti muitakin sukulaisia, 
joihin haluaisin yhteyden. 

Tiedoista kiitollisena pyydän otta¬ 
maan yhteyttä osoitteella: Nadezda 
Pitchugina, Vilhontie 6 A 5, 21530 Pai¬ 
mio. 



Muistilista 


Helsingin paikallisyhdistys 

Syyskuun tilaisuus sunnuntaina 27. 9. 
kello 14 Inkerikodissa. 

Lokakuun tilaisuus sunnuntaina 
25.10. kello 14 Inkerikodissa. 

Marraskuun tilaisuus on samalla pik¬ 
kujoulu. Sitä vietetään lauantaina 28.11. 
kello 14 Yläsalissa. Myyjäiset alkavat 
kello 13.00. 

Joulukuussa ei ole kuukausitilaisuutta. 

Tammikuun tilaisuus on sunnuntaina 
24.1. kello 14 Inkerikodissa. 


Joukostamme poistuneita 

Helena Pajunen, synt. 14. 7. 25 Venjo- 
ki, Patamäki, kuoli 15. 4. 92 Göteborg. 

Aleksanteri Heimonen, synt. 27.1.19. 
Montila, kuoli 11. 6. 92 Boräs. 


Matka Keittoon 

Tule mukaan matkalle Keiton kirkon 
vihkiäisiin! 

Lähdemme linja-autolla Pietariin 
11.9. -92. Osallistumme Keiton kir¬ 
kon vihkiäisjuhlaan 13. 9. Majoitus 
Moskova-hotellissa, puolihoito. 
Hinta 700 mk. 

Tiedustelut ja ilmoittautuminen 19. 7. 
alkaen Leena Vikstenille, puh. 918- 
778 6633. 

Matkan järjestää Häme-Matkat, To¬ 
rikatu 8, 30100 Forssa, puh. 916- 
26 098. 



Kirjallisuutta 

Pentti Syrjä: Isänmaattomat. Heimo- 
soturit jatkosodassa 1941—44. WSOY 
1991. 

Heimopataljoona 3 perustettiin syk¬ 
syllä 1942 Suomen ja Saksan sotavanki¬ 
leireillä olleista Inkerin, Vienan ja Au¬ 
nuksen miehistä. Joukossa oli myös vep¬ 
säläisiä, Tverin karjalaisia ja muutamia 
amerikansuomalaisten vanhempiensa 
mukana ihannevaltakuntaan muutta¬ 
neita. Heimosoturiaate oli marsalkka 
Mannerheimin lempilapsi. Hän lupasi, 
että heimosoturit saisivat sodan päätyt¬ 
tyä Suomen kansalaisuuden. Mitään 
vaaraa pakkosiirrosta entisille asuinsi¬ 
joille ei tulisi olemaan. Lupaus ei täyt¬ 
tynyt. Katkera pettymys miehille, jotka 
olivat taistelleet Suomen vapauden puo¬ 
lesta siinä missä suomalaisetkin. Neu¬ 
vostoliitto vaati kaikkia heimosotureita 
palautettavaksi. Syntyi dramaattisia ti¬ 
lanteita. Suurin osa isänmaattomista vel- 
jistämme piiloutui Suomeen tai pakeni 
Ruotsiin tai valtameren taa. Osa vietiin 
väkisin Siperiaan, jotkut ammuttiin jo 
Viipurissa. 

Kirja kiinnostaa erityisesti noin 1.000 
heimosoturia ja heidän jälkeläisiään. 
Mutta myös me toiset luemme kiinnos¬ 
tuneina niiden miesten vaiheista, jotka 
vapaaehtoisesti taistelivat Suomen itse¬ 
näisyyden puolesta. Kun Eino Hanski 
1979 kirjoitti haastatteluihin perustuvan 
romaaninsa Brödrabataljonen (suomeksi 
Heimopataljoona 1982), niin monet nos¬ 
tivat äänensä ja väittivät tietävänsä, ettei 
sellaista pataljoonaa koskaan ollutkaan 
ja että kaikki on kirjailijan mielikuvi¬ 
tusta. Nyt on glasnost tullut tällä koh¬ 
dalla Suomeenkin. 

Jos lukemisen jälkeen haluat henkilö¬ 
kohtaisen kuvauksen heimopataljoo¬ 
nasta, suosittelen Oskar Himiläinen: Vie¬ 
ras isänmaa, 1981 (ruotsiksi Främman- 
de fosterland, 1987) tai Aatami Kuortti: 
Veljeni sotavangit, 1989. 

Armas Paakkonen 



Levitä Inkeri-tietoa, 

tilaa Inkeri-aiheista kirjallisuutta 


SAATAVANA SUOMESTA TAI RUOTSISTA 


Aapo Iho 

Hietajyvä (runoja) 

Hellin Suominen 
Mooses Putron 
elämäkerta 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka 
Suomi näkyy 
Pelastunut albumi 


20 mk (40 kr) 


15 mk (30 kr) 


85 mk (150 kr) 
110 mk (150 kr) 
130 mk 


Erkki Tuuli 

Inkeriläisten vaellus 110 mk (150 kr) 


Pertti Virtaranta 

Sananlaskuja ja arvoituksia40 mk (70 kr) 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki 

Suomessa 1940-luvulla 150 mk (200 kr) 

Pekka Nevalainen — Hannes Sihvo 
(toim.) 

Inkeri — historia, kansa, 

kulttuuri 300 mk 


Aapo Metiäinen 

Inkerin evankelisluterilaisen 

kirkon 350-vuotismuisto- 

julkaisu 40 m k (100 kr) 

Äänilevyjä 

Inkerikuoro 

Nouse Inkeri ym. 15 mk (25 kr) 

Lauri Santtu 

Murrejuttuja 15 mk (25 kr) 

Gävlen kuoro 30 mk 


Arvo Sureo 

Omall maali, kasetti 55 mk (100 kr) 

Inkeriläisten Viestin 
irtonumeroita 


Saimi Tuukkanen 

Elämäni Helminauha 


40 mk 


Rintaneula Inkerin 

vaakuna 10 mk (10 kr) 

Rintaneula, Inkerin lippu 20 mk (20 kr) 

Tarra Inkerin lippu 5 mk 


Inkerin kartta 

70 mk 

Inkerin kartta 1849, 
saksankiel. 

50 mk (50 kr) 

Postikortti Karjala talo 

3mk 

Inkerin pöytälippuja 

35 mk (60 kr) 

Inkerin postimerkkejä 
sarja 

50 mk (75 kr) 

Adresseja 

20 mk (40 kr) 


Vain Ruotsista 
Aatami Kuortti 

Veljeni sotavangit, kirjakaupoista 
Ruotsissa Armas Paakkoselta 150 kruunua. 


Toivo Folksten 


Ingermanländare i Västeras 

50 kr 

Irja Hiiva 

Försvisningen 

100 kr 

Ania Monahof 

Tillflykten 

150 kr 

Ania Monahof 

Mot stjäman 

150 kr 

Postikortti 

Tyttö Tuu ta n n puivissa 

2:50 kr 

Ingjia 

Ruotsinkielinen aikakaus¬ 
lehti 

50 kr 


Tilauksia ottaa vastaan 

Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 
50253 Boräs 

puh. ja FAX 033-101 988 
Postisiirtotili 626047-5 

sekä 

Annikki Kelo 

Inkerikoti, Karjala talo, Käpylärtkuja 1, 
00610 Helsiki 

Puli. (90) 793 796 ti klo 18.30—20.00 
Postisiirtotili Hki 30636-4 




numero 9 


syyskuu 1992 














INKERILÄISTEN 

VIESTI 


Toimitus 

Päätoimittaja 
Markku Pyysiäinen 
Puh. (90) 191 3947 
Toimitussihteeri 
Marja Mustakallio 

Toimituksen osoite: 
c/o Mustakallio 

Kahisevankuja 6 as. 3, 02710 Espoo 
Puh. ja Fax (90) 509 3206 

Konttori 

Lehden tilaukset ja osoitteet, jäsenmaksut ja 
tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti. Karjalatalo, Käpylänkuja 1. 
00610 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30-20.00 
Annikki Kelo 
Postisiirtotili Hki 30636-4 
Pankki KOP 101030-1085026 

Ilmoitukset 

1/1 sivu mk 1 500 mk 
1/2 » » 800 mk 
1/4 » » 500 mk 
Kuolinilmoitukset 100 mk 
Kiitos- ym. ilmoitukset 60 mk 
Kuva ilmoituksessa 100 mk 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa 
Kustantaja ja julkaisija: 

Inkeriläisten Yhdistys ry 
Pj. Keijo Korkka 
Halvarinkatu 9. 20900 Turku 
Puh. (921)302 868 (työ) 

Tilaushinta 1992 

130 mk kotimaahan. Ruotsiin 200 kr 
ja muualle 160 mk/v (260 kr/v). 

Pääasiamies Ruotsissa 
Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35, 50253 Boräs 
Puh. ja Fax 033-101 988 


TÄSSÄ NUMEROSSA 


sivu 


Juhlien aikaa 

Tuutarin juhannusjuhlat 

Arvon kanssa aterialla 

Paluumuuttajatkin löysivät tiensä 
Lahden kesäjuhlille 

Juuret Suomessa 

Aitovieriltä 

Kurkotan niemi 


3 

4 
6 

8 

10 

13 

14 


Sivistyssäätiö 
Hallituksen pj. Keijo Korkka 
Säätiön postiosoite: 
Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Postisiirtotili 146660-1 
Pankki KOP 103150-1202761 


Kansi: Juhannusyönä hämärtää vain sen verran , että kokko näyttää komealta. Jokaiselle ko¬ 
kon ympärillä pyörivälle lapselle jää lähtemätön muisto. Kuva Keijo Korkka. 



Juhlien aikaa 


K esä on suomalaisille juhlien aikaa. It¬ 
se olin heinäkuussa kolmena pe¬ 
räkkäisenä viikonloppuna kesäjuhlilla: 
Porissa jazz-juhlilla. Lahdessa omilla 
juhlillamme ja Jyväskylässä valtakun¬ 
nallisilla kristillisillä opettajapäivillä. Po¬ 
rin juhlia tosin seurasin lähinnä sivusta, 
mutta tytärellemme se oli Beatles-yh- 
tyeen rumpalin Ringo Starrin konsertin 
vuoksi suuri tapahtuma. Lahdessa ja Jy¬ 
väskylässä olin mukana alusta loppuun. 

Jälkeenpäin olen miettinyt, missä on 
tällaisten juhlien viehätys ja vetovoima. 
Mikä tekee juhlasta juhlan? Selittäviä te¬ 
kijöitä on varmasti useita. Täällä poh¬ 
joisessa me esimerkiksi asumme etäällä 
toisistamme. Ehkä siksi kesällä tekee 
mieli lähteä liikkeelle omilta kulmiltaan 
ystäviä ja tuttuja tapaamaan. Saatujen 
elämysten varassa yritetään sitten jaksaa 
eteenpäin. Ihmiselle on myös tärkeää 
tuntea kuuluvansa johonkin, olla yhtei¬ 
sön jäsen. Kesäjuhlilla tällaisen koke¬ 
muksen voi saavuttaa. 

Eri maihin ja eri kulttuurien keskelle 
heitetylle Inkerin heimolle tällaiset juh¬ 
lat ovat suorastaan elinehto. Jos juhla- 
perinteemme pääsee katkeamaan, edes¬ 
sä on varmasti lopullinen sulautuminen 
ympäröivään kulttuuriin. Tämänkin ke¬ 
sän juhlat kuitenkin antoivat uskoa tu¬ 
levaisuuteen. Ne ovat edelleen monille 
tärkeitä. Mukana oli myös uusia kasvoja. 

Onnistuneille juhlille — niin jazz-ta¬ 
pahtumalle kuin omille kokoontumisil- 
lemme — on ominaista, että ohjelmis¬ 
tossa tarvitaan pysyviä ja vaihtuvia ele¬ 
menttejä. Pitää olla ainesta, joka luo tur¬ 
vallisuutta ja tuo vanhat hyvät muistot 
mieleen. Syntyy tunne, että kaikki maa¬ 
ilmassa ei ole uhanalaista eikä virtaa, 
vaikka antiikin filosofi näin vättääkin. 
Mutta jos toisaalta mikään ei muutu, jos 
juhlat vuodesta toiseen vain toistavat it¬ 


seään, moni kyllästyy. Miksi lähteä juh¬ 
lille, kun jo etukäteen tietää kaiken si¬ 
sällöstä? Siksi elävillä kesäjuhlilla tar¬ 
vitaan myös vaihtuvaa ainesta. Mukana 
on oltava myös jotain uutta ja yllätyk¬ 
sellistä, ennalta arvaamatonta. 

Kristillistä jumalanpalvelusta on kut¬ 
suttu Jumalan perheväen juhlaksi. Täs¬ 
säkin juhlassa on pysyviä ja vaihtuvia 
osia. Syntien tunnustaminen, synnin¬ 
päästö, uskontunnustus ja Isä meidän - 
rukous sisältyvät jokaiseen jumalan¬ 
palvelukseen. Mutta siihen kuuluu 
myös muuttuvia elementtejä. Viikko toi¬ 
sensa jälkeen ei lueta samoja Raamatun 
kohtia. Virret vaihtelevat, niin toivotta¬ 
vasti myös saarna. 

Inkeriläisten juhlilla pysyviä ele¬ 
menttejä ovat esimerkiksi kuorolaulu, 
runot, juhlapuheet, tervehdykset ja eh¬ 
toollisjumalanpalvelus. Me tarvitsemme 
kuitenkin vaihtuvia osia, jotka yllättävät 
ja joita ei voi ennalta aavistaa. Itselleni 
tällainen elämys Lahden juhlilla oli kir¬ 
jailija Inkeri Kilpisen — »Nouse Inkeri» 
-näytelmän kirjoittajan — ajatus py¬ 
hyyden tunteesta kaiken elävän kult¬ 
tuurin siemenenä. »Jos pyhyyden tunne 
katoaa, koko länsimainen kulttuuri on 
vaarassa», sanoi Kilpinen. Hänen esi¬ 
telmänsä sai ajatukset liikkeelle. Se edus¬ 
ti juhlien tuoretta, vaihtuvaa ainesta. 



Markku Pyysiäinen 




»Kahdella kielellä mutta yhdellä suurella sydämellä...» 


Inkeriläiset juhannuksena 

Tuutarissa 



Ella Ojala. 


O i katsohan lintua oksalla puun...» 
Tämän kauniin laulun sanoilla 
voisin alkaa kertomuksen inkerin¬ 
suomalaisten kesäjuhlasta Inkerissä 
Tuutarinmäellä juhannuksena 1992. Nel¬ 
jännen kerran kokoonnuttiin nyt omal¬ 
le maalle. 

Tämän vuoden juhannusjuhlilla Tuu- 
tarin amfiteatterinmuotoisessa maise¬ 
massa ei näkynyt yhtä suurta kansain¬ 
vaellusta, kuin siellä oli toissa kesänä. 
Silti siellä oli juhlaväkeä jopa Austra¬ 
liasta saakka sekä tietenkin Suomesta, 
Ruotsista ja laajan Venäjän eri kulmilta. 
Ukrainastakin oli kaksi laulu-, soitto- ja 
tanssiyhtyettä. 

Inkerin Liiton uusi puheenjohtaja Vla¬ 
dimir Kokko arvioi, että ihmisiä olisi ol¬ 
lut juhlissa nyt nelisen tuhatta. Yhtenä 
syynä yleisökatoon on ollut ruplan vaih¬ 
to Eestin kruunuun juuri samana päi¬ 
vänä. Ruplan arvon romahdus lienee ol¬ 
lut myös syynä, sillä monet vanhukset, 
jotka asuvat kaukana, eivät pienellä 
eläkkeellään voineet enää ostaa matka¬ 
lippua kesäjuhliin. 

Petroskoista ei ollut omaa bussia, ku¬ 
ten aikaisempina vuosina. Siksi emme 
kuulleet petroskoilaisten laulukuoroa. 
Mutta Virosta oli saapunut juhliin kak¬ 
sikin kuoroa, jotka livertelivät kuin kiu- 



Uhkaavia pilviä nousee taivaalle, kun Suo¬ 
men Inkeriläisten Yhdistyksen puheenjohtaja 
Keijo Korkka esittää tervehdystä juhannus- 
juhlayleisölle. 

rut johtajansa Albert Pettisen johdolla. 
Toisen kuoron nimikin oli Kiuru. 


Silmäniloa, sydämenintoa 

Monet inkeriläiskuorot lauloivat täv- 
destä sydämestään, tanssivat kansan¬ 
tansseja ja esittivät piirileikkejä. Luuk- 
kasin lapsikuoro esitti ihastuttavasti 
suomen kielellä kauniita lauluja ja leik¬ 
kejä. Pellavapäiden joukosta pisti sil¬ 
mään muutama täysin tummasilmäinen 
ja -tukkainen lapsukainen. He eivät ol¬ 
leet inkeriläisiä, mutta olivat halunneet 
oppia suomen kieltä, koska asuivat suo¬ 
malaisten maaperällä ja suomea puhu¬ 
vien keskuudessa. 

Myös kaukaa Ukrainasta tulla tupsahti 
yhtäkkiä kaksi upeaa, värikästä, kan¬ 
sallispukuista naisten ja miesten tanssi¬ 
ja lauluyhtyettä orkestereineen. Oli sii¬ 
nä lavalla säpinää, silmäniloa ja korval¬ 
le kuultavaa. Ukrainalainen tempera¬ 
mentti kun on tulisempi kuin suoma¬ 
lainen! 

Vaan eipä intoa puuttunut inkerin- 
suomalaisiltakaan: kaikki esiintyjät 81- 





Juhlakansa liikkuu ja liikehtii kotoisasti Tuutarin kunnailla. 


vuotiaasta Olga Otsosesta nuorimpiin 
saakka esittivät runoja ja lauluja; omiaan 
ja toisten, jopa kahdella kielellä ja yh¬ 
dellä suurella sydämellä. Heidän inton¬ 
sa, palava rakkautensa synnyinmaata In¬ 
keriä kohtaan paloi suurempana liekki¬ 
nä kuin juhannuskokko, joka sytytettiin 
mustien, uhkaavien pilvien lähestyessä 
Tuutarinmäkeä. 

Inkeriläisten Yhdistyksen puheenjoh¬ 
taja Keijo Korkka sanoikin: »Uhkaavat, 
vaan eivät kuitenkaan sada.» Koko lau¬ 
antain ja sunnuntain välisen yön sitten 
satoikin. 


Kivi alttarina 

Mutta aamulla, kun oli jumalanpalve¬ 
lus Tuutarinmäellä, paistoi jo lämmin 
aurinko. 

Alttarina jumalanpalveluksessa toimi 
suuri kivi. Jussi Jänis Ruotsista saarna¬ 
si katsellen Etelä-Inkerin korkeimmalta 
mäeltä entiseen kotikyläänsä, Kommo- 
laan Venjoen suuntaan. 

Arvo Survo suoritti nuoren kollegan¬ 
sa kera liturgian alttarikiven päällä. Hän 
toimi myös kirkonkellojen soittajana esit¬ 
täen alkajaisiksi kanteleella Konevitsan 
kirkonkellot. Suurella, pyöreällä alttari- 
kivellä paloi kaksi kynttilää. Sen luona 
esitettiin myös monia tervehdyksiä. 


Ajat muuttuvat 

Virallisen Suomen kirkon lähetystyön 
tervehdyksen esitti Rautalammin kirk¬ 
koherra Raimo Jalkanen. Hän sanoi: 
»Herra on minun paimeneni, ei minul¬ 
ta mitään puutu.» 

Myös meidän pappimme, kaikkien in¬ 
keriläisten rakastama Arvo Survo toimii 
lähetystyön parissa. Hän vie sanomaa 
suomensukuisille Mordvassa. Mikä ilo 
mordvalaisille, mutta menetys inkeri¬ 
läisille! Näinkin voi Jumalan tahto to¬ 
teutua. 

Ihmeellisiä ovat Herran tiet: kukapa 
olisi uskonut, että entisessä Inkerissä voi 
kokoontua vapaasti. Kuka olisi uskonut 
vielä viime vuonna, että Neuvostoliittoa 
ei enää ole olemassa ja että Inkerin lippu 
saa liehua vapaasti Suomen lipun ja Ve¬ 
näjän uuden, kauniin lipun välissä. On 
kulunut vuosia ja kasvanut kokonainen 
sukupolvi, joka ei Inkerin lipun ole¬ 
massaolosta ole mitään tiennytkään. 
Inkeriläisten on nyt pidettävä lippu kor¬ 
kealla ja puhallettava samaan hiileen, 
sillä pienellä kansansirpaleella ei ole va¬ 
raa erimielisyyksiin. Yhteistyö on voi¬ 
maa. 


Teksti: Ella Ojala 
Kuvat: Keijo Korkka 





Arvon kanssa aterialla 


A rvo Survo on edelleen kysytty mies. 

Sovin Lahden kesäjuhlien jumalan¬ 
palveluksen jälkeen tapaamisesta vie¬ 
reisellä seurakuntatalolla. Lähden pai¬ 
kalle jo hyvissä ajoin. Mutta Arvoa ei 
kuulu. Pian arvaan syyn. Arvolta matka 
kadun toiselle puolelle kestää kauem¬ 
min kuin muilta. Matkalla on pysäh¬ 
dyksiä, sillä monella ihmisellä on Ar¬ 
volle asiaa. Yhteisessä ruokapöydässä 
vihdoin aloitan kysymällä kuulumisia. 



Aarre Kuukauppi, Inkerin kirkon johtava pap¬ 
pi oli yksi Lahden juhlien yllätysvieraista. 


Hallinnon lihamyllystä hengelliseen 
työhön 

»Toukokuun puolesta välistä sain eron 
Inkerin kirkon johtavan papin tehtävis¬ 
tä. Alkoi olla sellainen tuntu, että hal¬ 
linnon lihamylly vie kohta miehen ko¬ 
konaan. Hengelliseen työhön ja sanan ju¬ 
listukseen jäi aivan liian vähän aikaa. Us¬ 
kon, että tässä tilanteessa minusta on In¬ 
kerin kirkolle eniten hyötyä kentällä, 
suomensukuisten kansojen keskuuteen 
lähetettynä lähetyspappina.» 

Arvo Survo puhuu venäjän lisäksi suo¬ 
mea, eestiä ja mordvaa sekä opiskelee 
vepsän kieltä. Tällä kielitaidolla var¬ 
masti pärjää uudessa tehtävässä. Hän on 
jo aloittanut uuden työnsä tekemällä 
kierroksen Itä-Karjalassa asuvien suo¬ 
mensukuisten keskuudessa. 

Inkerin kirkon johtavaksi papiksi on 
valittu Survon jälkeen Aarre Kuukaup¬ 
pi. Hänet vihitään vielä kesällä 1992 pa¬ 
piksi. Kuukauppi hoitaa johtavan papin 
tehtäviä siihen saakka, kunnes piispan 
vaali joskus ensi vuonna on ohi. Tässä 
vaalissa Arvo Survo ei halua olla eh¬ 
dokkaana. 


Kulttuuriautonomiasta maantieteel¬ 
liseen autonomiaan 

»Puhutaan kulttuuriautonomiasta», 
Arvo Survo sanoi jo haastattelusta so- 
piessamme. Tarton rauhansopimukses¬ 
sahan inkeriläisille taattiin 1920-luvun 
alussa kulttuuriautonomia. Se ei kui¬ 
tenkaan koskaan toteutunut. Nyt kun 
tästä samasta asiasta jälleen puhutaan, 
kulttuuriautonomialla olisi inkeriläisil¬ 
le kuitenkin lähinnä symbolinen merki- 
tvs. Se saattaisi kohentaa omaa identi- 




Arvo Survo katsoo vakavasti mutta kertoo 
hersyviä vitsejä, esimerkiksi, että nyt on meil¬ 
lä Aarre verraton... 


teettiä. Jotta asialla olisi todellista vai¬ 
kutusta inkeriläisiin, kulttuuriautono¬ 
mia pitäisi kytkeä johonkin maan¬ 
tieteelliseen alueeseen. Mikäli tämä raja 
noudattelisi Suomen ja Neuvostoliiton 
vanhaa rajaa ennen sotia, sillä olisi Ar¬ 
von mielestä merkitystä myös suoma¬ 
laisille. Hänen neuvonsa onkin: »Vetä¬ 
kää te siellä Suomessa, kyllä me työn¬ 
nämme». 

Survon mukaan Inkeristä Suomeen 
käynnissä oleva paluumuutto ei voi ol¬ 
la vaikuttamatta pyrkimyksiin autono¬ 
mian saamisesta. Jos Inkerinmaa tyhje¬ 
nee, koko hankkeelta putoaa pohja. Täl¬ 
lä hetkellä näyttää siltä, että suuri osa 
nuorista ja keski-ikäisistä haluaisi muut¬ 
taa Suomeen, mikäli mahdollista. Arvon 
näky taas on, että meidän olisi kummal¬ 
lakin puolella rajaa tuettava kaikkien 
suomensukuisten heimojen elämää ny¬ 
kyisillä seuduillaan. Tämä on myös in¬ 
keriläisten omien etujen mukaista. 

Hatsinassa ja Lappeenrannassa 

Kysyn, miten Arvon ja hänen oman 
perheensä elämä uudessa tilanteessa on 
järjestynyt. »Perhe muutti vähän yli vuo¬ 
si sitten Lappeenrantaan», Arvo kertoo. 


Vanhin pojista, nyt 8-vuotias, käy kou¬ 
lua. Nuoremmat pojat ovat viisi ja kol¬ 
me vuotta vanhoja. Survot eivät halun¬ 
neet panna suomen kieltä puhuvia poi¬ 
kia venäläiseen kouluun. He olivat 
Puskinossa omalla alueellaan ainoa suo¬ 
menkielinen perhe. Näin kypsyi päätös 
tuoda perhe Suomeen. »Aluksi vanhin¬ 
ta poikaa kutsuttiin Lappeenrannassa 
ryssäksi, mutta nyt hän on jo löytänyt 
oman paikkansa.» Arvo Survo itse on 
kirjoilla Hatsinassa ja käyttää vanhem¬ 
piensa asuntoa tukikohtanaan. Per¬ 
heensä luona hän käy aina, kun se vain 
on mahdollista. 

Tuhkan alla kyti tuli 

Aterian päätteeksi kysyn, miltä tämä 
inkeriläisten toiminta Suomessa ja Ruot¬ 
sissa näyttää. Arvon mielestä täällä Suo¬ 
messa erityisesti on oltu hirveän varo¬ 
vaisia. »Mutta ehkä pedon vatsassa oli 
helpompi olla kuin hampaitten edessä». 
Arvo hymyilee. Kulttuuriasioissa on 
kuitenkin saatu paljon aikaan. Ja tärke¬ 
ää oli, että tuhkan alla jaksettiin koko 
ajan pitää tulta yllä. 

Teksti ja kuvat: Markku Pyysiäinen 


Paluumuuttajatkin löysivät 



1. Lauantain 
päiväjuhla seu¬ 
rakuntatalolla 
on alkanut. In- 
keri-kuoro Kert¬ 
tu Hiltusen joh¬ 
dolla odottaa 
omaa vuoro¬ 
aan. 



2. Lahden ke¬ 
säjuhlilla näkyi 
ilahduttavan 
monta uutta 
juhlavierasta. 
Laulaja. Sylvi 
Sarapuu oli yk¬ 
si heistä. 



3. Kanteleduo 
Ainokaiset ja 
»Laps' olen 
köyhän, kauniin 
Karjalan». 



iensä Lahden kesäjuhlille 


4. Luterilaisella 
kirkolla on inke¬ 
riläisten elä¬ 
mässä aina ol¬ 
lut keskeinen 
asema. Nytkin 
oltiin koolla 
Keski-Lahden 
seurakunnan ti¬ 
loissa. 



5. Erkki Ojala 
on Lahden In¬ 
keri-kerhon va¬ 
rapuheenjohta¬ 
ja. Sunnuntain 
pääjuhlassa 
esiintyi koko 
Ojalan perhe. 



Juuret 

Inkeriläiset näyttävästi 



Tasavallan presidentti Mauno Koivisto puhui erityi¬ 
sen lämpimästi juuri inkeriläisille. 


Tuuret Suomessa -juhlaviikko keräsi 
J Suomeen enemmän ulkosuomalaisia 
Kuin mikään aikaisempi tapahtuma. Kel- 
tasinipunainen Inkerin lippu hulmusi 
näyttävästi pääjuhlan katsomossa ja ker¬ 
toi, että seitsemisensataa inkeriläistä eri 
tahoilta oli tullut mukaan juhlimaan suo¬ 
malaisia juuriaan ja Suomen itsenäisyy¬ 
den 75-vuotisjuhlaa. Yhdessä USA:sta, 
Kanadasta, Euroopan eri maista ja 
Australiasta tulleiden suomalaisten 
kanssa he kokivat unohtumattomia het¬ 
kiä. 

Juhlaviikon tapahtumakalenteri oli vä¬ 
rikäs ja tyylillisesti kirjava niin kuin suu¬ 
rimittaiset tapahtumat aina. Pesäpallosta 


kuorolauluun, illallistanssiaisista juh¬ 
lajumalanpalvelukseen, golfista Kante¬ 
lettaren lauluihin; jokaiselle löytyi jota¬ 
kin. Pitkin viikkoa kaikuivat eri puolil¬ 
la Helsinkiä kuorolaulut. Inkeriläis- 
kuoroja oli Petroskoista sekä Tallinnas¬ 
ta ja muilta Viron paikkakunnilta. Rön- 
tvskä lauloi, tanhuryhmät tanhusivat, 
Virren vierittä jät vierittivät. 

»Löylyä lissää» 

Miten syntyy lämminhenkisvyden 
tuntu tilaisuuteen, joka pidetään jää- 





Suomessa 


mukana juhlassa 

hallissa ja jossa on läsnä viitisentuhatta 
henkeä? Betoniseinien sisällä oli yhtä 
lämmintä kuin ulkona auringonpais¬ 
teessa. Ohjelma oli samalla kertaa juh¬ 
lava ja hauska. Ȁrreet kinkerit, Manu 
paikalla ja kaikki», totesi muuan tome¬ 
ra miehenalku. 

Tervehdyspuheessaan Suomi-Seuran 
puheenjohtaja, professori Lars Hulden 
lausui mm.: 

»Suomi ei ole ennen ollut eikä ole tä¬ 
näänkään tvttärilleen ja pojilleen mikään 
unelmamaa. Mutta siitä on nähty unia. 
Sanontatapa vanhojen siirtolaisten kes¬ 
kuudessa kuuluu: Päivällä olen täällä, 
mutta yöllä kotona Suomessa. 

Poismuutto tutusta ympäristöstä toi¬ 
seen maahan, kieleen, kulttuuriin on ras¬ 
kas elämänmuutos. Sen on odotettu pa¬ 
rantavan elintasoa ja elämänlaatua. 
Usein niin on käynytkin, mutta se ei 
suinkaan aina ole tapahtunut helposti. 
Monen elämänlaadusta puuttuu koti¬ 
maan läheisyys.» 

»Kun maamme itsenäisenä tasaval¬ 
tana tänä vuonna täyttää 75 vuotta on 
tänne, niin sanottuun vanhaan maahan, 
kutsuttu Teitä joiden juuret ovat Suo¬ 
messa. Me haluamme jakaa Teidän 
kanssanne ylpeytemme tästä maasta. 
Me emme vaikene myöskään sen ny¬ 
kyisistä vaikeuksista. On ilo todeta, et¬ 
tä kutsu on otettu vastaan. Varsinaise¬ 
na merkkitapahtumana on pidettävä si¬ 
tä, että joukossamme tänään on run¬ 
saslukuinen inkeriläisten ryhmä.» 

Käsin kosketeltavaa aitosuomalaista 
sentimentaalisuutta kaikui Jukka Kuop¬ 
pamäen uudesta Juuret Suomessa -lau¬ 
lusta. Ensimmäiset kyyneleet tirahteli- 
vat silmäkulmiin, kun hän lauloi: 


Minun juureni Suomessa on, 
syvyyksissä sen peruskallion. 

Sen mullasta voiman ne saa elämään, 
sen lapseksi ainiaaks jään. 
Suomalaista kesäjuhlaa ei voi ajatella 
ilman tanhuesitystä. Mittavassa esityk¬ 
sessä, jonka oli koonnut ja ohjannut 
Markku Plaketti Ruotsista, oli inkeri¬ 
läisten iloksi mukana myös Katrilli Tuu- 
tarista. 

Musiikkiesityksistä Singing Strings, 
lasten jousiorkesteri Minnesotasta, aivan 
villiinnvtti yleisön päästellessään vauh¬ 
dikkaasti viuluillaan tuttua sävelmää 
»Kyllä se passaa kaikille haastaa...», jo¬ 
hon kuulijat liittivät mielessään monia 
vaihtoehtoisia sanoja. 

Myös Jorma Hynnisen jämäkkä »Poi- 
jat ne kulkee kyliä» yhtä hyvin kuin 
»Nyt mua vierähän linnasta linnaan» so¬ 
pivat tähän tilaisuuteen paremmin kuin 
hvvin. 


Kunniaa vainottujen sitkeydelle 

Juhlapuheen piti Tasavallan presi¬ 
dentti Mauno Koivisto. Hän totesi, että 
Suomi on ylpeä niistä kansalaisistaan, 
jotka tekevät työtä vierailla mailla: 

»On tärkeää, että olette saapuneet hen¬ 
kilökohtaisesti Suomeen, omin silmin 
näkemään ja kokemaan, millainen Suo¬ 
mi on tänään. Mitkään valtiovallan toi¬ 
menpiteet tai kampanjat ulkomailla ei¬ 
vät voi korvata sitä kokemusta, jonka tei¬ 
dän vierailunne teihin jättää. Toivon, et¬ 
tä se kokemus on voittopuolisesti myön¬ 
teinen. 

Pienellä kansalla ei ole koskaan liikaa 
ystäviä. Me emme kuvittele liikoja omas- 




ta asemastamme emmekä halua antaa 
ulkomaille Suomesta kiiltokuvaa. Meil¬ 
le riittää, että Suomesta kerrotaan ulko¬ 
maalaisille todenperäinen kuva, sillä si¬ 
tä ei tarvitse hävetä. 

Joskus me olemme tunteneet myötä¬ 
tuntoa kuullessamme maastamuutta¬ 
jien välillä kovasta kohtalosta ja ko¬ 
kemuksista. Annamme tunnustuksen 
heidän saavutuksilleen ja sisulleen sel¬ 
viytyä uusissa ja usein vaikeissa olois¬ 
sa. Kaikissa olosuhteissa he ovat vaa¬ 
lineet suomalaisia perinteitään ja suo¬ 
malaista kulttuuria sekä kantaneet 
huolta niiden kartuttamisesta.» 

Kiistaton yksilön vapaus 

Presidentti Koivisto jatkoi: 

»Suomen itsenäisyys on vakaalla poh¬ 
jalla, koska se on lunastettu suurin uh¬ 
rauksin, kovalla työllä ja peräänanta- 
mattomuudella. Itsenäisyytemme kestää 
myös tulevat haasteet. 

Suomalainen käsitvs vapaudesta nojaa 
ajatukseen kansalaisten yhdenvertai¬ 
suudesta lain edessä, jolla on pitemmät 
juuret kuin valtiollisella itsenäisvvdel- 
lä. Yksilön vapaus on myös vapautta 
muuttaa maasta toiseen ja vaihtaa kan¬ 
salaisuutta. Tähän vapauteen suoma¬ 
laiset ovat voineet eri aikoina turvautua. 

Ihmisen perusoikeuksista ja va¬ 


pauksista puhuttaessa haluan mitään 
muuta ryhmää unohtamatta mainita en¬ 
tisen Neuvostoliiton suomalaiset, joi¬ 
den kohtalona on ollut kokea vapauden 
riisto ja vainon kohteeksi joutuminen. 
Heiltä vietiin koti ja kotiseutu, nimi ja 
juuret, yhteys veljiin ja sisariin, useilta 
myös henki. 

Lausun iloni siitä, että joukossamme 
on tänään niin monta tämän vaiheen yli 
selviytynyttä veljeämme ja sisartamme. 
Kunnioituksemme heidän sitkeyttän¬ 
sä ja lannistamattomuuttansa kohtaan 
on suuri.» 

»Kansallisuuden, etnisvvden, histo¬ 
riallisten juurien merkitvs tunnustetaan 
tänään kaikkialla. Meidän on lövdettä- 
vä Euroopan ja koko maailman puit¬ 
teissa sellainen tapa elää, joka perustuu 
yksilönvapauteen sekä kansallisten, kie¬ 
lellisten, uskonnollisten vnnä muiden 
erilaisuuksien suvaitsemiseen.» 

Siirtolaisten puheenvuoron esitti pro¬ 
fessori Varpu Lindström Kanadasta. 
Amerikan laulajat -mieskuoro päätti 
Suomen-kiertueensa laulamalla juhlan 
päätteeksi Synnyinmaan muistoja. 

Jäähallin tiloissa jatkuivat vielä juhlan 
jälkeenkin ulkosuomalaisten konsertit 
sekä monenkirjava tori, jolla mm. inke- 
riläisjärjestöt esittäytvivät. 

Teksti: Marja Mustakallio 


Aitovieriltä 


S yksyllä iltojen pimetessä on aika jär¬ 
jestää kesän matkamuistot sievästi 
hyllylle ja valokuvat albumiin. Tuttavien 
matkoiltaan lähettämiä kortteja tulee 
luetuksi uudelleen; kesä kertautuu. 

Muistoesineissä lukee niiden paikko¬ 
jen nimiä, joissa on käyty: »Suvenir frän 
Boräs», »Busines City Lahti», »Helsinki 
Helsingfors». Huivin kulmassa on Tal¬ 
linnan rakennuksia, tuhkakupin reu¬ 
nassa jököttää Puijon torni. Kupanitsa- 
rintamerkki säilyy kauluskäänteessä. 
Keiton kirkon kuva postikorttina sei¬ 
nällä. Tuttavalta tulleessa kortissa välk¬ 
kyvät Manhattanin valot. 

»Ajatella, että ihan Amerikassa asti», 
sanoo joku ja kertoo itse juuri päässeen¬ 
sä käymään Inkerissä, kylässä, josta oli 
lapsena lähtenyt raskaalle taipaleelle tie¬ 
tämättä, milloin palaa. 

Mutta miksi jokin matka on elämys ja 
jokin toinen ei? Mitkä matkalla koetut 
asiat todella virkistävät ja mitkä väsyt¬ 
tävät? Kohteen etäisyydestä ja kuului¬ 
suudesta se ei tunnut johtuvan. Parem¬ 
minkin on kyse tunteista, joita matkalla 
koemme. 

Selvimmin sen huomaa silloin, kun tu¬ 
lee pitkästä aikaa paikkaan, jossa on ol¬ 
lut joskus hyvin onnellinen. Talo, joka 
raikui lasten naurusta, on nyt romahta¬ 
nut; ehkä vain perustukset ja porraski- 
vi ovat paikoillaan. Ojat työntävät pajua, 
pellot metsittyvät. Yksi ainoa ruusu- 
pensas yrittää kukkia niin kuin aina en¬ 
nenkin. Elämä on jossain toisaalla. Kivun 
koura ruhjaisee rintaa. Tänne oli nyt tul¬ 
tava; täällä asuvat muistot. 

Toinen kuva kesämatkalta on otettu 


Ärjän saaressa. Hiekkainen rinne koho¬ 
aa jyrkkänä kohti männikkökangasta. 
Silmänkantamaton Oulujärven selkä 
siintelee; poutapilvet kuvastuvat vä- 
rähtämättömään veden pintaan. Siskon 
kanssa siinä keräillään sileitä kiviä ko¬ 
tiin vietäväksi. On kesä, eväskori odottaa 
rantakivellä. 

Täällä oltiin retkellä jo lapsena. Tämän 
järven rannalla asuu sisko perheineen; 
tuosta niemestä isän suku on kotoisin. 
Seuraavassa niemessä asuivat mieheni 
isovanhemmat. On yhteisö, johon kuu¬ 
lun. On maisema, josta olen kotoisin. Tä¬ 
mä on tärkeä kuva, nämä kivet tärkeitä 
matkamuistoja. 

Muuan kuusamolaisemäntä sanoi ker¬ 
ran: »Minä en ole käynyt missään kau¬ 
kana, mutta tässä lähellä on minun ja¬ 
lanjälkiä tiheässä.» Sellaista on terve it¬ 
setunto: tietoa siitä, kuka on ja mistä ko¬ 
toisin. 

Kaikki eivät pääse matkustamaan kau¬ 
as eivätkä kaikki edes lapsuus- 
maisemiinsa. Ne, jotka pääsevät, tietä¬ 
vät, miksi haluavat aina uudestaan pa¬ 
lata juurilleen. Sydän sen sanoo; ei mat- 
kailumainos. 



Marja Mustakallio 




Kurkolan niemi 


Hakaja oli hauska kylä 
Konnun kylässä kokoonnuttiin 
Kiiskalassa kiisteltiin. 

Yhdessä kaikki neuvoteltiin, 
miten saisi illan tullen 
aikansa viettää paremmin. 

Kaipaalas ' oli kauniit tytöt, 
punaposket, kassapäiset. 

Kurkolaan he kurkistivat, 
sieltäkö saapuisi kosijat, 
vierisikö veitikat Venankyläst' 
kiirehtisikö kilisten Kiikalasta 
tai kompurois Konnulta kokonaan. 

Ehkä onnensa löytäisi Hakajasta 
tai järven rannalta Hamalasta. 

Kirjamon emännillä oli kiire, 
heili oli pojat komeat. 

Ne halailivat tyttöjä naapurikylistä, 
miniäksi haluttiin vain omia. 

Vipjän tytöt oli vilpittömät, 
he häpeilivät liiaksi, 
ei uskaltaneet naimisiin mennä, 
siksi jäivätkin vanhoiksipiioiksi. 

Pärspään kylässä pärsköteltiin, 
toiset naamastaan jo muuttuivat. 

Ne ajat olivat onnelliset, 
ei tule ne enää takaisin. 

Kansamme on loppuun pirskoteltu, 
sekoitettu veriin vieraisiin. 

Helli Inkeroinen 


Toimitus pahoittelee 

Kiitos ystävällisille avustajille monis¬ 
ta käsikirjoituksista, joita julkaisemme 
mahdollisuuksien mukaan aina sopivan 
tilanteen tullen! Inkeriläisten Viestissä 
8/92 oli valitettavasti joitakin virheitä, 
joita tässä nyt kovasti pyydellään an¬ 
teeksi. Yritämme vastedes saada kä¬ 
sialoista paremmin selvää, niin ettei se¬ 
kaannuksia nimissä ja muissa seikoissa 
ilmenisi. 

Varsinaiset ilmoitukset ja niihin sisäl¬ 
tyvät yhteydenottotiedot pitäisi lähettää 



mahdollisimman selvästi (mieluummin 
koneella) kirjoitettuna. 

Ennen muuta korostamme, että kaikki 
materiaali pitäisi saada toimitukseen 
ajoissa. Kunkin kuukauden lehti menee 
painoon jo edellisen kuukauden 10. päi¬ 
vänä. 


Toimittajat 


Etsitään 


Jaakko Kaljonen 

Lembi Kylmäsu (nimi epäselvä) etsii 
isänsä enoa, jonka pitäisi asua Suomes¬ 
sa n. 100 km Helsingistä. Enon nimi on 
Jaakko Kaljonen (tai Kaljunen), syntynyt 
Romanofkan kylässä joskus 1914—1918. 
Tiedot osoitteella: Lembi Kylmäsu, Vöi- 
du 56—1, Rakvere, EE 2100 Viro. 


Hilma Pugero ja Anna Piutunen 

Hilma Lippur o.s. Toikka, etsii ystävi¬ 
ään: Hilma Pugeron isä oli Antti Puge¬ 
ro. Hilma on syntynyt Leningradin ob¬ 
lastin alueella, Krasnoje Selon piirissä 
Kaukasin kylässä vuonna 1923. Anna 
Piutunen on syntynyt Leningradin ob¬ 
lastin Tuuterin kylässä vuonna 1915. Hä¬ 
nellä oli kaksi poikaa Nikolai ja Vihtori. 
Tiedot osoitteella: Hilma Lippur, Aia 
3/3, Adavere, Jögevan maakunta. Viro. 


Paavo Karjalaisen sisaret Mari ja Liisa 

Hilma Karjalainen, synt. 1928 Lem¬ 
päälän Takakylän Ukkolassa, etsii isän¬ 
sä Paavo Karjalaisen sisaria Maria ja Lii¬ 
saa tai heidän jälkeläisiään. Etsityt ovat 
syntyneet tämän vuosisadan alkupuo¬ 
lella. 

Tiedot osoitteella: Hilma Karjalainen, 
Kaivolankatu 2 B, 08150 Lohja. 



Muistilista 


Helsingin paikallisyhdistys 

Tilaisuudet Inkerikodissa: 
Syyskuussa 27. 9. klo 14 
Lokakuussa 25.10. klo 14 
Marraskuussa lauantaina 28.11. klo 14 
Yläsalissa (pikkujoulu) 

Joulukuussa ei tilaisuutta. 
Tammikuussa sunnuntaina 24. 1. klo 
14. 


Seukkoseura 

Tilaisuudet Inkerikodissa torstaisin 
klo 13.00. 

Syyskuussa 10. 9. 

Lokakuussa 8.10. 

Marraskuussa 5.11. 

Joulukuussa 10.12. pikkujoulu. 
Tervetuloa mukaan seukkoihin! 



Hyvinkään Inkerikerho 

Kokoontumiset syksyllä -92 
Lokakuun 4. pnä klo 14 
STS:n kerhohuone, pihapuoli 
Uudenmaankatu 1 
Marraskuun 1. pnä klo 14 
STS:n kerhohuone 
Joulukuun 6. pnä klo 14 
Pikkujoulu 

Tietoja pj. 914-18071 ja 
siht. 90-2901741 



Rakas äitimme ja 
mummomme 

VARPU SCHULTZ 

o.s. Gulilainen 

s. 1. 5. 1907 Tyrön seura¬ 
kunnassa 

k. 11.7.1992 Ilmajoella 

Rakkaudella kaivaten 

lapset, lastenlapset ja 
lastenlastenlapset 

Päivänä kauniin kesäisen 
hiljeni sydän kultainen . 

Sun paikkasi tyhjääkin tyh- 
jetnpi on, 

surumme suuri ja sanaton. 

Siunattu 24. 7. 1992 läheis¬ 
ten, sukulaisten ja ystävien 
läsnäollessa. 


Inkeri-kuoron harjoitukset 

Kuoro aloittaa 15. 9. taas kesän jälkeen 
toimintansa. Harjoittelemme säännölli¬ 
sesti joka tiistai kello 17—18.30 Inkeri- 
kodissa Karjalatalon toisessa kerrok¬ 
sessa. 

Ensi keväänä kuoro pitää 30-vuotis- 
juhlakonsertin. Kaikki hyvät laulajat ter¬ 
vetulleita! 



Levitä Inkeri-tietoa, 
tilaa asiamiehiltämme 
Inkeri-aiheista kirjallisuutta 

Inkeriläisten Viestin takakannessa aiemmin mainittujen 
Inkeri-aiheisten teosten yms. lisäksi voit tilata RUOTSISTA 
myös seuraavia tuotteita: 


Suomenkielinen, uudempi ki rja II isiini: 

Ella Ojala 

Suomi näkyy, 150 kr 

Aatami Kuortti 

Kirkossa, keskitysleirissä, 
korvessa, 150 kr 

Helena Miettinen 

Inkeriläiset maaton kansa, 150 kr 

Hannes Sihvo 

Inkerinmaalla, 150 kr 

Mikko Koi omainen 

Inkerin toisinajattelijat, 50 kr 

Arvo Survo 

Neljäs tuuli, 100 kr 

Lvvli Ronkonen 

Laps Inkerin, 200 kr 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 
1940-luvulla 200 kr 

Eeva Mesiäinen 

Maria Kajavan pitkä taival, 220 kr 


Ruotsinkielitien kirjulli*uu*: 

Toivo Folkesten 

Det svunna Ingermanland, 50 kr 

Uno Mammarström 

Ingermanländarna som flydde 
tili Sverige, 30 kr 

Oskar Himiläinen 

Främmande fosterland, 100 kr 


Thureson 

Lilja, flyktingflickan frän 
Ingermanland, 60 kr 

Muuta: 

Tarra Inkerin vaakuna, 5 kr 

Tarra Inkerin ja Viron lippu, 5 

Postikortti Örebron muistokivi, 1 

Postikortti Haaparannan kiitoslaatta, 1 kr 
Onnittelukortti, 10 kr 

Pertti Virtaranta 

Katri Peräläinen, inkeriläis- 
oppaani, 25 kr 

Isien Usko, muistojulkaisu, 10 kr 

Juho Kemppi 

Fenno-ingrian tauluja, 5 kr 

Radan kuoro 

Laula kaikki maa, kasetti, 70 kr 


Tilauksia ottaa vastaan 

Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 
30253 Boräs 

puh. ja FAX 033-101 988 
Postisiirtotili 626047-5 
sekä 

Annikki Kelo 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpvlänkuja 1, 
00160 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30—20.00 
Postisiirtotili I Iki 30636-4 


zr zr 









































INKERILÄISTEN 

VIESTI 

Toimitus 

Päätoimittaja 
Markku Pyysiäinen 
Puh. (90) 191 3947 
Toimitussihteeri 
Marja Mustakallio 

Toimituksen osoite: 
c/o Mustakallio 

Kahisevankuja 6 as. 3, 02710 Espoo 
Puh. ja Fax (90) 509 3206 

Konttori 

Lehden tilaukset ja osoitteet, jäsenmaksut ja 
tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpvlänkuja 1. 

00610 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30-20.00 
Annikki Kelo 
Postisiirtotili Hki 30636-4 
Pankki KOP 101030-1085026 

Ilmoitukset 

1/1 sivu mk 1 500 mk 




Kaikkien tuttu Maria Kajava liikkuu aina siellä, missä inkeriläiset kokoontuvat Kuva: Markku 
Pyysiäinen. 



Inkeriläiset kovien 
arvojen maassa 


I nkeriläiset ovat jälleen olleet Suomen leh¬ 
tien otsikoissa. Mutta tällä kertaa ei ole ky¬ 
symys heidän kohtaloistaan Stalinin vai¬ 
noissa. Nyt on puhuttu paluumuuttajista ja 
heidän meille aiheuttamistaan ongelmista. 
On jopa vaadittu inkeriläisten maahanmuu¬ 
ton lopettamista ja Suomessa olevien paluu¬ 
muuttajien taustojen selvittämistä. 

Keskeinen ongelma näyttää olevan siinä, 
että paluumuuttajien hakemusten käsittely 
kestää kohtuuttoman kauan, jopa viisi kuu¬ 
kautta. Tänä aikana heille on — mikäli he 
ovat jättäneet anomuksensa Suomessa — 
osoitettava jonkinlainen majoitus ja toi¬ 
meentulotuki. Ja se taas näyttää olevan pois 
joiltakin muilta. 

Toki tilanne tarjoaa mahdollisuuden myös 
väärinkäytöksiin. Ennen tuomiota asia on 
kuitenkin asetettava oikeaan mittakaavaan. 
Ensiksi on huomattava, että hakemusme- 
nettelystä ja sen mutkista päättää Suomi, ei¬ 
vät Inkerinmaan suomalaiset. Ei ole heidän 
syynsä, että käytäntö on nykyisin vanhene¬ 
van jääkiekkoilijan tavoin hidas mutta kan¬ 
kea. 

Toiseksi on huomattava, että meille on eri 
lähteiden mukaan arvioitu tähän mennessä 
saapuneen 5 000—8 000 paluumuuttajaa. 
Vaikka kaikki inkeriläiset entisen Neuvos¬ 
toliiton alueelta päättäisivät siirtyä Suomeen, 
kysymys on Euroopan eri maista tällä het¬ 
kellä uutta kotia etsivien ihmismassojen jou¬ 
kossa hyvin pienestä määrästä. Esimerkiksi 
Ruotsiin on tämän vuoden aikana saapunut 
entisen Jugoslavian alueelta inkeriläisiin pa¬ 
luumuuttajiin verrattuna kymmenkertainen 
määrä pakolaisia. 

Asiaa voi tarkastella myös toisesta näkö¬ 
kulmasta. Paluumuuttajista käyty keskuste¬ 
lu kertoo myös jotain meistä suomalaisista. 
Inkeriläiset näyttävät olevan monelle ennen 
kaikkea työvoimapoliittinen kysymys. Pit¬ 
kään jatkuneen nousukauden aikana heistä 
odotettiin uutta työvoimaa teollisuudelle. Sil¬ 
loin heillä oli kysyntää. Nyt taloudellisen la¬ 
man keskellä taas pelätään heidän vievän 
omia työpaikkojamme. 

Toisen maailmansodan aikana Suomi otti 
inkeriläiset vastaan. Sodan jälkeen heidät vie¬ 
tiin puoliväkisin takaisin. Sitten inkeriläiset 


jälleen toivotettiin tänne tervetulleiksi. Mo¬ 
ni tunsi varmaan salaa syyllisyyttä siitä, mi¬ 
tä inkeriläisille oli Neuvostoliitossa tapah¬ 
tunut. Ja nyt osa olisi jälleen valmis lähettä¬ 
mään heitä takaisin. Missä on johdonmu¬ 
kaisuus? Millaisen kuvan me annamme it¬ 
sestämme muulle maailmalle? On muistet¬ 
tava, että koko ajan puhutaan kansamme 
osasta, jonka keskuudesta on aikanaan ke¬ 
rätty suomalaisen kansanrunouden parhaat 
aarteet. 

Kristinuskossa on perinteisesti lähdetty sii¬ 
tä, että luomisen perusteella kaikilla ihmisillä 
on sama arvo ja että he siksi ansaitsevat tul¬ 
la kohdelluiksi samalla tavalla. Jeesuksen 
opetuksessa tämä periaate tiivistyi ns. kul¬ 
taiseen sääntöön: »Kaikki, minkä tahdotte ih¬ 
misten tekevän teille, se tehkää samoin heil¬ 
le.» Oikea tapa suhtautua lähimmäisiin on 
asettua siis heidän asemaansa ja kysyä, mi¬ 
tä haluaisin itselleni hänen tilanteessaan teh¬ 
tävän. Ja sen jälkeen minun on toimittava 
juuri tuolla tavoin. 

Kristinuskon näkökulmasta ainakin mi¬ 
nulle tasavallan presidentin ratkaisu inkeri- 
läisasiassa oli ainoa oikea. Sen oikeutusta ei¬ 
vät myöskään himmennä mahdolliset vää¬ 
rinkäytökset. Ne on korjattava muuttamat¬ 
ta itse periaatetta. Mutta samalla on tuetta¬ 
va niitä inkeriläisiä, jotka haluavat edelleen 
jäädä omalle kotiseudulleen. Inkerinmaalla 
omaleimainen kulttuuri ja uskonnollisuus 
ovat säilyneet kaikkien paineitten keskellä 
satoja vuosia. Täällä Suomessa — kovien ar¬ 
vojen maassa — Inkerin kulttuurin säilvttä- 
minen voi osoittautua tulevaisuudessa huo¬ 
mattavasti vaikeammaksi. 



Markku Pyysiäinen 





Pyhyys uhrataan 
materialle 

Inkeriläisten kesäjuhlassa Lahden Ristinkirkossa viime heinä¬ 
kuussa kirjailija Inkeri Kilpinen kertoi tapahtumista, jotka johtivat 
Nouse Inkeri -näytelmän kirjoittamiseen. 


R akkaat inkerinsuomalaiset ja kaikki 
muut kuulijat! 

Tarkoitukseni on kertoa lyhyesti Nou¬ 
se Inkeri -näytelmän synnystä. Oli jou¬ 
lukuu 1989. Olin saanut valmiiksi Suo¬ 
men lottien toimintaa sotien aikana ku¬ 
vailevan näytelmän Rakas lotta ja tar¬ 
jonnut sitä turhaan koko kuluneen vuo¬ 
den ajan eri teattereille. Yksikään ei ha¬ 
lunnut ottaa sitä esitettäväksi. Se aiheutti 
minulle suurta surua, ei anoastaan oman 
hukkaan menneen työni takia, vaan en¬ 
nen kaikkea siksi, että teattereille ei kel¬ 
vannut meidän kunniakas lähihisto¬ 
riamme, josta lottien toiminta oli osa ja 
jonka ansiosta maa on nyt vauras ja it¬ 
senäinen. Sillä meitähän oli vosikvm- 
menien ajan johdettu harhaan. Sodan¬ 
jälkeinen pelkohvsteria ja kumartelu 
ulottuivat vielä 1980-luvulle ja estivät 
monia näkemästä tosiasioita. 

Juuri kun tätä surin, puhelin soi. Teat¬ 
terinjohtaja Paavo Liski, myöhemmin 
professoriksi nimitetty, ehdotti, että kir¬ 
joittaisin näytelmän inkerinsuomalais¬ 
ten vaiheista tällä vuosisadalla. Tajusin 
heti, että aihe oli suuri ja tärkeä, mutta 
miksi minä kirjoittaisin? Enhän saanut 
edellistäkään näytelmääni teattereihin. 


Inkeriläiskohtalot alkoivat elää 

Paavo Liski oli kuitenkin sitkeä ja toi¬ 
mitti minulle kirjallisuutta, jota siihen ai¬ 


kaan alkoi ilmestyä Inkerinmaan vai¬ 
heista. Ensimmäinen lukemani oli He¬ 
lena Miettisen Inkeri — maaton kansa. 
Se teki minuun syvän vaikutuksen. Luet¬ 
tuani vielä muitakin inkerinsuomalaisia 
koskevia kirjoja, jonka joukon huipuksi 
ilmestyi piankin Eeva Mesiäisen Maria 
Kajavan pitkä taival, valloittivat inke¬ 
rinsuomalaisten kohtalot ja kärsimykset 
pääni niin, että sieltä huuhtoutui pois 
kaikki suru siitä, että Lotta-nävtelmä ei 
ollut kelvannut. Sieltä huuhtoutui pois 
myös monta omaa harmia ja huolta, sil¬ 
lä niin mitättömän pieniä ne olivat nii¬ 
den elämänkohtaloiden rinnalla, joista 
nyt luin ja kuulin. Mielikuvitukseni al¬ 
koi pyöriä yhä ahkerammin Kupanitsan 
kylässä ja varsinkin sen kirkon ympä¬ 
ristössä. Ja tapahtui, kuten näytelmä¬ 
kirjailijalle tapahtuu, jos näytelmä on 
syntyäkseen, että mieli alkaa synnyttää 
henkilöitä. Niin syntyivät Uotin ja Suden 
perheet, syntyi kommunisti-agitaattori 
Mikko Solainen ja lempeä professorin 
rouva Lyydia Gross, hyväntahtoinen ve¬ 
nakko Nadja ja monia muita sekä kaiken 
ylle kaikumaan Vallan julma ja kaikes¬ 
ta inhimillisyydestä piittaamaton ääni. 

Kirjallisen lähdeaineiston lisäksi oli ta¬ 
vattava inkerinsuomalaisia ja sitä varten 
tein matkoja Petrsokoihin, Tallinnaan ja 
Inkerinmaalle. Heitä, jotka olivat Sipe¬ 
rian kauhut kokeneet, ei ollut enää pal¬ 
jon, mutta oli tarpeeksi, jotta koin suu¬ 
ren hämmästyksen. Luulin tapaavani 




Juhlakansaa lämmittäneen puheen pitäjä, 
kirjailija Inkeri Kilpinen palkittiin Sivistys- 
säätiön ansiomerkillä. Kuva: Studio Ku- 
vasiskot 


koettujen kärsimysten kovettamia ja vi¬ 
haisia ihmisiä, mutta tapasinkin aivan 
toisenlaisia, katkeruudesta vapaita mie¬ 
hiä ja ennen kaikkea naisia. 

He tekivät tilaa vierelleen kirkon pen¬ 
kissä, kysyivät jumalanpalveluksen jäl¬ 
keen, mistä kaukaa vieras tulee ja esit¬ 
telivät itsensä lämpimällä ja arvokkaal¬ 
la tavalla. Sain tällä tavoin paljon lisä¬ 
piirteitä ja myös lisätietoja henkilöku¬ 
viin. 


Lämmin näytelmä kylmässä teatterissa 

Näytelmä valmistui vuoden 1990 ai¬ 
kana, sinä historiallisena vuotena, jolloin 
mahtavat myllerrykset kohtasivat koko 
Itä-Eurooppaa, jolloin rautaesiriput ro¬ 
mahtivat, pakkopaitoja riistettiin rikki ja 
vapauden laulut alkoivat kaikua mo¬ 
nissa maissa. Tämä vapisutti meidänkin 


maatamme niin, että pelkohysterian pil¬ 
vet alkoivat väistyä, ennakkoluulot mur¬ 
tua ja asenteet muuttua. Tähän ajan¬ 
henkeen sopi sekin, että yhtäkkiä Rakas 
lotta pääsi esille, ensiksi Lappeenrannan 
kaupunginteatteriin ja sieltä vähin erin 
muutamiin muihin. Nyt tuon aluksi hyl¬ 
jeksityn näytelmän katsojaluku on lähes 
150 000. 

Kun Nouse Inkeri valmistui, huoma¬ 
sin, että olin itse asiassa kirjoittanut ku¬ 
vauksen siitä, mikä olisi ollut Suomen¬ 
kin kohtalo ilman armeijaamme, lot- 
tiamme ja koko kansan yksimielistä puo¬ 
lustustahtoa, joka johti sotamme tor¬ 
juntavoittoon. Me säästyimme siltä, mi¬ 
kä kohtasi Inkerin kansaa. 

Kuin kuvajaisena inkerinsuomalaisten 
kohtalon kovuudesta oli myös näytel¬ 
män kohtalo. Yksikään suuri, valtion¬ 
apua nauttiva ammattiteatteri ei ottanut 
sitä lavalleen. Liian monta vuosikym¬ 
mentä oli teatterin piirissä, varsinkin sen 


muotisuunnan määrääjien taholla, us¬ 
kottu toisenlaisiin »totuuksiin». 

Mutta Paavo Liski keksi esityspaikak¬ 
si kylmän, viimaisen ja syksyisessä yös- 
sään yksin kyyhöttävän Linnanmäen 
Peacock-teatterin, jota ei koskaan tal¬ 
visaikaan ollut käytetty yleisötarkoi- 
tuksiin. Harjoitusaika oli äärimmäisen 
vaikeaa, mutta innostus oli suuri. Ja kun 
ensi-iltaan kerääntyi toistatuhatta ih¬ 
mistä ja kaikki nousivat seisomaan Nou¬ 
se Inkeri -laulun kaikuessa näytelmän 
lopussa, korvautui paikan kylmyys ja 
kolkkous ihmisten sisimmästä tuleval¬ 
la lämmöllä. 


Pyhyyden luja kunnioittaminen 

Koko ajan kirjoittaessani kaikuivat si¬ 
sälläni kysymykset: Miten inkerin¬ 
suomalaiset ovat kestäneet kaiken ja mi¬ 
ten he jaksavat elää vihasta ja kaunasta 
vapaina? En voinut löytää siihen muu¬ 
ta vastausta kuin eräänlaisen sisäisen 
ryhdin, voiman, jonka edessä kiivainkin 
väkivaltakoneisto lopulta häviää. Inke¬ 
rinsuomalaisissa on myös sitä pyhyyden 


kunnioittamista, joka uhkaa hävitä hy¬ 
vinvointivaltioista, joissa se tukehtuu 
ylirunsaan materian alle. Se on saanut 
Inkerinmaalla näkyvän muotonsa kirk¬ 
kojen nopeana kunnostamisena, uusien 
rakentamisena ja seurakuntien perusta¬ 
misena. Mutta se saa muotonsa myös 
rakkaudesta luontoon, taistelusta vihaa 
ja katkeruutta vastaan omassa sydä¬ 
messä, kauneuden kaipuuna, lähim¬ 
mäisen huomioimisena ja oman vas¬ 
tuunsa iloisena kantamisena. 

Olenkin omistanut Nouse Inkeri -näy¬ 
telmän tuntemattomille inkerinsuoma¬ 
laisille Solzhenitsynin sanoin (Vanki¬ 
leirien saaristo, III osa): 

»Ainoastaan tosiuskovat säästyivät 
leirissä. Kautta tämän kirjan olemme 
panneet merkille heidän varman kul¬ 
kunsa halki Arkipelagin — eräänlai¬ 
sen hiljaisen kirkkokulkueen näky¬ 
mättömät kynttilät koholla. Heidän 
joukostaan kaatuu joitakin kuin ko¬ 
nekiväärin lakaisemina, mutta seu- 
raavat astuvat tilalle, ja taas he kul¬ 
kevat eteenpäin. Se on lujuutta, jon¬ 
ka veroista 20. vuosisadalla ei ole 
nähty.» 


Inkeriläisten sivistyssäätiö julistaa haettavaksi 

APURAHAT VUODELLE 1993 

Apurahat on tarkoitettu inkeriläissvntyisten vanhempien lasten opiskelun sekä 
inkeriaiheisten julkaisujen ja kirjojen toimittamisen tukemiseen. Jaettavat apura¬ 
hat ovat yhteismäärältään 10 000 mk. Hakemusten on oltava perillä marraskuun 
1992 loppuun mennessä, ja ne osoitetaan sivistyssäätiön hallituksen puheenjoh¬ 
tajalle Keijo Korkalle os. Halvarinkatu 9, 20900 Turku. 

Apurahan saajille ilmoitetaan päätöksestä henkilökohtaisesti kirjeellä. Lisäksi hei¬ 
dän nimensä julkaistaan Inkeriläisten Viestin numerossa 1—2/1993. Apurahan saa¬ 
jan on toimitettava luotettava selvitys sen käytöstä sivistyssäätiön hallitukselle kuu¬ 
den kuukauden kuluessa apurahan saamisesta. 

Helsingissä 26. 8.1992 
Inkeriläisten sivistyssäätiön hallitus 




Kunniaa inkeriläisten 
omaisille 


L ahden kesäjuhlilla muistettiin kuk¬ 
kalaitteilla Karjalaan jääneitä ja vii¬ 
me sodan sankarivainajia. Arvo Kork- 
kinen puhui: 

»Hyvät inkeriläiset, inkeriläisten ys¬ 
tävät! 

Vuosittaisilla kesäpäivillämme olem¬ 
me halunneet perinteisesti muistaa vii¬ 
me sodissa kaatuneita sankarivainajia 
sekä Karjalaan ja Inkeriin jääneitä omai¬ 
siamme. 

Me olemme heille paljosta velkaa, vel¬ 
kaa jota emme pysty koskaan maksa¬ 
maan. Tämän päivän vapautemme on 
heidän kärsimystensä ja uhriensa hin¬ 
nalla saatu. 


Erityisesti meidän tulee muistaa niitä 
inkeriläismiehiä, jotka olivat Suomen va¬ 
pautta puolustamassa ja tulivat kuiten¬ 
kin petetyiksi. Heidät luovutettiin rau¬ 
hanehtojen mukaisesti Neuostoliitolle, 
jossa he joko saivat kuolemantuomion 
tai vankeustuomion, joka oli vähintään 
10 vuotta. Tuomituista jokainen poik¬ 
keuksetta menehtyi vankileireille. Nä¬ 
mä, isämme, veljemme, sukulaisemme 
maksoivat kuolemallaan suurimman 
hinnan. 

Muistakaamme nöyrästi kaikkia hei¬ 
tä, jotka takasivat meille turvallisen elä¬ 
män.» 



Kukkalaitteet laskivat Marja Rämö, Erkki Ojala sekä Inkeri Ojala ja Arvo Korkkinen. 

































liir! 




h?$ä 

*fg 

' k « «r 

M 










Lauantai-Htaa vietettiin Lahden kesäjuhlilla vapaan ohjelman merkeissä ja asettauduttiin pöy¬ 
tiin seurakunnittain. Moni tapasi ensimmäisen kerran Inkeristä lähdön jälkeen omia seura¬ 
kuntalaisia. Kuvassa Keiton, Rääpyvän sekä Toksovan väkeä. 


On hauska olla nainen.» 


E räänä yönä Maria Kajava ei saanut 
unta. Hänen mieltään painoi se, että 
hänen heimonsa lapset kulkevat kodit¬ 
tomina maailmassa, jossa melkein kai¬ 
killa on koti. Tapansa mukaan hän puhui 
asiasta jumalalle: »Kaso sie Jumala, ei¬ 
kö tämä ole väärin!» Mutta Jumala vas¬ 
tasi: »Ei minunkaan pojallani ollut kat¬ 
toa pään päällä. Ei hänelle annettu edes 
vettä juotavaksi Golgatalla. Sitä varten¬ 
han minä olen pannut teidät asialle, että 
te hoitaisitte toisianne.» Mitäpä siihen 
Maria muuta kuin: »Kiitos neuvosta, isä, 
ja anteeksi kiukku!» 

Tällaista on Maria Kajavan elämä: jat¬ 
kuvaa puhetta Jumalalle, jatkuvaa yh¬ 


teyttä Häneen. »Minusta on hauska ol¬ 
la nainen», hän sanoo. 

Virkeä on sanana kalpea, kun puhu¬ 
taan Maria Kajavasta. Hän julistaa tot¬ 
tuneen retoorikon taidoilla. Hän käyttää 
selkeää kieltä, raamatulliset kuvat ja 
myös humoristiset, jokapäiväiset sa¬ 
nonnat höystävät puhetta. Hän puhuu 
vapaasti, ei paperista. 

Kaikki ne, jotka ovat lukeneet Eeva 
Mesiäisen kirjan Maria Kajavan pitkä 
taival, muistavat kuvan nuoresta Ma¬ 
riasta. Jo silloin hän oli kaunis, eikä kau¬ 
neus katoa. Naisellisuus on luontevaa 
tässä voimakkaassa naisessa. Kaunis ke¬ 
säinen jakkupuku, vaaleanpunainen ko- 
rukampa hiuksissa. Mutta tärkeintä ovat 





kasvot, joissa iloiset silmät tuikkivat. 
Nauru on herkässä. 

»Minä en edes tiennyt, mikä se sellai¬ 
nen verenpaine on», Maria Kajava sa¬ 
noo. Lääkäri mittasi ja sanoi: »Teillähän 
on nuoren tytön verenpaine » Sydän 
pompottaa rinnassa vahvana. Viime ke¬ 
sänä tehtiin silmäleikkaus, ja siitäkin hän 
on toipunut hyvin. Jälkitarkastus sattui 
sopivasti niin, että Maria jatkoi saman 
tien inkeriläisten kesäjuhlille Lahteen. 

Suomessa Maria Kajava käy muuta¬ 
man kerran vuodessa. Hän puhuu har¬ 
taustilaisuuksissa ja kerää varoja Inke¬ 
rin vanhusten lepokodin hyväksi. »Vaik¬ 
ka mie en oo ite vanha, saan tehdä työtä 
vanhusten hyväksi», sanoo tämä 83-vuo¬ 
tias tarmonpesä ja jatkaa sitten veitik- 
kamaisesti: »Taisivat olla kyllä minua 
kymmenen vuotta nuorempia ne, joita 
siellä vanhainkodissa tapasin.» 

Kun Maria Kajava vuonna 1948 pala¬ 
si Siperiasta kotikyläänsä, hän sai näh- 


Örebron juhla 

Pyhäinpäivän juhlaa vietetään Öre- 
brossa 31.10.1992. 

Ohjelma: 

13.00 Muistojumalanpalvelus Mi¬ 
kaelin kirkossa 

14.30 Seppeleenlasku muistokivelle 

15.00 Kahvi seurakuntasalissa 

15.30 Oskar Björklund kertoo ko¬ 
kemuksistaan St. Peterbur- 
gissa. 

Tervetuloa! Orebron inkerinsuoma¬ 
laisten kerho 


dä valon loistavan kotitalonsa ikku¬ 
noista. Mutta hänellä ei ollut lupa men¬ 
nä sinne. Monien vaiheiden kautta hän 
on päätynyt asumaan vanhimman tyt- 
tärensä Juulin kanssa Petroskoihin. 

Mutta Marian suurin haave on jo kau¬ 
an ollut saada hengittää Keiton ilmaa. Ja 
nyt siitä on tulossa totta: ihan läheltä 
Keiton kirkkoa on löytynyt tontti, jolle 
tyttärentytär miehineen rakentaa Ma¬ 
rialle taloa. »Olen onnellinen. Jumala an¬ 
toi minulle ystäviä. Saan laulaa kiitosta 
Hänelle. Saan pitää tilaisuuksia. Saan ol¬ 
la terve.» 

Yhtenä monien joukossa Maria Kaja¬ 
va sai kesäjuhlilla Inkeriläisten sivis- 
tyssäätiön ansiomerkin. Hän on sen var¬ 
masti ansainnut. 

Teksti: Marja Mustakallio 
Kuvat: Markku Pyysiäinen 
Arvo Korkkinen 


Paikallisosastojen 

yhteyshenkilöt 

Helsingin paikallisosasto 
pj. Yrjö Korkkinen 
Orvokkitie 24 B 

01300 Vantaa, puh. 90-873 2095 

Hyvinkään Inkerikerho 
pj. Inkeri Sarojärvi 
Norpankatu 10 

05460 Hyvinkää, puh. 914-18 071 

Lahden Seudun Inkerikerho 

pj. Marja Rämö 

Immilä 

15560 Nastola, puh. 918-632 519 

Turun paikallisosasto 
pj. Keijo Korkka 
Halvarinkatu 9 

20900 Turku, puh. 921-580 201 




Poppia ja kyykkää 
inkeriläisten kesäjuhlilla 


I nkeriläisten kesäjuhlilla kyykkä on 
suosiossa. Sitä pelattiin sekä Boräsis- 
sa että Lahdessa. Mutta nyt pitäisi löy¬ 
tää lahjoittaja uudelle kyykkäpokaalille. 

Kuvassa näkyvä pokaali on tarkoitet¬ 
tu inkeriläisten Suomessa pidettävien 
kesäjuhlien kyykän joukkuepelin heimo- 
otteluun inkeriläiset vastaan karjalaiset. 

Pokaali on komea, korkeus n. 30 cm, ja 
hintaa sillä on 500 mk. Lahjoittajan nimi 



kaiverretaan pokaaliin. Aikaisemmat 
kolme heimo-ottelun pokaalia ovat vuo¬ 
sien mittaan menneet poikki eli löytä¬ 
neet omistajansa. 

Kyykän ensimmäinen heimo-ottelu 
suoritettiin v. 1969. Kaksi ensimmäistä 
pyttyä lahjoitti aikoinaan Väinö Pietari 
Kekki, kolmannen Seppo Kekki. Näitä 
pokaaleja säilytetään Karjalan Sivistys- 
seuran kokoelmissa ja Inkerikodissa. 



Boräsin kesäjuhlilla Helsinkiä edustanut jouk¬ 
kue. I /as. Hilkka Nikkola, Oskari Toivokainen, 
Juho Soittu, Jari Pentikäinen. 




Lahden kesäjuhlien kaikki viisi kyykkäjoukkuetta palkintojen jaossa, joka suoritettiin ottelupaikalla 
välittömästi kilpailujen jälkeen. 


Halukkaat pokaalinlahjoittajat voivat 
tiedustella asiaa lähemmin O. Toivo- 
kaiselta, puh. 90-534 875 (illalla). 
Kyykkätuloksia Boräsissa 30. 5. 1992. 

Naiset, paripelit 

1. Marja Korkka — Anneli Kustfält, 
Göteborg 

2. Elvi Paakkonen — Aili Paakkonen, 
Boräs 

Miehet, joukkuepelit 

1. Helsinki 

2. Göteborgin seudun Inkerikerho 1 

3. Kalevan Kansan kerho, Boräs 

4. Värmland I, Karlstad 

5. Göteborgin seudun Inkerikerho II 

6. Värmland II, Karlstad 

Lisäksi Valter Rämö Eskilstunasta jär¬ 
jesti nappuloille oman poppiturneensa. 


Heillä peliruudukot ovat pienemmät ja 
heittomatkat lyhyemmät kuin yleensä. 
Virallisia tuloksia ei ole tiedossa. 
Tuloksia Lahdessa 25. 7.1992. 

Naiset 

1. Eeva Pelkonen, Lahti +18 

2. Hilkka Nikkola, Helsinki +17 

Joukkuepelit: 

1. Helsingin inkeriläiset 

2. Karjalan Sivistysseura 

3. Göteborgin seudun Inkerikerho 

4. Turun inkeriläiset 

5. Vantaan Karjalaseura 

Heimo-ottelu 

1. Karjalaiset +2 

2. Inkeriläiset —2 

Teksti ja kuvat: O. Toivokainen 


Aitovieriltä 


S yksy on kaikkein ihanin vuodenaika. 

Lokakuu kääntyy lopuilleen, on jo 
koleaa. Mutta niin pitää ollakin. Syyskuu 
hemmotteli meitä pimeillä, lämpimillä 
illoilla, väliin myrskyillä ja vesisateella¬ 
kin, mutta ennen kaikkea sadonkorjuun 
ihanalla ajalla. 

En tiedä, mikä olisi hauskempaa kuin 
lasten ilon katseleminen, kun he saavat 
kiivetä vanhaan omenapuuhun ja ra¬ 
vistella kypsiä omenia alas. Sileäposki- 
sen omenen antaminen vauvan käteen, 
kahdella juuri puhjenneella hampaalla 
jyrsittäväksi, kuuluu myös niiden yk¬ 
sinkertaisten ilojen sarjaan, joista olen 
elämälle kiitollinen. 

Syksy soveltuu runokirjojen lueske- 
luun. Iltalampun ääressä annan Kaarlo 
Sarkian viedä minut syystunnelmiin: 
»Syyspäivä seutuun autioon 
niin ypöyksinään, 
kuin lapsi suureen tupahan 
on jäänyt itkemään...» 

Riimittelyn mestarin syksy on täynnä 
kaipuuta ja alakuloa. Hänen syspäiväl- 
lään on »katse oudon riutuva», hänen 
syksyssään »laulut kuolee, linnut pake¬ 
nee». 

»Niin syys, niin syys on tullut! 

Puu, ruoho lakastui. 

Vain haavelinnut hullut, 
yönmustaa vettä ui.» 

Rakastuneelle runoilijalle syksy on 
kaipuun aikaa. Kesän helteiset hetket ja 
niiden myötä koettu onni osoittautuivat 
harhaksi. Kiinalainen Li-Po kirjoitti jo 
kahdeksannella vuosisadalla: 
»Armaani, kun olit luonani, 
täyttivät kukat talon. 

Sinä et palaa. 

Sinua ajattelen, 

kun keltaiset lehdet putoavat. 


Kirkas kaste kostuttaa 
vihreän sammalen.» 

Kuitenkin Li-Pon yli tuhannen vuoden 
takaisissa runoissa korostuu käsitys, et¬ 
tä elämän arvo ja sisältö on siinä, että on 
muistoja, kipeitäkin. Syksyllä sen taju¬ 
aa hyvin. 

Komea ja miehekäs on Aaro Hellaa¬ 
kosken syksy. 

»... suven lintua ei 
joka huolet vei 

ei kukkaa — nukkaa — tukkaa 
ei liikoja illuusioita 
tohinoita vain kohinoita 
oli harmaja pilvi ja puu 
ja huohotti tuulensuu 
oli aalto pahalla päällä 
sadekuuroja roiskahti tuolla ja täällä 
mitä toi suvi kai sen veikin 
pois jälkeen lyhyen leikin » 

Hellaakoski jatkaa kuvaten, kuinka 
syksy sutii väriloistoa ja raikuvaa iloa 
puihin: 

»syys maalasi niin 
syys maalasi näin 
väriläikkiä uusia välkyttäni 
pois hävisi harmaa ja musta 
sai kaikki oivallusta » 


Syksyllä ihmisen olo on täyteläinen. 
On mukava asettua rauhaan, kirjoitta¬ 
maan pitkiä kirjeitä ja lueskelemaan pie¬ 
niä runoja. 



Marja Mustakallio 






Muistokiven siunaus 
Virossa 



Kauniina äitienpäivänä 10. 3. 1992 siu¬ 
nattiin Virossa Pöllkiilassa muistokivi 
sodan uhreille. Täällä oli Kloogan ko- 
koamisleiri, monen matkalaisen mää¬ 
ränpää. Heidän muistokseen tämä ki\ i 
pystytettiin. 

Muistokiven siunaamisen toimitti 
kirkkoherra Timo Kökkö Suomesta. Ti¬ 
laisuuteen oli tultu pitkienkin matkojen 
takaa. Joukossa oli muutamia, jotka oli¬ 
vat itse olleet Kloogan leirillä. Kyyneleet 
silmissä esimerkiksi Toivo Veiro muis¬ 
teli niitä aikoja, kun hän joutui nuoru¬ 
kaisena hautaamaan vainajia. Olga Roo- 
sar ja Elsa Kekkonen muistelivat myös 
menneitä ja kiittivät nykyisyydestä. 
Mvös Eini Loginova oli ollut leirillä äi¬ 
tinsä ja siskonsa Ailin kanssa. 

Teksti: Aili Jukarainen 
Kuvat: Eini Loginova 



5IIA |A MUfACt PäUKOtA 
LaHISTHE ON MACTU9 OLE SOBi 
N6UK0V.DE K9DAMKU MS 
HUKKUS1D fASISTUKU tfKUPtf- 
ncjfii aastajl nai|a peksmi- 

JA T VJ Dl DE TAM)A*m HtT- 
SöAnr pdomuixniD laagrjj 




Etsitään 

Akseli Kajannin rippikoululaiset 

Olisi hauskaa tavata Suomessa niitä 
elossa olevia inkeriläisiä rippikoululai¬ 
sia, jotka olivat 14. 7. 1943 Lohjalla rip¬ 
pikoulussa. Minulla on tallessa säilynyt 
kuva rippikouluryhmästä. Siinä on 52 
oppilasta ja kirkkoherra Aksel Kajanti 
heidän keskellään. Nyt olisi hauska jär¬ 
jestää tapaaminen Lohjalle. 

Lempi Pitsi, Kousankuja 5 A 71, 

20610 TURKU. 

Hilma Koho, Maria Kokko ja Viktor 
Laukkanen 

Eila Argutina Petroskoista on pyytä¬ 
nyt apua seuraavien henkilöiden löy¬ 
tämiseksi. 

1. Koho, Hilma. Isän nimi Paavo. Syn¬ 
tynyt Inkerissä, jäi sotavuosina Suo¬ 
meen. 

2. Kokko, Maria. Syntynyt n. 1926 Kiik- 
kerin kylässä Volosovassa. Meni nai¬ 
misiin Suomessa. On asunut vuonna 
1944 Forssan tienoilla. 

3. Laukkonen, Viktor. Syntynyt vuon¬ 
na 1915 Hatsinassa. Isän nimi Matti. 
Muutti Suomeen 1950. Lasten nimet 
Yrjö, Reima, (Reino) ja Heikki. 

Yhteystiedoista pyydetään ilmoitta¬ 
maan Pelastusarmeijan Etsiskelyosas- 
tolle, Alina Vanniselle, os. Uuden¬ 
maankatu 40, 00121 Helsinki. 

Elsa Parkkinen 

Olisin hyvin kiitollinen, jos joku tie¬ 
täisi serkkujeni osoitteet. He jäivät Suo¬ 
meen sodan aikana. Elsa Antintytär 
Parkkinen oli syntynyt 1928. Sisaruksia 
olivat myös Elvi, Teudor ja Väljä Park¬ 
kinen. Teudor Parkkinen elää tiettäväs¬ 
ti Helsingissä. 

Juho, Lyyli ja Jalmari Siippolainen 

Nämä olivat Antti-sedän lapsia. Jos jo¬ 
ku tietää heistä jotakin, pyydän ilmoit¬ 
tamaan. 

Paavo Siippolainen os. Tuleviku 11 — 
10, Narva, Viro. 



Muistilista 


Helsingin paikallisosasto 

Tilaisuudet Inkerikodissa: 
Lokakuussa 25.10. klo 14 
Marraskuussa lauantaina 28.11. klo 14 
Yläsalissa (pikkujoulu) 

Joulukuussa ei tilaisuutta. 
Tammikuussa sunnuntaina 24.1. klo 14. 

Seukkoseura 

Tilaisuudet Inkerikodissa torstaisin 
klo 13.00. 

Marraskuussa 5. 11. 

Joulukuussa 10. 12. pikkujoulu. 
Tervetuloa mukaan seukkoihin! 

Turun paikallisosasto 

PYHÄINPÄIVÄNÄ 31. 10. 1992 kun¬ 
niakäynnit Inkeriin ja Karjalaan jäänei¬ 
den muistomerkeillä, Turun uudella 
hautausmaalla klo 12 ja sen jälkeen kah¬ 
vitilaisuus Karjalaisten Talossa, yhdes¬ 
sä karjalaisten kanssa. 

JOULUJUHLA 25. 12. 1992 klo 14.00. 
Tilaisuudet pidetään Karjalaisten Ta¬ 
lossa, Itäpellontie 2, Turku. 

Hyvinkään Inkerikerho 

Kokoontumiset syksyllä -92 
Marraskuun 1. pnä klo 14 
STS:n kerhohuone 
Joulukuun 6. pnä klo 14 
Pikkujoulu 

Inkeri-kuoron harjoitukset 

Harjoittelemme säännöllisesti joka tiis¬ 
tai kello 17—18.30 Inkerikodissa Karja- 
latalon toisessa kerroksessa. 

Joukostamme poistuneita 

Antti Hyypiä, synt. Klaasovassa, Ven- 
joella, kuoli 87-vuotiaana Torontossa Ka¬ 
nadassa. 




Levitä Inkeri-tietoa, 

tilaa Inkeri-aiheista kirjallisuutta 


SAATAVANA SUOMESTA TAI RUOTSISTA 



Aapo Iho 


Inkerin kartta 

70 mk 

Hietajyvä (runoja) 

20 mk (40 kr) 

Inkerin kartta 1849, 


Hellin Suominen 


saksankiel. 

50 mk (50 kr) 

Mooses Putron 
elämäkerta 

15 mk (30 kr) 

Postikortti Karjala talo 

3mk 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka 

Inkerin pöytälippuja 

35 mk (60 kr) 

85 mk (150 kr) 

Inkerin postimerkkejä 

50 mk (75 kr) 

Suomi näkyy 

110 mk (150 kr) 

sarja 

Pelastunut albumi 

130 mk 

Adresseja 

20 mk (40 kr) 

Erkki Tuuli 


Inkerin ristiviin 

350 mk (450 kr) 

Inkeriläisten vaellus 

110 mk (150 kr) 



Pertti Virtaranta 


Vain Ruotsista 


Sananlaskuja ja arvoituksia40 mk (70 kr) 

Aatami Kuortti 


Pekka Nevalainen 


Veljeni sotavangit, kirjakaupoista 

Inkeriläinen siirtoväki 


Ruotsissa Armas Paakkoselta 150 kruunua. 

Suomessa 1940-luvulla 

150 mk (200 kr) 

Toivo Folksten 


Pekka Nevalainen — Hannes Sihvo 

Ingermanländare i Väs teräs 

50 kr 

(toim.) 


Irja Hiiva 


Inkeri — historia, kansa, 
kulttuuri 

300 mk 

Försvisningen 

100 kr 

Ania Monahof 


Aapo Metiäinen 


Tillflykten 

150 kr 

Inkerin evankelisluterilaisen 


kirkon 350-vuotismuisto- 


Ania Monahof 

150 kr 

julkaisu 

40 m k (100 kr) 

Mot stjäman 

Äänilevyjä 

Inkerikuoro 


Postikortti 

Tyttö Tuutarin puvussa 

2:50 kr 

Nouse Inkeri ym. 

15 mk (25 kr) 

Ingria 

Ruotsinkielinen aikakaus¬ 


Lauri Santtu 


lehti 

50 kr 

Murrejuttuja 

Gävlen kuoro 

15 mk (25 kr) 

30 mk 

Tilauksia ottaa vastaan 


Arvo Survo 

Omall maali, kasetti 

55 mk (100 kr) 

Armas Paakkonen 

Tingsgatan 35 

50253 Boras 


Inkeriläisten Viestin 



irtonumeroita 


puh. ja FAX 033-101 988 


Saimi Tuukkanen 


Postisiirtotili 626047-5 


Elämäni Helminauha 

40 mk 

sekä 


Rintaneula Inkerin 


Annikki Kelo 


vaakuna 

10 mk (10 kr) 

Inkerikoti, Karjala talo, Käpylänkuja 1, 

Rintaneula, Inkerin lippu 

20 mk (20 kr) 

00610 Helsiki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30—20.00 

Tarra Inkerin lippu 

5 mk 

Postisiirtotili Hki 30636-4 





:>so- 


marraskuu 


numero 11 
















INKERILÄISTEN 

VIESTI 

Toimitus 

Päätoimittaja 
Markku Pyysiäinen 
Puh. (90) 191 3947 
Toimitussihteeri 
Marja Mustakallio 

Toimituksen osoite: 
c/o Mustakallio 

Kahisevankuja 6 as. 3, 02710 Espoo 
Puh. ja Fax (90) 509 3206 

Konttori 

Lehden tilaukset ja osoitteet, jäsenmaksut ja 
tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1, 

00610 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30-20.00 
Annikki Kelo 
Postisiirtotili Hki 30636-4 
Pankki KOP 101030-1085026 

Ilmoitukset 

1/1 sivu mk 1 500 mk 
1/2 » » 800 mk 
1/4 » » 500 mk 
Kuolinilmoitukset 100 mk 
Kiitos-ym. ilmoitukset 60 mk 
Kuva ilmoituksessa 100 mk 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa 
Kustantaja ja julkaisija: 

Inkeriläisten Yhdistys ry 
Pj. Keijo Korkka 
Halvarinkatu 9, 20900 Turku 
Puh. (921)302 868 (työ) 

Tilaushinta 1992 

130 mk kotimaahan. Ruotsiin 200 kr 
ja muualle 160 mk/v (260 kr/v). 

Pääasiamies Ruotsissa 

Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35, 50253 Boräs 
Puh. ja Fax 033-101 988 

Sivistyssäätiö 
Hallituksen pj. Keijo Korkka 
Säätiön postiosoite: 

Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Postisiirtotili 146660-1 
Pankki KOP 103150-1202761 


TÄSSÄ NUMEROSSA 


sivu 

Inkeriläiset ja kirkko 3 

Kaikki eivät halua modernia 4 

Kirkollisen työn elpyminen 6 

«Kyynelin iloittu kirkko» 8 

Henrik Toikka on poissa 11 

Lotan Aino, tyytyväinen 80-vuotias 13 
Aitovieriltä 14 

Saklinan Jussin kronikka 15 

Muut lehdet 16 

ISK:sta tuli RIL 17 


Kohtaus Inkeri Kilpisen näytelmästä Nouse Inkeri, jonka tulevaisuudesta kerrotaan sivulla 4. 
Kuva Jouko Määttä. 



Inkeriläiset ja kirkko 


) "okainen opettajana toiminut tietää, et¬ 
tä oppilaan asenne oppiaineeseen ja 
Ouluun on oppimisen kannalta olen¬ 
naisen tärkeää. Myönteisen asenteen tur¬ 
vin voidaan saada ihmeitä aikaan. Asen- 
teitten muodostumisessa tärkeitä taas 
ovat ensivaikutelmat. Kun tietyt perus¬ 
asenteet ovat syntyneet, niitä on vaikea 
muuttaa. 

Inkeriläiset paluumuuttajat elävät 
Suomessa samanlaisia ratkaisevia aiko¬ 
ja kuin oppilaat uudessa luokassa. En¬ 
sivaikutelmat esivanhempien vanhasta 
kotimaasta ja ensimmäiset uudet ih¬ 
missuhteet saattavat ratkaisevasti vai¬ 
kuttaa koko perusasennoitumiseen ja 
uuteen elämäntapaan. On tärkeää, miten 
me täällä Suomessa otamme saapujat 
vastaan. Siksi oli rohkaisevaa lukea ku¬ 
vausta siitä, mitä Turussa oli tehty. 

Helsingin Sanomat kertoi, kuinka 
Henrikin kirkossa Turussa järjestettiin 
viime talvena Inkeri-ilta. Tilaisuuteen 
saapui puolisensataa inkeriläistä. Tästä 
rohkaistuneena seurakunta päätti jär¬ 
jestää heille viime kesänä aikuisrippi- 
kouluryhmän. Inkeriläiset istuivat siel¬ 
lä uskollisesti joka viikko, vaikka suo¬ 
menkielen taito ei ollutkaan kehuttava. 
»Parempia oppilaita ei voisi kuvitella. 
He ovat avoimia, kiinnostuneita ja ime¬ 
vät sanaa kuin kuiva sieni», pastori Sis¬ 
ko Raitis sanoi. Oli siis syntynyt myön¬ 
teinen perusasenne. Edellytykset oppi¬ 
miselle oli näin luotu. Syyskuussa seit¬ 
semän näistä inkeriläisistä konfirmoitiin. 

Inkeriläisten elämään on olennaisena 
osana kuulunut luterilaisuus. Rakkaus 


luterilaiseen kirkkoon syntyi ja kehittyi 
silloin, kun kirkko oli oikeastaan ainoa 
henkisen elämän vaalija ja toivon yllä¬ 
pitäjä. Kirkko ja papit seisoivat kansan¬ 
sa rinnalla. Hallitsijat tulivat muualta. 

On ilahduttavaa nähdä, että täällä Suo¬ 
messa monet seurakunnat haluavat ol¬ 
la auttamassa inkeriläisiä jälleen kerran 
uuden elämän alkuun. Historiansa ai¬ 
kana kirkko on tehnyt monia virheitä. 
Mutta siellä, missä se on Vapahtajansa 
tavoin suostunut palvelemaan eikä ole 
asettunut hallitsijaksi, on elänyt myös 
rakkaus kirkkoa kohtaan. 

Inkeriläisille kirkko on ollut tärkeä. 
Uskon, että meillä on myös annettavaa 
kirkolle. Erityisesti paluumuuttajat tie¬ 
tävät, miten voimakasta hengellinen elä¬ 
mä voi olla siellä, missä ei enää ole juu¬ 
ri minkäänlaisia aineellisia edellytyksiä 
kirkon työlle. Tällaiset kokemukset ovat 
kullanarvoisia laman ja taloudellisen ah¬ 
dingon keskellä elävälle kirkolle Suo¬ 
messa ja Ruotsissa. 



Markku Pyysiäinen 



Kaikki eivät halua 
modernia 

Nouse Inkeri -näytelmä matkaa Kanadaan 


I nkeri Kilpisen Nouse Inkeri -näytel¬ 
mä on uljaasti kestänyt nirsoimpien 
teatteriarvostelijoiden murskakritiikit ja 
samanaikaisesti ihastuttanut monia kat¬ 
sojia. Bussilasteittain niin inkeriläisiä 
kuin heidän ystäviäänkin saapui vielä 
viimeisiin esityksiin, jotka olivat Hel¬ 
singissä lokakuun alussa. 

»En mie välitä heijjän arvosteluistaan», 
kuultiin Savoy-teatterin käytävillä, »kun 
Liski ohjaa, ei se huono voi olla.» Näin 
ajatteli varmaan moni helläsydäminen 
katsoja, jolle inkeriläisten vaiheista ker¬ 
tova näytelmä tuli asiasisältönsä takia 
tärkeäksi. 

Nyt näytelmä »lepää» jonkin aikaa ja 
odottaa uutta tulemista Kanadassa. Ro¬ 
vasti Pentti Murto Heinolasta on Kana- 
dan-matkan puuhamiehenä. Jos rahoitus 
ym. käytännön asiat järjestyvät, kuul¬ 
laan asiasta varmaan myöhemmin. Nou¬ 
se Inkeri -näytelmää on tarkoitus esittää 
mm. Torontossa ja Thunderbayssä. 

Kaikkiaan Nouse Inkeri -näytelmää 
ehdittiin esittää kolmekymmentä kertaa: 
Helsingissä, Tampereella ja Bomban ke¬ 
säteatterissa Nurmeksessa. Katsojaluvut 
olivat useimmiten niin isot, että voidaan 
laskea lähes 15 000 ihmisen seuranneen 
Uotin perheen vaiheita Inkerin aurin¬ 
koisesta arjesta Siperian kärsimyksiin ja 
takaisin Inkerinmaalle. 

Vakavien kohtausten lisäksi näytel¬ 
mässä on hersyvää huumoriakin. Hymy 
karehti katsojien kasvoilla, kun reipas 
»Arvo Survo» astui kitaroineen lavalle 
ja sanoi tuttua äänenpainoa tavoitellen: 


»On pyydetty laulua...» 

Eri lehdissä on Inkeri Kilpisen näy¬ 
telmästä sanottu mm. seuraavaa: 

Kilpisen aiheena on yksi inkeriläisky- 
lä, siinä nelilehmäisen maalaispaikan, 
Uotin »kulakkiperhe» ja heidän vanki- 
leirikohtalonsa miljoonien muiden sa¬ 
mankaltaisten kohtaloiden tavoin. In¬ 
keriläisille raskaita vaiheita on esittä¬ 
mässä liki 60 hengen joukko. Ohjaajan 
ammattimiehen kädenjälki näkyy läpi 
esityksen. Liski on aina ollut parhaim¬ 
millaan itäsuomalaiseen kulttuuripe¬ 
rinteeseen ankkuroituvien tekstien oh¬ 
jaajana. Siksi Nouse Inkeri on enimmäl¬ 
tään jäntevä ja draaman kaari kantaa. 
Paikoin esitys on hyvin tunneladattu. 
Kauniit surumieliset inkeriläislaulut ja 
-virret jaksottavat kerrontaa elävästi. 

Anneli Kajanto, ILKKA 

Muutama vuosi sitten tällainen näy¬ 
telmä tuskin olisi ollut mahdollista esit¬ 
tää rauhallista rinnakkaiseloa suuren so¬ 
sialistisen naapurin kanssa elävässä Suo¬ 
messa. — Mutta nyt ovat kommunismin 
kulissit romahtaneet, Inkerin kansan rip¬ 
peille on pitkän kärsimyksen jälkeen al¬ 
kanut uusi elämä, ja mekin täällä Suo¬ 
messa saamme ääneen lausua sen, min¬ 
kä sisimmässämme olemme aina oi¬ 
keaksi tienneet, mutta jonka julki¬ 
tuomiseen vain aniharvoilla on var¬ 
hemmin ollut rohkeutta. 

Pentti Ritolahti, KOTIMAA 




Ella Uoti (Hellevi Seiro) on vaeltanut vaistonsa varassa halki Siperian ja löytänyt vihdoin siskonsa 
Katrin (Eeva Kankaanpää). Sairas Katri on jo menettämässä rohkeutensa, mutta perheyhteys 
ja sisaren hoiva pelastavat hänet elämään. Kuva Bomban kesäteatterin esityksestä. 


Kun lopulta tapahtui se ikuinen ihme, 
että inkeriläiset pääsivät palaamaan — 
nuoret ihmiset vanhoina mummoina ja 
vaareina — takaisin kotikyliinsä, he 
edelleenkin olivat suomalaisia. Heillä oli 
edelleen kielensä, kulttuurinsa, tapansa, 
uskontonsa ja sisäinen tietonsa suoma¬ 
laisuudestaan. Tämä on se todellinen In¬ 
kerin ihme, josta Inkeri Kilpisen näytel¬ 
mä todistaa. 

Maija Kippola, ITÄ-HÄME 

Näytelmän henki on ohjaaja Paavo Läs¬ 
kin jäljiltä kansallishenkeä uhkuva. Ker¬ 
rankin koti, uskonto ja isänmaa ovat yh¬ 
teydessä, jossa ne tuntuvat aidoilta. 
Myös uskonnollisuuden ymmärtää sym¬ 
bolina, josta tulee kansaa yhdistävä te¬ 
kijä. 

Leena Hietanen, 
HELSINGIN SANOMAT 

Uotin perheen vaiheet ovat samanta¬ 
painen tarina, jollaisia Stalinin vuosi¬ 
kymmenistä on kerrottavissa miljoona- 
määrin. Mutta numerot ovat ihan muu¬ 
ta kuin yksilöt, äidit ja heidän lapsensa. 


Tässä on tämän esityksen salaisuus ja ve¬ 
tovoima: se iskee väliajan jälkeisessä na¬ 
turalismissaan suoraan tunteisiin eikä 
tiedustele kohteliaasti, onko esitys lois¬ 
tokas vai ei. 

Kaisu Mikkola, KALEVA 

Nouse Inkeri on paluunäytelmä. Se on 
voimakas osoitus yhdetyvälle Euroo¬ 
palle, että koskaan emme voi hävittää 
kansoja. Kansat voidaan hajottaa, mutta 
ne palaavat. Tosin ihmisikä saattaa ku¬ 
lua, mutta repaleiset suvut haalitaan ko¬ 
koon, aletaan puhua omaa, tuttua kiel¬ 
tä, siivota paikkoja, avata kirkkoja ja 
luostareita. — Mutta he palaavat. —Jäl¬ 
leen Liski onnistuu ohjaajana lähihisto¬ 
rian aroissa tunnoissa, liput liehuvat, 
laulu soi — hirvittävien kärsimysten 
keskellä ja jälkeen. Nouse Inkeri on en¬ 
nenkaikkea kansan draama. 

Matti Summanen, SUOMENMAA 


Teksti: Marja Mustakallio 
Kuva: Jouko Määttä 




Kirkollisen työn 
elpyminen Inkerissä 
1942—1943 


S uomen Kirkkohistoriallisen Seuran 
vuosikirjassa 1990—1991 on laaja ar¬ 
tikkeli Inkerin kirkon vaiheista. Sen kir¬ 
joittaja on teologian kandidaatti Mikko 
Ketola, joka arvioi samassa vuosikirjas¬ 
sa myös useita Inkeri-aiheisia kirjoja. 
Niiden joukossa on mm. lehdessämme 
jo aikaisemmin esitelty Pekka Nevalai¬ 
sen ja Hannes Sihvon toimittama teos In¬ 
keri. Historia, kansa, kulttuuri sekä Aa¬ 
le Tvnnin kirja Inkeri, Inkerini. 

Inkeriläisten Viesti julkaisee ohessa ly¬ 
hennelmän Ketolan artikkelista. 



Teologian kandidaatti Mikko Ketola toimii 
kirkkohistorian vs. assistenttina Helsingin yli¬ 
opistossa. 


Inkeriläisten sielunhoito saksalaismiehityksen aikana 


Inkerin luterilaisen kirkon järjestynyt 
toiminta loppui Neuvostoliiton viran¬ 
omaisten painostuksen vuoksi kokonaan 
1930-luvun lopulla. Viimeiset julkiset ju¬ 
malanpalvelukset pidettiin vuonna 1938. 

Toisessa maailmansodassa suuri osa 
Inkeriä joutui Saksan miehittämäksi, 
kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 
kesällä 1941. Miehittäjien suunnitelmiin 
kuului inkeriläisten siirtäminen muual¬ 
le ja alueen saksalaistaminen. 

Suomessa inkeriläisten tilannetta seu¬ 
rattiin tarkasti. Inkerin miehitys nähtiin 
ennen muuta inkeriläisten vapautumi¬ 
sena neuvostovallasta. Erityisesti Suo¬ 
messa toimivat inkeriläisten pakolais¬ 
järjestöt olivat kiinnostuneita inkeri¬ 
läisten asemasta. 


Inkeriläisten sielunhoidon järjestämi¬ 
seen kiinnitettiin heti huomiota. Ensim¬ 
mäiset aloitteet tulivat kahdelta suoma¬ 
laiselta papilta, jotka ottivat aluksi yh¬ 
teyttä Suomen sotilasviranomaisiin. 
Hanke siirtyi kuitenkin pian Suomen 
kirkon seurakuntatyön keskusliiton 
diasporatoimikunnan vastuulle. 

Vuoden 1941 lopulla ryhdyttiin suun¬ 
nittelemaan inkeriläisten siirtoa Suo¬ 
meen. Tähän liittyen lähti Suomesta vuo¬ 
den 1942 alussa ulkoasiainministeriön 
tutkimuskomissio tutustumaan inkeri¬ 
läisten tilanteeseen. Matkasta tekemäs¬ 
sään raportissa komissio ehdotti muun 
muassa papin lähettämistä Inkeriin. Kun 
myös diasporatoimikunta ja Suomessa 
asuvat inkeriläiset esittivät ulkoasiain- 



ministeriölle samanlaisia toiveita, se ryh¬ 
tyi neuvottelemaan asian järjestämises¬ 
tä saksalaisten kanssa. 

Saksa antoi luvan yhden papin lähet¬ 
tämiseen Inkeriin toukokuussa 1942. Tä¬ 
män piti saksalaisten vaatimuksesta toi¬ 
mia sotilaspuvussa. Suomen armeijan 
päämaja määräsi tehtävään inkeriläis- 
syntyisen Juhani Jääskeläisen, joka mat¬ 
kusti Inkeriin Viron kautta elokuussa 
1942. 

Loppuvuoden 1942 aikana Jääskeläi¬ 
nen käynnisti saksalaisten sotilasviran¬ 
omaisten suostumuksella seurakunta- 
toimintaa eri puolilla Länsi- ja Keski-In- 
keriä. Hän piti jumalanpalveluksia, har¬ 
tauksia, rippikouluja ja pyhäkouluja. 
Kasteita ja hautauksia hän toimitti sata¬ 
määrin. Seurakuntatyön organisoinnis¬ 
sa oli maallikoilla merkittävä rooli. Us¬ 
konnollisen toiminnan lisäksi hän torni 
inkeriläisten ja saksalaisten välittäjänä 
erilaisissa käytännön asioissa. Hän oli 
huolissaan inkeriläisten venäläistymi¬ 
sestä ja toimi sen vuoksi myös inkeri¬ 
läisten kansallisen yhtenäisyyden puo¬ 
lesta. 

Keväällä 1943 Jääskeläinen sai Suo¬ 
mesta avukseen kaksi muuta sotilas- 
pappia. Huhtikuussa 1943 alkoivat in¬ 
keriläisten siirrot Suomeen. Tällöin 
myös papit siirtyivät käytännössä siirto- 
organisaation palvelukseen. Uskonnol¬ 
linen työ muuttui vähitellen väestön¬ 
siirtoon liittyväksi tiedotus- ja valvon- 
tatyöksi. 

Suomalaisten pappien käynnistämä 
inkeriläisten kirkollinen toiminta loppui 
syksyllä 1943 saksalaisten perääntyessä 
puna-armeijan hyökkäyksen tieltä. Suu¬ 
rin osa inkeriläisistä siirrettiin Suomeen 
ja seurakuntien kirkollinen esineistö 
evakuoitiin. Hengellinen työ inkeriläis¬ 
ten keskuudessa jatkui Suomessa ja sii¬ 
hen osallistuivat myös Inkerissä toimi¬ 
neet papit. 



SYKSY 

Syksy, soittaja suurin 
rintaani rauhan toi. 
Metsä mahtavin juurin 
urkuina huminoi. 

Riisut alastomaksi. 
Tyhjäksi turhan teet. 
Pienet saat mahtaviks 
Peileiksi tummat veet. 

Syksy, mestarin lailla 
väreilläs kammitsoit. 
Sieluni suuruuttas vailla. 
Levon tunnoillein toit. 


Aarne Lipiäinen 



»Kyynelin iloittu kirkko» 


K ylän keskellä mäellä kohoaa Keiton 
uusi Pyhän Yrjön kirkko. Sen edes¬ 
sä liehuvat liput kolmessa tangossa: In¬ 
kerin, Venäjän ja Suomen lippu. Kirkko 
on täynnä kansaa; meitä ulkopuolelle 
jääneitä on satoja, sylivauvasta van¬ 
huksiin. Seuraamme kirkon vihkimistä 
kuvaruudulta. 

Piispa Kalevi Toiviainen suoritti kir¬ 
kon vihkimisen. Kuuntelen ajatuksia hä¬ 
nen puheestaan: »Uskoa sinne, missä on 
uskottomuutta; Jumalalla on ajatuksia 
Inkerin kirkolle; siunattu kastemalja, 
saarnastuoli, urut, kirkonkellot, alttari. 
Siunattu Pyhän Yrjön kirkko, ota vastaan 



Eivät mitkään juhlat luonnistu ilman hyviä 
emäntiä. 840 litraa hernekeittoa keitettiin, 
6000 leipäpalaa saatiin lahjoituksena. 


jokainen tulija, kuule jokaisen rukous ja 
huokaus...» 

Keiton oma pappi Aarre Kuukauppi 
sanoi puheessaan, että monet ovat 
kyynelin iloinneet tästä ihmeellisestä ja 
kauniista kirkosta. 

Ulkona sumu hälvenee ja aurinko 
näyttäytyy. On hyvä olla. Juhlakansa vi¬ 
rittää virren »Kiitos nyt Herran». 

Nyt pääsevät ulkopuolella istuneetkin 
sisälle ihailemaan kirkkoa. Kaunis alt¬ 
taritaulu puhuttelee; kristallikruunut 
luovat välkehtivää valoa. Tuntuu, kuin 
suojelusenkelit piirittäisivät meidät. 



Monituhantinen juhlakansa seuraa vihkiäis- 
jumalanpalvelusta myös ulkona suurelta ku¬ 
varuudulta. 







Keiton kirkko seisoo valmiina , kun peruskiven muurauksesta on kulunut kaksi vuotta. Talkoo- 
ryhmien vaivannäkö ei ollut turhaa. 


Monille tärkeä päivä 

Entinen kelttolainen Toivo Jääskeläi¬ 
nen on tullut Ruotsissta saakka Keit¬ 
toon. Hän on juhlassa sisarensa seuras¬ 
sa. Heidän isoisänsä Antti Jääskeläinen 
oli ollut kirkkoneuvoston puheenjohta¬ 
jana täällä. »Tuntuu uskomattomalta 
saada osallistua tähän tilaisuuteen.» 

Inkeri Pettersson, o.s. Parkkinen, iloit¬ 
si myös. »Uusi kirkko on suuri lahja. Esi¬ 
vanhempani olivat Keiton kirkon työn¬ 
tekijöitä.» 

Rakennustyöstä vastannut rakennus¬ 
mestari palaa Suomeen tyytyväisenä 
kirkon valmistumisesta. 

Maria Kajava sanoo ajatusten olevan 


ihan sekaisin. Hän muisteli aikaa, jolloin 
Keiton entinen kirkko tuhottiin. Kansa 
oli valittanut suureen ääneen, mutta eräs 
vanha nainen oli profetoinut sanoen, et¬ 
tä vielä tulee aika, jolloin uusi kirkko 
nousee uudelle paikalle. Nyt saamme ol¬ 
la sitä todistamassa. Saamme nähdä, et¬ 
tä kirkkokansa nousee seisomaan, kun 
Arvo Survo astuu kitaroineen tähän uu¬ 
teen kirkkoon. 

Onnea Pyhän Yrjön kirkolle, kävijälle 
ja tulijalle. Siunattua yhteistä matkaa! 


Teksti: Aili Jukarainen 

Kuvat: Aili Jukarainen ja Viktor Tilkku 




Henrik Toikka on poissa 


I nkeriläinen järjestötyö Ruotsissa on 
menettänyt suurimman uranuurta¬ 
jansa Henrik Toikan. Hän kuoli Väste- 
räsissa 26. 8.1992. 

Henrik kuului niihin inkeriläisiin, jot¬ 
ka tulivat ensimmäisinä pakolaisina 
Ruotsiin sodan jälkeen. Hän oli mukana 
auraamassa sitä tietä, mikä johti Ruotsin 
hallituksen päättämään, että inkeri¬ 
läisille olisi turvattava olinpaikka tässä 
maassa. Tästä alustavasta työstä hyö¬ 
dyimme kaikki me myöhemmin saapu¬ 
neet. Monet nuoret miehet olivat silloin 
sotatapahtumien vuoksi aivan kuin la¬ 
maantuneita. Henrik oli selvä poikkeus. 

Kun nuoret kokoontuivat illanviettoon 
sodanjälkeisinä vuosina Boräsissa ja kes¬ 
kustelivat tulevaisuudesta, tulivat he tu¬ 
lokseen että pitäisi perustaa oma järjes¬ 
tö. Järjestön puitteissa arveltiin saatavan 
enemmän aikaan kuin yksityisinä. Yksi 
tarmokkaimmista vetäjistä tässä asiassa 
oli Henrik Toikka. 2. 10. 1947 perustet¬ 
tiin Inkerin Kerho Boräsissa. Se oli tar¬ 
koitettu kaikille Ruotsissa asuville in¬ 
keriläisille. 


Suuntaviivat kerhotyölle 

Henrik Toikan ajatukset kerhotyöstä 
antoivat leimansa ensimmäisille sään¬ 
nöille. Todettiin heti alkuun: »Kerhon 



Henrik Toikalla oli suunnittelun ja toteutta¬ 
misen taito. 


toiminta tapahtuu vain Ruotsin lakien 
sallimissa puitteissa. Kerho ei osallistu 
maan poliittiseen elämään. Kerhon toi¬ 
minta-alue ei ulotu Ruotsin rajojen ul¬ 
kopuolelle.» Sääntöjen 3. §:ssä määrät¬ 
tiin kerhon tarkoitus ja tehtävät: »Säi¬ 
lyttää ja edistää inkeriläis-suomalaista 



kansallista kulttuuria. Tukee valistus¬ 
työtä inkeriläisten keskuudessa, toi¬ 
meenpanee juhlia ja järjestää esitelmä¬ 
tilaisuuksia, opiskelua ym. Pysyvä yh¬ 
teistyö kirkollisen seurakunnan kanssa.» 

Nämä suuntaviivat tulivat olemaan 
voimassa vuosikymmeniä ja ovat pää¬ 
asiassa voimassa edelleen. Kun toiset 
nuoret miehet palasivat sodasta ihmis¬ 
raunioina, niin Heikillä oli voimaa suun¬ 
nitella näin valoisaa tulevaisuutta. Kii¬ 
tos, Henrik, että panit pyörät pyörimään! 

Henrik ei ollut pelkästään suunnitte¬ 
lija, teoreetikko. Hän oli käytännön mies. 
Hänestä tehtiin uuden kerhon ensim¬ 
mäinen sihteeri. Tätä raskasta tehtävää 
hän hoiti neljä ensimmäistä, vaikeata 
vuotta. Kerhon toiminnasta voimme 
mainita ruotsin kielen kursseja, näytel¬ 
mä- ja kuorotoiminta, sakkipeli, kirjas¬ 
ton hoitaminen ja urheilun harrastami¬ 
nen. Myös järjestettiin käsityö- ja taide¬ 
näyttelyjä ja erilaisia tiedotustilaisuuk¬ 
sia esimerkiksi mahdollisuuksista pääs¬ 
tä Ruotsin kansalaiseksi. Ihmisiä keho¬ 
tettiin kirjoittamaan paperille elämän¬ 
vaiheensa. Suomalaisittain hankittiin 
pian oma sauna. Kaikessa tässä työssä 
oli Henrik vetäjänä. 

Boräsin kerho tuli olemaan mallina 
uusille kerhoille toisilla paikkakunnilla. 


Toiminta laajenee 

Uusia kerhoja perustettiin lähiaikoina 
myös toisille paikkakunnille, ja pian il¬ 
meni yhteistyön tarve. Kun Inkerin Suo¬ 
malaisten Keskusliitto (ISK) perustettiin 
1956 Mölndalissa, niin Henrik oli taas 
vetäjänä asiassa. Hänestä tehtiin liiton 
ensimmäinen sihteeri, mutta hän on ol¬ 
lut myös kolme vuotta puheenjohtajana. 
Kaikkiaan hän oli mukana johtokun- 





nassa 15 vuotta. 

Henrik Toikan vaikutuksesta on pe¬ 
rustettu inkeriläisiä kerhoja Jönköpin- 
giin, Västeräsiin ja Tukholmaan. Henri¬ 
kin ansiota on myös että kapteeni Uno 
Hammarströmin muistelmat julkaistiin 
kirjana Ingermanländare som flydde tili 
Sverige. Kaikesta arvokkaasta työstä in- 
keriläisyyden hyväksi on Henrik saanut 
Inkeriläisten Yhdistyksen ansiomerkin 
1973 ja 1977 ISK:n diplomin. 1984 nimi¬ 
tettiin Henrik ISK:n johtokunnan kun¬ 
niajäseneksi. 

Muistamme Ruotsin Inkeri-liiton puo¬ 
lesta Henrik Toikkaa kiitollisina. Hen¬ 
kilökohtaisesti minulla on vain mielui¬ 
sia muistoja tapaamisistamme. Vuosi¬ 
kymmenien aikana näin Henrikin hiu¬ 
kan ärsyttyneenä vain kerran, ja sekin 
meni heti ohi. Kun Hammarströmin kir¬ 
ja laitettiin myyntiin, oli liiton johto¬ 
kunta päättänyt sen myyntihinnaksi 30 
kr. Tästä oli Henrik eri mieltä. Hän pyy¬ 
si minua puheenjohtajana määräämään 
hinnaksi 25 kr. Koska »silloin saa tasa- 
rahasatasella 4 kirjaa ja useammat ih¬ 
miset saavat tietoa sisällöstä.» Väitin, et¬ 
tä kai meidän on seurattava enemmistön 
päätöstä johtokunnassa. Seuraavassa 
hetkessä Henrikin ilme oli pelkkää hy¬ 
myä, ja hän ojensi kätensä yhteisym¬ 
märryksen merkiksi. Sellainen oli Hen¬ 
rik. 

Henrik! Sain puristaa kättäsi viimeisen 
kerran Helsingissä vain muutama viik¬ 
ko ennen kuolemaasi. Tunnen edelleen 
lämmön kädessäni. Kiitän sinua ystä¬ 
vänä mutta myös heimolaistemme puo¬ 
lesta kaikesta, mitä olet tehnyt hyväk¬ 
semme. Lepää rauhassa. Kepeät mullat 
silmillesi. 

Teksti: Armas Paakkonen 

Ruotsin Inkeri-liiton puheenjohtaja 



Lotan Aino, tyytyväinen 
80 -vuotias 


O lin taas kesäjuhlilla, Tuutarissa. Ta- 
pasin siellä vanhan ystäväni Aino 
Lotan. Muistelimme menneitä, ja minä 
kerroin Ainolle muun muassa hänen 
vanhimmasta veljestään Toivosta. Toivo 
Lotta oli nimittäin opettajani kansakou¬ 
lussa aina siihen asti, kunnes hänet van¬ 
gittiin. 

Toivo oli taitava opettaja. Musiikkia¬ 
kin hän opetti niin mielenkiintoisesti, et¬ 
tä nuottien lukemisesta selvisi helposti. 
Nuotit jäivät myös hyvin mieleen. Jos¬ 
kus Toivo-opettaja vei meitä jopa ko¬ 
tiinsa. Muistan hyvin hänen puutar¬ 
hansa omenapuut ja marjapensaat, joi¬ 
den antimia me oppilaat saimme naut¬ 
tia. 

Aino kertoi minulle tämänhetkisestä 
elämästään. Hän näytti minulle pietari¬ 
laista lehteä, Vetshernyi Peterburgia (no 
121/1992). Siinä oli lueteltu joukko van¬ 
gittuja: nimi, syntymäaika, osoite, kan¬ 
salaisuus ja tuomion täytäntöönpanon 
ajankohta. Kaikki oli haudattu Levas- 
hovon lakeudelle. Siellä oli myös Ainon 
nuori veli Eino sekä kaksi muuta inke¬ 
rinsuomalaista. Heidän kohdallaan oli 
vielä maininta »ei puolueen jäsen». Le- 
vashovoon haudattiin kuuleman mu¬ 
kaan 1500 ihmistä, ja hautojen päälle is¬ 
tutettiin puita. Nyt paikalla kasvaa iso 
metsä. 


Työtä ja varjelusta 

Aino Lotta oli myös opettaja ja joutui 
myöhemmin vainotuksi. Aino vangittiin 
1. 7. 1938. Hän joutui viettämään yh¬ 


deksän vuotta Karakannon vankileiril¬ 
lä Kasakstanin aroilla. Aino koki hiek¬ 
kamyrskyt, lumipyryt ja kovat pakkaset. 
Kameleilla ja härillä kuljetettiin heiniä; 
myrskyn yllättäessä suojaa haettiin hei- 
näkeosta. Pelloilla tehtiin töitä auringon 
noususta sen laskuun ilman vapaapäiviä 
ja palkkaa. 

Usean vuoden Aino oli töissä sairaa¬ 
lassa. Hän näki jokaisessa ihmisessä vel¬ 
jensä, jotka oli kummatkin vangittu. Lu¬ 
kemattomat ihmiset kuolivat nälkään, 
kun eivät jaksaneet täyttää heille ase¬ 
tettuja työnormeja. Vaivatut ihmiset tur¬ 
vautuivat Ainoon kuolinhetkellään ja 
pyysivät, ettei tämä jättäisi heitä yksin. 
Aamuisin Ainon herättyä lattia ja vuo¬ 
teet olivat täynnä ulosteita. Saatavilla ei 
ollut saippuaa eikä mitään desinfioin¬ 
tiaineita, mutta Aino teki työnsä niin hy¬ 
vin kuin pystyi. Sen tehtyään hän puh¬ 
disti kätensä hiekalla ja huuhteli ne lo¬ 
puksi puhtaalla vedellä. »Jumalalla oli 
minulle vielä tarkoitus tässä maailmas¬ 
sa, kun varjeli minut taudeilta», Aino sa¬ 
nookin. 

Aino on nyt tyytyväinen, toimintatar¬ 
moa täynnä oleva eläkeläinen. Hänen 
kotinsa on puiston ympäröimä, eikä 
suurkaupungin melu häiritse, vaikka Ai¬ 
no asuukin miljoonakaupungin yhdel¬ 
lä asuinalueella. Lukuisat ystävät muis¬ 
tivat Ainoa hänen suurena merkkipäi¬ 
vänään ja järjestivät päivänsankarille 
iloisen yllätyksen: »Nyt myö tytöt lau¬ 
letaan ja lauleta ei suotta, ko Lotan Aino 
tänään täyttää 80 vuotta.» 

Teksti: Ida Ahti 



Aitovieriltä 


L okakuisena perjantaina helsinkiläi¬ 
sen kirjakaupan Kohtaamispaikalla 
tavataan inkeriläisten oma pappi Arvo 
Survo. Häntä haastattelee Jaakko Lau- 
nikari. Esiintyjän pöydälle tuodaan si- 
nipunakeltainen kukkakimppu. Yleisöä 
on melko runsaasti. Survon uusi kirja It¬ 
ku Inkerille on uunituoreena esillä. 
Kauppa käy. 

Itku Inkerille on aika erikoislaatuinen 
kirja. Se on laaja kertova runoelma. Ar¬ 
vo Survo kirjoitti sen jo vuonna 1987, jol¬ 
loin inkeriläisten kohtalosta ei vielä pu¬ 
huttu niin julkisesti kuin nyt. Käsikir¬ 
joitus oli syntyaikanaan liian arkaluon¬ 
teinen; sitä ei voitu julkaista. 

Arvo Survo kirjoittaa runoelmansa ko¬ 
konaan nelipolvista trokeeta, kaleva¬ 
laista runomittaa käyttäen. »Se on mei¬ 
dän äidinkielemme», hän sanoo, »alku- 
soinnussa on jotain, mikä vetoaa suo¬ 
malaiseen psyykeen. Suomen kieli on 
meille inkeriläisille pyhä asia; se erotti 
meidät venäläisistä. Se on yksi niistä 
asioista, joiden varassa me selviydyim¬ 
me.» Lukijoiden voi olla jossain määrin 
vaikeata tottua lukemaan tällaista teosta. 

Survon uusi kirja kertoo Korpelan ky¬ 
lästä ja Korpelainen-nimisestä miehes¬ 
tä, joka vaikeuksia koettuaan lopulta op¬ 
pii antamaan anteeksi vainoojilleen ja 
lausuu sovinnollisia sanoja. Kirjan mus¬ 
tavalkoiset valokuvat elävöittävät mie¬ 
likuvia henkilöistä ja tapahtumapai¬ 
koista. 

Kohtaamispaikalla Jaakko Launikari 
kysyy Survolta Inkerin nykytilanteesta, 
kulttuuriautonomian tai suorastaan it¬ 
senäistymisen mahdollisuudesta. Arvo 
Survo vastailee sovinnollisesti ja diplo¬ 
maattisesti. Hän korostaa suomenkie¬ 
listen koulujen perustamisen tärkeyttä, 
mutta toteaa, että itsenäistymisestä on 


liian aikaista puhua, kun inkeriläisten 
osuus valtaväestöstä on vain 0.2 % ja hei¬ 
dän alueensa keskellä on Pietarin ko¬ 
koinen miljoonakaupunki. 

Survo jatkaa: »Venäjä on nyt täynnä 
muutosmahdollisuuksia. On rukoiltava, 
että suuret ja pienet kansat oppisivat elä¬ 
mään vierekkäin ja jopa sisäkkäin.» 

Kirjakaupan perjantaihälinä vaimenee 
hetkeksi, kun Arvo Survo tarttuu ki¬ 
taraansa ja voimakkaalla, koruttomalla 
tavallaan laulaa: »Nouse oi kadonnut 
Inkeri»-laulun. Kuulijat pyyhkivät sil- 
mäkulmiaan. Joku tuo esiintyjälle ruu¬ 
sukimpun. 

Survo itse kiittää kirjansa toimittajaa, 
Kaarina Pöyhtäriä. Tilaisuus päättyy ja 
Survo siirtyy kirjoittamaan nimikirjoi¬ 
tuksiaan ostajien kirjoihin. Jono hänen 
luokseen on pitkä; siinä monet tapaavat 
tuttujaan. »Hei hei, Mar-kultain», hui¬ 
kataan Maria Kajavalle. Aatami Kuort- 
tia kätellään, kuulumisia vaihdetaan. 
Kirjakaupan edustaja kiittää: »Tämä oli 
erilainen kohtaamispaikka!» Niin se oli¬ 
kin: ei markkinahälyinen vaan hartaan- 
sävyinen. 



Marja Mustakallio 


Arvo Survo: Itku Inkerille. Akatee¬ 
minen Kustannusliike Oy, 1992. 





Saklinan Jussin kronikka 

Juho Myllärinen sai käydä suomenkielistä koulua vain neljä vuot¬ 
ta. Vuonna 1991 hän Ruotsissa asuessaan kuitenkin kirjasi lapsuus- 
muistojaan Saklinasta suomeksi, paikoin runon muodossa, venjo- 
en seurakunnasta, Aholan ja Saklinan kylästä on muitakin Vesteri¬ 
sissä. Juho välittää heidänkin muistojaan. 


S aklinassa ja Aholassa oli ennen sotaa 
yhteensä 63 taloa. Sähköä ei ollut, 
mutta meillä kaikilla oli oma, rakas ko¬ 
ti. Inkere, venäjäksi Ishora, antoi meille 
juomaveden ja siinä me uimme kesällä, 
sen jäällä talvella luistelimme. Saklinan 
kyläkatu oli alapäästään päällystetty 
pyöreillä maakivillä. 

Joen yli johtava puusilta oli Vekkilän 
kylän ja Saklinan nuorten kohtaamis¬ 
paikka. Kesällä siellä tanssittiin haitarin 
säestyksellä, talvella laskettiin mäkeä 
yhdessä Vekkilän nuorten kanssa. 

Saklinan kylässä oli paljon puita. Oma 
maa kasvatti viljaa ja vihanneksia. Mo¬ 
nilla oli lehmä, vaikka heinien hom- 
maamisessa oli paljon työtä. 

Mutta 21. kesäkuuta 1941 kaikki muut¬ 
tui: Saksa hyökkäsi Venäjälle, tykit «ys¬ 
kivät kuolemaa» valtakunnan rajoilla. 
Julma sota oli alkanut. Se hajotti Inkerin 
kansan. Ilmeet olivat vakavia. Saklinoi- 
set ja aholoiset pakotettiin puolustus- 
töihin. Karjaa ja ihmisiä kulki yötäpäivää 
pitkin Inkerin teitä. Pommit tuhosivat ta¬ 
loja; sadat tulipalot roihusivat. 

«Noin kaksi vuotta Inkerin kansan 
piti sodan jaloissa elää jaksaa. 

Sen tietää koko vapaa maailma, 
että Inkerin kansa sai sodan kalliisti 
maksaa.» 

Vihdoin kuului ilosanoma Suomen ja 
Saksan neuvotteluista. Mielialat koho¬ 


sivat: inkeriläiset siirrettäisiin Saksan 
miehittämältä alueelta Suomeen. Vuo¬ 
sina 1943—44 inkeriläiset evakuoitiin- 
kin, ja «kaikilla oli melko hyvä ellää. 
Asunnot ja töitäkin saivat melkein kaik¬ 
ki, nälkäkään ei ollut enää kellään.» 

Sodan loputtua inkeriläisille luvattiin 
parempia päiviä, jos he lähtisivät Suo¬ 
mesta. Sanottiin, ettei tarvitse olla enää 
kenenkään renkinä eikä piikana. Niin 
saklinoiset ja aholoiset hajaantuivat län¬ 
teen ja itään. Moni löysi uuden kotimaan 
Ruotsista ja Kanadasta. Mutta rakkaat 
synty mäkvlät säilytettiin ikävöiden 
muistossa. 

Kun Saklinan Jussi on myöhemmin 
käynyt Ruotsista turistimatkoilla Le¬ 
ningradissa, on hänellä ollut taskussaan 
Ruotsin passi, jonka kannessa on kolme 
kruunua. Viisumi on hankittu matkaa 
varten, mutta silti on joskus jännittänyt, 
kun suomalainen turistibussi on lähes¬ 
tynyt rajaa. 

Kotikylän näkeminen 25 vuoden eron 
jälkeen on ollut jännittävää. Ei ole tehnyt 
mieli palata, sillä sodan tuhot ovat olleet 
selvästi nähtävänä. Juho Myllärinen tie¬ 
tää, kuinka paljon Inkerin kansa on ko¬ 
kenut kylmää, nälkää ja pelkoa sodan ja¬ 
loissa. Hän tuntee, etteivät hänen sa¬ 
nansa riitä kuvaamaan sitä kaikkea nyt, 
kun hän 50 vuoden kuluttua kirjaa muis¬ 
toja kronikkaansa. 






Muut lehdet 


Inkerinapu on upea asia 

Inkeriläisseurakuntien avustamisen tärkeydestä ja tähän työhön 
liittyvistä ongelmista kertoo Kirkon ulkomaanavun Baltian toimis¬ 
ton projektisihteeri Sylvia Raulo Suomen Kirkon Pappisliiton leh¬ 
dessä Crux 4/1992. Rauloa on haastatellut Lea Lappalainen. 


I hmisillä on halu löytää kontakteja 
inkeriläisiin. Tätä haluamme var¬ 
jella, vaikka auttamisella on myös kään¬ 
töpuolensa. Inkerin auttaminen on osa 
hyvin laajaa prosessia Venäjällä. 

Kirkon ulkomaanavun nykymuotoi¬ 
nen Baltian työ käynnistyi vuonna 1988. 
Tällä hetkellä työtä paiskii viisi henkeä, 
ja avustusprojektit ulottuvat koulutuk¬ 
sesta rakentamiseen, ystävvysseura- 
kuntatvöhön ja elintarvikeapuun. Olem¬ 
me kirkon palvelujärjestö, aivan va¬ 
paasti ihmisten vaivattavina, jos uusia 
ideoita tulee.» 

Apu ei aina löydä perille 

Viime talvena seurakuntien avustus¬ 
ten määrät ovat olleet mittavia. 9000 
hengen kirkko muutamine suurine in- 
keriläisseurakuntineen on ollut suoma¬ 
laisten vierailija virtojen jatkuvana koh¬ 
teena. 

Tavaroiden jakeluun on liittynyt on¬ 
gelmiakin. Osa tavaroista on pitänyt 
myydä kirpputoreilla. «Se on yksinker¬ 
taisempaa kuin ryhtyä sovittelemaan 
vaatteita kirkon eteisessä», Raulo tote¬ 
aa. Väärinkäytöksiäkään ei ole voitu 
välttää. Sekin on ymmärrettävää maas¬ 


sa, jonka talous on epävakaa. «Ne, jotka 
apua tarvitsevat, eivät aina pääse kir¬ 
kolle sitä pyytämään. Syrjäkylille ei kul¬ 
je edes busseja. 


Diskriminointivaara olemassa 

Inkeriläiset ovat saaneet suomalaisten 
jakamattoman rakkauden. Suhtautumi¬ 
nen venäläisiin on ollut seurakunta- 
matkoilla varauksellisempaa ja ristirii¬ 
taisempaa. «Kansallisuusdiskriminoin- 
nin vaara on olemassa. Jos inkeriläis- 
mummo saa läpi talven paketteja ja naa¬ 
purin venäläinen mummo ei, se on ilman 
muuta väärin», Sylvia Raulo sanoo. 

«Vastakysymys on, miten paljon pie¬ 
nen Inkerin kirkon kuuluu hoitaa suuren 
Venäjän ongelmia. Jos kirkko huolehtii 
10 000 hengen vanhusjoukostaan, se on 
jo iso asia. Venäläistenkin vanhusten 
kurjaan tilanteeseen on yritetty vastata.» 

Nyt pitäisi Inkerissä päästä vaate- 
avusta pitkäjänteisempiin hankkeisiin. 
Kokonaiset seurakunnat voisivat pohtia 
yhdessä inkeriläisten kanssa projekteja. 
Henkilökohtaisia kontakteja luodaan 
seurakuntamatkoilla. Järjestäytynyt apu 
vaatii virallisia avustuskanavia. 






ISK:sta tuli RIL 

Jo 1956 perustettiin Ruotsissa Inkerin 
Suomalaisten Keskusliitto, ISK, täällä 
toimivien Inkeri-kerhojen yhteiseksi eli¬ 
meksi. Vuosikymmenien aikana on ly¬ 
hennys ISK merkinnyt yhteisten inkeri¬ 
läisten pyrkimyksien järjestöä Ruotsissa. 

Ajat muuttuvat ja sen mukaan myös 
jonkin verran toimintamuodot. Alku¬ 



peräisiä sääntöjä on muutettu useasti. 
Viime aikoina on seuroja ja liittoja pe¬ 
rustettu myös entisessä Neuvostolii¬ 
tossa. 

Välttääksemme sekaantumista toisten 
maiden liittojen kanssa ja pyrkien siihen, 
että nimi paremmin vastaisi nykyistä toi¬ 
mintaa, päätti liiton vuosikokous 29 p. 
toukokuuta 1992 Boräsissa muuttaa ni¬ 
men, joka nyt on Ruotsin Inkeri-liitto, 
RIL, ruotsiksi Sveriges ingermanländs- 
ka riksförbund, SIR. 

Samalla ilmoitamme, että liitolla on 
nykyään oma puhelinnumero 033- 
101988, jossa usein vastaa automaattinen 
puhelinvastaaja. Ilmoita nimesi ja oma 
puhelinnumerosi, niin soitamme sinul¬ 
le. Samaan numeroon voi myös lähettää 
telefaxit. Tällöin puhelin siirtyy auto¬ 
maattisesti faxin vastaanottajaksi. 

Armas Paakkonen 
puheenjohtaja 


Isännänviiri inkeriläisille 

Inkeriläisten sivistvssäätiö on teettänyt inkeriläisille ja heidän ystävilleen tarkoitetun isän¬ 
nänviirin. Se sopii mainiosti kodin tai kesämökin lipputankoon — tai molempiin. Viirissä 
toistuvat Inkerin lipun värit. Sitä myy Suomessa Inkeriläisten yhdistys (hinta 350,— mk) 
ja Ruotsissa Ruotsin Inkeri-liitto (hinta 450,— Skr). 

Uusi Inkerin kartta 

Syksy 1992 toi kaikille Inkerin ystäville Inkerin tiekartan! Yksi kysytyimmistä myyn¬ 
tiartikkeleista vuosien aikana on ollut se vanha 1930-luvulta kotoisin oleva Juuso Musto¬ 
sen Inkerin kartta. Se on loppuunmyyty (ainakin Ruotsissa), mutta aukko on täytetty vie¬ 
lä paremmalla, uudella kartalla. Roland Randefelt on mies työn takana. Hänellä on ollut 
hyvät apulaiset, ja tulos on mainio. Koko on 80 x 120 cm, mittakaava 1:200.000. Taitettuna 
se on hyvä ottaa mukaan vaikkapa autoon. Karttaa on saatavana myös ilman taittoa, jos ha¬ 
luaa sen seinäkoristeeksi. 

Paikkakuntien nimet ovat suomen, venäjän, ruotsin, saksan, vatjan ja viron kielellä, mi¬ 
käli tätä kieltä on käytetty kylässä. Kartan kääntöpuolella on hakemisto ja lyhyt katsaus In¬ 
kerin historiaan suomen, venäjän, ruotsin, saksan, englannin ja viron kielellä! Toisin sa¬ 
noen: kartta sopii hankkia itselleen, ja se on mainio lahja kenelle Inkerin ystävälle tahan¬ 
sa. Suosittelen todella karttaa! Mikä mainio joululahja lapsille ja vunukoille! 

Karttaa voit ostaa minulta mutta myös paikallisilta Inkeri-seuroilta Ruotsissa ja Suomessa. 
Helsingissä myös Inkeri-kodista ja Akateemisesta kirjakaupasta. Hinta Ruotsissa 100 SEK 
ja Suomessa 60 mk. 

Armas Paakkonen 







Etsitään 


Kirkkoherra Modenin 
perheenjäsenet 

Jos joku tietää Tyrön kirkkoherrana ol¬ 
leen Modenin perheenjäsenistä, pyyde¬ 
tään ilmoittamaan Viktor Toholle, os. 
Venäjä 188532, Sankt Peterburgin lääni, 
Lomonosovin piiri, pl. Leppäsi Borkin 
kylä. 

Daniel Heuljan tytär 

Daniel Antinpoika Heulja syntyi In¬ 
kerinmaalla Mertutkylässä vuonna 1890 
(tai -93). Hän muutti Suomeen vuonna 
1918. Vaimo, tytär nimeltä Elina ja yksi 
poika jäivät Inkeriin. Elina hakee nyt yh¬ 
teyttä Suomessa asuvaan sisarpuoleen¬ 
sa, jolta on saanut yhden kortin Lahden 
seudulta. Tiedoista pyydetään ilmoitta¬ 
maan Nelly Kolehmaiselle, os. Mui- 
naistutkijantie 1 J, 00970 Helsinki 97, 
puh. 90-303 689. 

Muistilista 


Helsingin paikallisosasto 

Tilaisuudet Inkerikodissa: 
Marraskuussa lauantaina 28.11. klo 14 
Yläsalissa (pikkujoulu) 

Joulukuussa ei tilaisuutta. 
Tammikuussa sunnuntaina 24.1. klo 14. 

Seukkoseura 

Tilaisuudet Inkerikodissa torstaisin 
klo 13.00. 

Joulukuussa 3.12. pikkujoulu. 
Tervetuloa mukaan seukkoihin! 

Hyvinkään Inkerikerho 

Kokoontumiset syksyllä -92 
STS:n kerhohuone 
Joulukuun 6. pnä klo 14 
Pikkujoulu 




Lahden Seudun Inkerikerho 

Kerhoillat ovat Ristinkirkon kerho¬ 
huoneessa (alakerrassa, ovi Vapauden¬ 
patsaan puolelta). Kokoonnumme joka 
kuukauden toisena maanantaina. 

Joulukuussa 14. 12. klo 18.00 (Huom! 
Aika!) Marin ja Albinin luona Immiläs- 
sä pikkujoulun ja laulun merkeissä. 


Turun paikallisosasto 

Joulujuhla 26.12. klo 14.00. 

Inkeri-kuoron harjoitukset 

Harjoittelemme säännöllisesti joka tiis¬ 
tai kello 17—18.30 Inkerikodissa Karja- 
latalon toisessa kerroksessa. 


Oikaisu 

Inkeriläisten Viestissä 6—7/1992 oli 
Katri Koukun kuolinilmoituksessa vir¬ 
heellisesti vainajan tyttönimi Kömpi. Ni¬ 
men oikea muoto on Kempi. Valitamme 
erehdystä. 

Hyvä neuvo 

Inkeriläisten Viestin toimituksen au¬ 
tomaattinen puhelinvastaaja numeros¬ 
sa 509 3206 on aina odottamassa vieste¬ 
jä. Valitettavasti sen nauha on kuitenkin 
kovin lyhyt ja joskus oikukas. Niinpä on 
käynyt useasti, että aloitettu viesti on 
jäänyt kesken. Parasta olisikin sanella 
siihen heti aluksi selkeästi soittajan ni¬ 
mi ja puhelinnumero, jotta voin ottaa 
tarvittaessa yhteyttä. Samaan numeroon 
voi lähettää myös telefaxeja. 

Aina hyvä ja luotettava tapa lähettää 
viestejä on kirje. 


Toimitussihteeri 




Rakkaamme 


HILJA TAPONEN 

o.s. Nerman 

s. 28. 7.1925 Venjoella 
k. 27. 9. 1992 kotonaan Nur¬ 
mijärvellä 

Ei auttanut apu ihmisten, 
ei rakkaus, rukous läheisten. 
Vaikka elämäntahtoa ollut ois 
sen sairaus uuvutti pois. 

Jäi ahkera työsi muistoksi 
meille 

hyvän sydämes ohjeet elämän 
teille. 

Sinä aina muistit ja 
huolta kannoit, et paljon 
pyytänyt, kaikkesi annoit. 

Syvästi kaivaten ja rakkaudel¬ 
la muistaen 
Toivo 

Mauno, Kirsti ja Jouni 
Eira, Jarmo, Aki ja Antti 
Kari, Margit ja Veera 
Niina ja Jenny 
Sari ja Harri 

muut sukulaiset ja ystävät 


Rakkaamme on siunattu Nurmijärvellä 
10. 10. 1992. Lämmin kiitos osanotosta. 


Joukostamme poistuneita 

Juho Kesseli, synt. 17. 9.1914, kuoli 24. 
6.1992 Boräs. 

Katri Hartikainen, synt. 10. 10. 1913, 
kuoli 10. 7.1992 Dalsjöfors. 

Maria Puronen, 25. 4. 1907 Venjoki, 
kuoli 28. 7.1992 Boräs. 

Aleksanteri Soikkeli, synt. 1. 8. 1924, 
kuoli 23. 7.1992 Partille. 

Juho Jigenstedt (Juonolainen), synt. 7. 
2.1925, kuoli 10. 8.1992 Partille. 

Eino Schultz, synt. 31. 5. 1923 Hieta- 
mäki, kuoli 7. 4.1992 Nora. 



Rakkaamme 


IRJA ESTERI OLONEN 

s. 16.1.1919 Hietamäellä 
k. 1.9. 1992 Helsingissä 

Syvästi kaivaten 

Äiti 

Tyyne ja Valdemar 
Mirjam, Matti ja Markku 
Pekka, Päivi, Laura ja Silja 

Kyynelten läpi loistavat 
onnellisten päivien muistot. 

Siunaus toimitettu 11.9.1992. 

Lämmin kiitos teille kaikille, 
jotka kunnioititte Irjan muis¬ 
toa ja otitte osaa suruumme. 
Kiitos myös Inkeriläisten yh¬ 
distyksen Helsingin paikallis¬ 
osastolle ja Seukkoseuralle. 

Omaiset 


Paikallisosastojen 

yhteyshenkilöt 

Helsingin paikallisosasto 
pj. Yrjö Korkkinen 
Orvokkitie 24 B 

01300 Vantaa, puh. 90-873 2095 

Hyvinkään Inkerikerho 
pj. Inkeri Sarojärvi 
Norpankatu 10 

05460 Hyvinkää, puh. 914-18 071 

Lahden Seudun Inkerikerho 

pj. Marja Rämö 

Immilä 

15560 Nastola, puh. 918-632 519 

Turun paikallisosasto 
pj. Keijo Korkka 
Halvarinkatu 9 

20900 Turku, puh. 921-580 201 



Levitä Inkeri-tietoa, 
tilaa Inkeri-aiheista kirjaili 

SAATAVANA SUOMESTA TAI RUOTSISTA 
Aapo Iho 


Hietajyvä (runoja) 

20 mk (40 kr) 

Hellin Suominen 

Mooses Putron 
elämäkerta 

15 mk (30 kr) 

Ella Ojala 

Pitkä kotimatka 

85 mk (150 kr) 

Suomi näkyy 

110 mk (150 kr) 

Pelastunut albumi 

130 mk 

Erkki Tuuli 

Inkeriläisten vaellus 

110 mk (150 kr) 

Pertti Virtaranta 

Sananlaskuja ja arvoituksia40 mk (70 kr) 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki 
Suomessa 1940-luvulla 

150 mk (200 kr) 

Pekka Nevalainen — Hannes Sihvo 

(toim.) 

Inkeri — historia, kansa, 
kulttuuri 

300 mk (400 kr) 

Aapo Meticäinen 

Inkerin evankelisluterilaisen 

kirkon 350-vuotismuisto- 
julkaisu 

40 m k (100 kr) 

Äänilevyjä 

Inkerikuoro 

Nouse Inkeri ym. 

15 mk (25 kr) 

Lauri Santtu 

Murrejuttuja 

15 mk (25 kr) 

Gävlen kuoro 

30 mk 

Arvo Survo 

Omall maali, kasetti 

55 mk (100 kr) 

Inkeriläisten Viestin 
irtonumeroita 

Saimi Tuukkanen 

Elämäni Helminauha 

40 mk 

Rintaneula Inkerin 
vaakuna 

10 mk (10 kr) 

Rintaneula, Inkerin lippu 

20 mk (20 kr) 

Tarra Inkerin lippu 

5 mk (5 kr) 



Inkerin kartta 


70 mk 


Inkerin kartta 1849, 


saksankiel. 

50 mk (50 kr) 

Postikortti Karja la talo 

3mk 

Inkerin pöytälippuja 

35 mk (60 kr) 

Inkerin postimerkkejä 
sarja 

50 mk (75 kr) 

Adresseja 

20 mk (40 kr) 

Inkerin ristiviin 

350 mk (450 kr) 

Inkerin uusi kartta 

60 mk (100 kr) 

Vain Ruotsista 

Aatami Kuortti 

Veljeni sotavangit 

150 kr 

Toivo Folksten 

Ingermanländare i Västeras 

50 kr 

Irja Hiiva 

Försvisningen 

100 kr 

Ania Monahof 

Tillflykten 

150 kr 

Ania Monahof 

Mot stjäman 

150 kr 

Postikortti 

Tvttö Tuutarin puvussa 

2:50 kr 

Ingria 

Ruotsinkielinen aikakaus¬ 
lehti 

50 kr 

T-paita 

100 kr 


Tilauksia ottaa vastaan 


Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 
50253 Boras 

puh. ja FAX 033-101 988 
Postisiirtotili 626047-5 

sekä 

Annikki Kelo 

Inkerikoti, Karjala talo, Käpylänkuja 1, 
00610 Helsiki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30—20.00 
Postisiirtotili Hki 30636-4 




nöirtö ro 


j ; o ulukuu 1992 













INKERILÄISTEN 

VIESTI 


Toimitus 

Päätoimittaja 
Markku Pyysiäinen 
Puh. (90) 191 3947 
Toimitussihteeri 
Marja Mustakallio 

Toimituksen osoite: 
c/o Mustakallio 

Kahisevankuja 6 as. 3, 02710 Espoo 
Puh. ja Fax (90) 509 3206 

Konttori 

Lehden tilaukset ja osoitteet, jäsenmaksut ja 
tuotetilaukset ym. 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpylänkuja 1, 
00610 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30-20.00 
Annikki Kelo 
Postisiirtotili Hki 30636-4 
Pankki KOP 101030-1085026 

Ilmoitukset 

1/1 sivu mk 1 500 mk 
1/2 » » 800 mk 
1/4 » » 500 mk 
Kuolinilmoitukset 100 mk 
Kiitos-ym. ilmoitukset 60 mk 
Kuva ilmoituksessa 100 mk 
Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa 
Kustantaja ja julkaisija: 

Inkeriläisten Yhdistys ry 
Pj. Keijo Korkka 
Halvarinkatu 9, 20900 Turku 
Puh. (921)302 868 (työ) 

Tilaushinta 1992 

130 mk kotimaahan. Ruotsiin 200 kr 
ja muualle 160 mk/v (260 kr/v). 

Pääasiamies Ruotsissa 
Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35, 50253 Boräs 
Puh. ja Fax 033-101 988 

Sivistyssäätiö 
Hallituksen pj. Keijo Korkka 
Säätiön postiosoite: 

Käpylänkuja 1 
00610 Helsinki 
Postisiirtotili 146660-1 
Pankki KOP 103150-1202761 


TÄSSÄ NUMEROSSA 


sivu 


Paratiisin porttien itäpuolella 3 

Jouluevankeliumi ennen ja nyt 4 

»Laulan pielekset pihoille» 6 

Tapaaminen Keitossa 10 

Paluumuuttajat 11 

Jumalanpalvelus Skuoritsassa 12 

Aitovieriltä 13 

Aappo Björn 80 vuotta 14 


Kansi: Jouluiloa inkeriläiskoteihin! Valokuvannut Kauko Halonen. 




Paratiisin porttien 
itäpuolella 


J oulun vietto on ainakin täällä Suo¬ 
messa ja ilmeisesti myös Ruotsissa mo¬ 
nille ihmisille pakoa: ravintoloista kirk¬ 
koon, työstä kotiin, kaupungista maal¬ 
le, nykyisestä moniarvoisuudesta van¬ 
haan yhtenäiskulttuuriin. Valmistautu¬ 
minen pakomatkalle alkaa jouluostok¬ 
silla, usein jo marraskuussa. Erilaisissa 
pikkujoulujuhlissa jätetään hyvästejä ar- 
jelle. Ja pakomatkalle lähdetään auto 
täynnä ruokaa ja tavaraa. Muutaman 
päivän kuluttua kaikki on sitten ohi, ja 
paluu voi alkaa. 

Joulun pakomatkalla voi nähdä myös 
syvempiä, suorastaan myyttisiä ulottu¬ 
vuuksia. Se voi olla kadotetun paratiisin 
etsimistä. Ensimmäisen Mooseksen kir¬ 
jan alussa kerrotaan, kuinka Jumala syn¬ 
tiinlankeemuksen seurauksena karkot¬ 
ti ensimmäiset ihmiset paratiisista ja 
asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle ke¬ 
rubit ja salamoivan miekan vartioimaan 
elämän puulle vievää tietä. Paratiisi jäi 
taakse. Mutta kerran vuodessa se kui¬ 
tenkin yritetään pystyttää edes muuta¬ 
maksi päiväksi tänne Eedenin itäpuo¬ 
lelle. 

Jouluna me tuomme sisälle koteihim¬ 
me joulukuusen, elämänpuun. Sen ok¬ 
sille asetellaan joulupalloja tai jopa oi¬ 
keita omenoita. Erityisesti lapsista kuu¬ 
si on houkutteleva ja kaunis katsella ku¬ 
ten kerran hyvän ja pahan tiedon puu. 
Saattaapa joku salaa mennä ja ottaa siel¬ 
tä jotain suuhunsakin. 

Joulun vietto alkaa Suomessa joulu¬ 
rauhan julistuksella. Silloin arjen kii¬ 
reitten pitäisi jäädä taakse, niin myös 


keskinäisen kateuden ja kaunan. Joulu¬ 
na kukaan ei saisi tuntea puutetta eikä 
nälkää. Pöydät täyttyvät ruoasta. Jou¬ 
luna muistetaan myös apua tarvitsevia. 
Silloin elämän on näytettävä edes pääl¬ 
le päin sellaiselta kuin kerran paratii¬ 
sissa, jolloin Jumala katsoi kaikkea luo¬ 
maansa ja totesi sen hyväksi. 

Nykyinen joulun vietto on yksi osoitus 
siitä, että uskonnon syvät perusraken¬ 
teet elävät sielläkin, missä elämä näyttää 
täysin maalliselta. Tämä on viime vuo¬ 
sina koettu todeksi myös Inkerinmaal¬ 
la. Kristinuskon suurista peruskerto¬ 
muksista löytyy vhä uudelleen yhty¬ 
mäkohtia omaan elämään. 

Itselleni joulun syvin sanoma nykyisin 
on siinä, että Jumala on syntynyt ihmi¬ 
seksi. Häntä ei tarvitse etsiä taivaasta ei¬ 
kä tuonpuoleisuudesta. Hän on täällä 
keskellämme. Me elämme kyllä paratii¬ 
sin porttien ulkopuolella. Kerubit ovat 
paikallaan, niin myös elämän puulle vie¬ 
vää tietä vartioiva miekka. Mutta Juma¬ 
la itse on tullut näiden porttien tälle puo¬ 
len. Meidän hätämme ei ole hänelle sa¬ 
mantekevää. 



Markku Pyysiäinen 


Jouluevankeliumi ennen 

ja nyt 


T ämä vuosi on ollut Raamatun juhla¬ 
vuosi. Ensimmäinen suomenkielinen 
Raamattu ilmestyi v. 1642, siis 350 vuot¬ 
ta sitten. Tukholmassa painetun kirjan 
viralinen nimi oli »Biblia, Se on: Coco 
Pyhä Ramattu Suomexi. Pääramattuin/ 
Hebrean ja Krecan jälken». Teksti oli ajan 
tavan mukaisesti painettu koristeelli¬ 
sella fraktuuralla. 


Sadan vuoden hanke 

Ensimmäisen suomenkielisen Raa¬ 
matun käännös- ja toimitustyö kesti noin 
sata vuotta. Työn aloitti hyvin määrä¬ 
tietoisesti ja ripeästi Mikael Agricola. 
Uusi testamentti ilmestyi v. 1546. Agri¬ 
cola ennätti kääntää myös osia Vanhas¬ 
ta testamentista. Hänen toiveensa koko 
Raamatun saamisesta suomen kielelle ei 
kuitenkaan ehtinyt toteutua. Mikael Ag¬ 
ricola kuoli v. 1556 paluumatkalla Mos¬ 
kovan rauhanneuvotteluista. 

Agricolan jälkeen käännöstyö oli pit¬ 
kään pysähdyksissä. Uudelleen hanke 
lähti liikkeelle vasta 1600-luvun alussa, 
puhdasoppisuuden aikakautena, jolloin 
kirkon tärkeimmäksi tehtäväksi nähtiin 
oikean uskon säilyttäminen ja kansan 
kasvattaminen siihen. 


Jouluevankeliumi 350 vuoden takaa 

Me olemme tottuneet kuulemaan jou¬ 
luna, kuinka Joosef vuoden 1938 kirk¬ 
koraamatun — toisen kokonaan alku¬ 


kielestä tehdyn suomennoksen — sanoin 
lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista 
ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, 
jonka nimi on Beetlehem, verolle panta¬ 
vaksi Marian, kihlattunsa kanssa, joka 
oli raskaana. Puhdasoppisuuden ajan 
kirkkokansa taas kuuli, kuinka samai¬ 
nen Joseph meni andaman idzens arwat- 
ta/ Marian hänen kihlatun emändäns 
kansa/ joca rascas oli. 

Näin joulun tapahtumista kertoo vuo¬ 
den 1642 Biblia. »Niinä päivinä käwi vxi 
käsky keisarilda Augustuxelda, että 
caicki maailma piti \verollisexi lasketta¬ 
man. Ja tämä \veron laskemus oli en¬ 
simmäinen/ joca tapahtui silloin cosca 
Kvrenius oli Maaherra Svrias. Ja cukin 
meni kaupungihins andaman idziäns 
anvatta. Niin myös Joseph Galileast/ 
Nazarethin Kaupungist vlösmeni Ju- 
dean/ Dawidin Kaupungiin/ joca 
cudzutan Betlehem: Sillä hän oli Davvi- 
din huonest ja sugust/ andaman idzens 
anvatta / Marian hänen kihlatun emän¬ 
däns kansa / joca rascas oli. 

Niin tapahtui heidän siellä ollesans/ 
että synnyttämisen pähvät tulit täydexi. 
Ja hän synnytti Pojan hänen esikoisens/ 
ja capaloidzi hänen/ ja pani seimeen/ et¬ 
tei heille ollut siä majas. 

Ja paimenet walwoit siinä paickaannas 
pellolla heidän laumans/ ja vvartioidzit 
yöllä heidän carjans. Ja cadzo/ Herran 
Engeli seisoi heidän tykönäns/ ja Herran 
kirckaus vvalais heitä/ että he suurest 
peljästyit. Ja Engeli sanoi heille: älkät 
peljätkö: sillä cadzo/ miä ilmoitan teille 
suuren ilon/ joca tulewa on caikelle 




kanssalle: Teille on tänäpän syndynyt 
VVapahtaja/ Herra Christus Davvidin 
Caupungis. Ja tämä on teille merkixi: te 
löydätte lapsen capaloituna seimes. Ja 
Engelin cansa oli suuri taivvalisen sota¬ 
väen joucko/ jotca kiitit Jumalata ja sa¬ 
noit: Cunnia olcon Jumalalle corkiudes/ 
ja maasa rauha / ja ihmisille hyvä tahto.» 


Kertomus Jeesuksen syntymästä 

Vuosi 1992 on Raamatun juhlavuosi 
myös toisessa merkityksessä. Ensim¬ 
mäisenä adventtisunnuntaina otettiin vi¬ 
rallisesti käyttöön uusi Raamatun kään¬ 
nös, järjestyksessä kolmas suoraan al¬ 
kukielistä käännetty suomenkielinen 
Raamattu. Tämän Raamatun kääntämi¬ 
nen kesti noin 20 vuotta, sillä Suomen 
evankelis-luterilaisen kirkon kirkollis¬ 
kokous asetti v. 1973 komitean uuden 
Raamatun suomennoksen aikaansaa¬ 
miseksi. Pyrkimyksenä oli luoda sel¬ 
keällä, luontevalla ja nykyaikaisella 
yleiskielellä kirjoitettu käännös. Ajatus 
oli, että käännös ei saa tarpeettomasti 
toistaa alkukielten piirteitä. Sen tehtä¬ 
vänä on ensisijaisesti välittää lukijalle 
Raamatun tekstin sisältö. 

Tällaisena saamme kuulla Luukkaan 
jouluevankeliumin Raamatun juhla¬ 
vuonna 1992. 

2 Siihen aikaan antoi keisari Augustus 
käskyn, että koko valtakunnassa oli toi¬ 
mitettava verollepano. Tämä verollepa¬ 
no oli ensimmäinen ja tapahtui Quiri- 
niuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. 
3 Kaikki menivät kirjoittautumaan ve¬ 
roluetteloon, kukin omaan kaupun¬ 
kiinsa. 

4 Niin myös Joosef lähti Galileasta, Na¬ 
saretin kaupungista ja meni verollepa¬ 
noa varten Juudeaan, Daavidin kau¬ 
punkiin Betlehemiin, sillä hän kuului 
Daavidin sukuun. 5 Hän lähti sinne yh¬ 
dessä kihlattunsa Marian kanssa, joka 
odotti lasta. 6 Heidän siellä ollessaan tu¬ 
li Marian synnyttämisen aika, 7 ja hän 
synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapa- 





BIBLIA 


0<ou: 

£oti> lamattu/ 

(Bucmm. 

^aramatmm/ jgefStäm k^re* 

<<m jdlfm: 

gfipuljcttro ^arvjmaliaui/£cn^ 

cortanrtaia eriitcfcm ja ^fgtfutan 


«4 . * ** 

% «»h* 

« * ■ ’4 

J,*-* 

•4 ***** 

• 4 , *" + 

3155 

St: 

$SS 

3! i 


Hcb. 4 T. n. ijjjjg 

jumalan ®aoa endJ®d ja »dfflBl- ja en tcitoiofci ruiu «itcrfodl Jjd 
Sflicfa/ja titjlitptojo noittani0*tuaja Ocigm. 


2 nruat oaai m («ta cuu.':trar 3 umalan @aun. ia fitfrri: fm. 

e*o<?£olm:*/ 


tr in tie? fyavnd) XdfuHta/ Abm 1*41 


loi lapsen ja pani hänet seimeen, koska 
heille ei ollut tilaa majapaikassa. 

8 Sillä seudulla oli paimenia yöllä ul¬ 
kona vartioimassa laumaansa. 9 Yhtäk¬ 
kiä heidän edessään seisoi Herran en¬ 
keli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. 
Pelko valtasi paimenet, 10 mutta enkeli 
sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä il¬ 
moitan teille ilosanoman, suuren ilon 
koko kansalle. 11 Tänään on teille Daa¬ 
vidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. 
Hän on Kristus*, Herra. 12 Tämä on 
merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka 
makaa kapaloituna seimessä.» 13 Ja sa¬ 
malla hetkellä oli enkelin ympärillä suu¬ 
ri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Ju¬ 
malaa sanoen: 

14 — Jumalan on kunnia 
korkeuksissa, 
maan päällä rauha 
ihmisillä, joita hän rakastaa. 


Tekstin kokosi: Markku Pyysiäinen 











Totinen töräyttelijä on Simo Kajava, Narvusin Kullan kylän paimen. Valokuvannut vuonna 1937 
Lauri Laiho (myöh. Simonsuuri). Irma-Riitta Järvisen kokoelmat. 




Inkeriläisten laulukirja ilmestynyt 


L aulu on ammoisista ajoista ollut 
inkeriläiselle kaikki kaikessa.» 
Näin kirjoitti lauluperinteen kerääjä Ar¬ 
mas Launis palattuaan ensimmäiseltä 
Länsi-Inkerin rantakyliin suuntautu¬ 
neelta keruumatkaltaan 1903. Inkeri¬ 
läisten uskomattoman rikas laulukult- 
tuuri on yhä vielä elävää perinnettä In¬ 
kerinmaalla, mutta tilanne on nopeasti 
muuttumassa. Vanha lauluperinne on 
kielen mukana unohtumassa. Stalinin 
vainot ovat tehneet tehtävänsä. 


Runoja ja sävelmiä 

Anneli Asplundin toimittama Kan¬ 
sanlauluja Inkerinmaalta on ajankoh¬ 
tainen teos ajattomasta aiheestaan huo¬ 
limatta. Se kokoaa ensimmäisen kerran 
samojen kansien väliin inkeriläisen lau- 
luaarteiston sävelmät ja sanat. Tähän 
mennessä tuhannet runotoisinnot ovat 
olleet eri kokoelmissa kuin tallennetut 
sävelmät. Teokseen sisältyy myös inke¬ 
riläisen laulun ominaispiirteitä ja ke- 
ruuhistoriaa selvittelevä katsaus, sekin 
Anneli Asplundin asiantuntevaa työtä. 
Teoksen kustantajia ovat Suomalaisen 
Kirjallisuuden Seura ja Karjalaisen Kult¬ 
tuurin Edistämissäätiö, jonka kansan- 
laulujulkaisujen sarjaa uusi teos an¬ 
siokkaasti jatkaa. 

Teos esittelee inkeriläistä lauluperin¬ 
nettä lähes 150 vuoden ajalta. Mukana 
on 162 laulutoisintoa: sekä kalevalamit¬ 
taista laulua että uudempia, loppusoin¬ 
nullisia lauluja. Uusimmat laulut ovat 
Anneli Asplundin vuonna 1991 kerää¬ 
mää aineistoa. Mukana on myös inkeri¬ 


läisten tallentamia, mm. Arvo ja Arno 
Survon laulutallenteet 1980-luvun lop¬ 
pupuolelta. 

Inkerin lauluperinne on ihmeen ri¬ 
kasta ja sitkeää. Teoksen vanhinta lau- 
lukerrostumaa edustavat mm. kertovat 
laulut Maailman synty , Laivassa surmat¬ 
tu veli ja Annikka ja sulho. Mukana on 
myös kalevamittaista lyriikkaa, lauluja 
ilosta ja surusta: Ilolla laulaja , Vast miä 
kullan kuolettelin. Eniten on liekku-, tans¬ 
si-, piiri- ja häälauluja sekä kehto- ja las¬ 
tenlauluja. Nvkvlaulut kertovat inkeri¬ 
läisten kohtaloista viime vuosikymme¬ 
nien aikana: »Mitä rakas veliseni/ajat- 
telet siellä?/Veljees kulkoo veripel- 
lol/ristin, murheen tiellä.» Vielä tänään 
Inkerinmaalla voidaan ilmaista ja pur¬ 
kaa omia tunteita ja kokemuksia oma¬ 
kielisen laulun avulla. »Ken laulun kans¬ 
sa kulkee elämän polkuja, hän ei mil¬ 
loinkaan näänny», Nadja Zamjatkina sa¬ 
noi Anneli Asplundille kesällä 1990. 


»Kuului nuorten 
raikasta laulua» 

Inkeriläisperinteen kerääjien pionee¬ 
ri Daniel Europaeus lähti Inkerinmaal¬ 
le jo 1847 ja totesi tuolloin huhut inkeri¬ 
läisten laulutaidosta oikeiksi. Vähitellen 
hänen väsymätön kirjoittelunsa Inkerin 
puolesta tuotti tuloksia, ja Inkeriin läh- 
tettiin nuoria stipendiaatteja, joiden työn 
turvin tallennettiin satamäärin laulu- 
tekstejä. Vasta A. A. Borenius kiinnostui 
myös melodioista ja itse laulajista. Mui¬ 
ta kuuluisia kerääjiä ovat olleet Ad. Neo¬ 
vius, Larin Parasken varsinainen löytä- 






Tässä tanssivat tasaiset, sekä lystit lyyräjävät. Piiritanssia Skuoritsassa. Valokuvannut Antti 
Hämäläinen 1943. 


jä, sekä Volmari Porkka, joka esitteli 
myös laulajat henkilötietoineen. Porkka 
kehui erityisesti Väärnojan Katia Soik- 
kolasta sekä Narvusin Vyötermaan Ma¬ 
ria Luukkaa, jonka lauluja myös Matti 
Kuusi on tutkinut. 

Kerääjiin suhtauduttiin aluksi epä¬ 
luuloisesti, heidän arveltiin yrittävän 
hyötyä lauluista tai olevan paholaisen 
asialla. Yleensä inkeriläiset olivat kui¬ 
tenkin osaavia ja halukkaitakin laulajia. 
Armas Launis kuvaa nuorten kisapaik¬ 
kaa Soikkolan ylimmällä harjanteella: 
»Useita naapurikyliä näkyi siellä etäi¬ 
syydessä, ja niiltä suunnilta kuului nuor¬ 
ten raikasta laulua. Saapuessani kisa¬ 
paikalle lauloivat tytöt parhaillaan pii¬ 
rissä kulkien runolauluja. Oli todella 
mieleenpainuva näky tällainen kansal¬ 
lispukuisten laulajaneitojen parvi. Ilman 
päähinettä, liina niskaan valahtaneena 
he ryhdikkäinä ja ujostelematta kiersivät 
piiriään ja olivat ilmeisesti hetken tun¬ 
nelman lumoihin vaipuneet laulaessaan: 
Tääskylintu, päivälintu.' Kauniina ja 
tunnelmallisina kiirivät laulun sävelet 


kylälle ja sen ympäristöön rinnettä alas 
ja rinnettä ylös, ehkä naapurikyliinkin 
asti, joista vastaukseksi kaikui sama kir- 
kasääninen runosävel.» (1921) 


Kerääjiä ja laulajia 

Launis otti ensimmäisenä Inkerissä 
käyttöön uuden modernin keksinnön, 
fonografin. Kyseessä oli äänilevyn en¬ 
simmäinen sovellus, keksintö, jonka 
myöhempiä versioita ovat nykyaikaiset 
nauhurit. Vuonna 1906 Launis äänitti In¬ 
kerissä fonografilla sata lieriötä kan¬ 
sanmusiikkia. Anneli Asplund on nyt 
toimittanut Launiksen historiallisesti ar¬ 
vokkaita äänitteitä sisältävän kasetin Ru- 
nonlaulua Inkeristä. Mukana on myös 20 
laulukirjassa julkaistua laulua. 

Inkerin rajat sulkeutuivat bolsevikkien 
vallankumouksen jälkeen. Ns. Viron In¬ 
kerissä tallennettiin lauluja vielä 1930- 
luvulla alueella, joka jäi Tarton rauhan¬ 
sopimuksessa Viron puolelle. Sen jäl¬ 
keen suomalaiset voivat laulattaa Ruot- 






Suomessa usein esiintynyt Röntyskä-ryhmä johtajanaan Hilma Biss (vasemmalla). Valokuvannut 
professori Pertti Virtaranta. 


lämpimän kunnioittavasti. 

Anneli Asplund toivoo, että Kansan¬ 
lauluja Inkerinmaalta voisi olla apuna eri¬ 
tyisesti niille inkeriläisille, joilta tähän 
asti on puuttunut mahdollisuus jatkaa 
omakielistä lauluperinnettään. Elpyvä 
suomenkielinen opetus ottanee vanhat 
ja uudet rakkaat laulut nopeasti käyt¬ 
töön. Laulukirja antaa inkeriläisille uut¬ 
ta itsetuntoa ja oman rikkaan kulttuurin 
kunnioitusta. »Kerran kaikuu vielä kau¬ 
nis soitto kautta kallihimman synnyin¬ 
maan.» 

Teksti: Kirsti Mäkinen 

KANSANLAULUJA INKERINMAALTA 
Toimittanut Anneli Asplund, SKS 
184 sivua. Nid. 125 mk. 

RUNONLAULUA INKERISTÄ 
Armas Launiksen v. 1906 tallentamia 
runosävelmiä 

Toimittanut Anneli Asplund, SKS 
68 mk. 


sissa asuvia pakolaisia ja harvoja Suo¬ 
meen jääneitä inkeriläisiä. Vasta 1980-lu- 
vun loppupuolella perestroikan aikana 
suomalaiset kerääjät taas alkoivat pääs¬ 
tä Inkerinmaalle. Viime vuosina inkeri¬ 
läiset ovat itsekin tallentaneet lauluja se¬ 
kä Inkerissä että Karjalassa. 

Tällä vuosisadalla Inkerin perinnettä 
ovat keränneet erityisesti kansanmusii¬ 
kin tutkija A.O. Väisänen, perinteentut- 
kijat Aili ja Lauri Laiho (myöh. Simon¬ 
suuri) sekä kielentutkijat Helmi ja Pert¬ 
ti Virtaranta. Toksovassa Virtaranta ta¬ 
pasi 1986 joukon laulajia, jotka olivat 
toistakymmentä vuotta pitäneet yllä lau¬ 
lu- ja tanssiryhmää. Tämä Röntyskä-ni- 
minen ryhmä perustettiin jo vuonna 
1977, ja sen johtajana on koko ajan ollut 
Hilma Biss. Röntyskä-ryhmän esityksiä 
ovat tallentaneet myös Lauri Harvilah- 
ti ja Anneli Asplund. Muita tunnettuja 
nykylaulajia ovat Nadja Zamjatkina 
Toksovasta, Olga Ostonen Skuoritsas- 
ta, Amalia Stepanov Koprinasta ja Kat¬ 
ri Jänis Narvusista. Anneli Asplund esit¬ 
telee 1990—1991 tapaamiaan laulajia 






Sotaveteraanit Reino Korpelainen, Nikolai Hokkanen, Juho Lello, Eino Toivonen ja Antti Pa- 
turi voisivat kertoa paljon. 


K eiton uuden kirkon katveessa sei¬ 
soivat 13. 9.1992 nämä sodanaikai¬ 
sen ErP 6:n sotilaat, tänään miehen ikään 
ehtineet sotaveteraanit. 

Ei ollut paraatia eikä muutakaan mah¬ 
tavaa. Oli nöyriä, hiljaisia ja paljon ko¬ 
keneita miehiä. 

Näiden Suomen puolesta taistelleiden 
sotilaiden elämäntarinat ja kohtalot ovat 
olleet uskomattoman julmia ja tuskalli¬ 
sia. 

Sodan loputtua he luulivat pääsevän¬ 
sä omaistensa luokse, mutta toisin kävi. 


Tuli vankeutta 20 vuotta. Ihmetellä täy¬ 
tyy, kuinka he kestivät kaikki kärsi¬ 
mykset sekä ympräistön heihin kohdis¬ 
tamat paineet. Eräs heistä oli vain 16- 
vuotias joutuessaan sotaan. 

Aivan viime vuosina on muutama In¬ 
kerin sotaveteraani päässyt Suomeen 
kuntoutukseen. Useimmat heistä ovat 
terveytensä kokonaan menettäneitä. 
Eräiden kohdalla taas alkaa kaikenlai¬ 
nen apu olla jo liian myöhäistä. 

Teksti ja kuva: Aili Jukarainen 


Paluumuuttajat 


P residentti Mauno Koiviston puheenvuoron 
jälkeen maahamme alkoi tulla ns. paluu¬ 
muuttajia. Vaikka Ruotsista ei olekaan vaikea 
palata Suomeen, on inkeriläisten paluu sieltä ol¬ 
lut vähäistä. Kuitenkin sieltäkin on palaajia ol¬ 
lut. 

Minua alkoi askarruttaa, olivatko paluu¬ 
muuttajia vain inkeriläiset, vai tarkoittiko pre¬ 
sidentin lausunto myöskin vuoden 1918 pako¬ 
laisia ja 1930-luvun loikkareita. Tässä tarkoi¬ 
tuksessa soitin ulkoministeriöön ja, kun en saa¬ 
nut selvää vastausta, myös presidentin linnaan. 
Kummassakaan ei kommentoitu lausuntoa, 
mutta käskettiin kysyä asiaa kirjeitse, jolloin 
saisin vastauksen. Varsin kummallista virka- 
miehistöä, joka ei vielä kuukausienkaan ku¬ 
luttua tiedä yhden lauseen merkitystä. 

Toimeliasta väkeä 

Sain vastauksen kuitenkin ihan käytännön 
tietä. Minulle tuli tilaisuus tavata kaksi naista, 
jotka olivat paluumuuttajia. Toinen oli inkeri¬ 
läinen ja toinen ns. loikkari. 

Inkeriläisen naisen puoliso oli kuollut muu¬ 
tama vuosi sitten ja siksi hänellä ei ollut syytä 
jäädä Venäjälle. Tosin hänen kaksi lastaan jäi 
perheineen sinne, koska heidän puolisonsa oli¬ 
vat venäläisiä. Mutta tämän äidin neljä muuta 
lasta muutti perheineen Suomeen, sillä he kaik¬ 
ki olivat suomalaisia. Kun kussakin perheessä 
on neljä henkeä, tuli siis heidän määräkseen äi¬ 
din kanssa 17 henkeä. Suku muutti maahan 
noin puolentoista vuoden sisällä ja sijoittui eri 
paikkakunnille. 

Olen joskus sanonut, ettei inkeriläisten pitäisi 
tulla Suomeen ennen kuin työttömyys parin 
vuoden kuluttua on poistunut. Tietysti eläke¬ 
läisille on sama, koska he tulevat. Tässäkään ta¬ 
pauksessa, kuten yleensä inkeriläisten koh¬ 
dalla, eivät työikäiset lorvi työttöminä, vaan 
kaikki perheet elättävät itsensä ja maksavat ve¬ 
ronsa ja kulunsa. Ilahduttavaa on ollut inkeri¬ 
läisten kohdalla se kyky, jolla monet ovat ha¬ 
lunneet lisätä ammattipätevyyttään ja esim. 
suomen kielen taitoaan. 

Monissa kunnissa on inkeriläisiä paluu¬ 


muuttajia eri tehtävissä. Koska pääasia on saa¬ 
da työtä, vaatimukset ovat kohtuulliset ja työn¬ 
tekijät osaavat suomea, pidetään inkeriläisis¬ 
tä kovasti. Nyt ei maaseutu saisi pilata vas¬ 
taanottoa sota-ajan tavalla maksamalla liian 
pieniä palkkoja. 

Talkooapua tarvitaan 

On ollut kiitettävää havaita se talkoohenki, 
jolla monia inkeriläisiä on autettu uuden elä¬ 
män alkuun esim. luovuttamalla poistettua 
käyttökelpoista tavaraa paluumuuttajille. Myös 
keräykset, kirpputorit ja kierrätyskeskukset 
ovat apuna Suomeen palaajille. 

Vuoden 1918 pakolaisia Venäjällä lienee elos¬ 
sa enää melko vähän. Mutta sitä vastoin 1930- 
luvun loikkareita on enemmän. Mainitsemani 
loikkari oli 21-vuotias lähtiessään miehensä 
kanssa maastamme pois. Sillä matkalla kuoli 
hänen miehensä ja ainut lapsi jäi sinne. Mutta 
äiti oli saanut tarpeekseen »sosialismista», jota 
ei koskaan propagandasta huolimatta tullut. 
Hänen viimeinen toivonsa oli päästä omaan 
maahan takaisin ja saada elää täällä loppuelä¬ 
mänsä. 

Oli toki tavattoman kova kohtalo mennä 
»työläisten paratiisiin» ja todeta, etteivät siellä 
asiat olleetkaan kerrotulla tavalla. 59 vuotta vie¬ 
raassa maassa oli pitkä aika. Eräs asiantuntija 
on sanonut loikkareista, että (yleensä) jo kaksi 
vuotta neuvostosysteemiä riittää ihmisten vas¬ 
taanottamiseen Suomeen täysin luotettavina. 
Mutta liki 60 vuotta oli liian kova hinta... 

Mikä on nyt tilanne inkeriläisten paluu¬ 
muuttajien kohdalla? Vuonna 1990 heitä tuli 
maahamme 2 791,1991 9123 ja tänä vuonna on 
prognoosiluku ehkä noin 19 000. Eniten ihmisiä 
tulee Virosta, Pietarista ja Petroskoin suun¬ 
nasta. Inkeriläiset haluavat muuttaa pian, ja 
syynä siihen on se, että Veänäjän muutokset 
saattavat luoda esiin myöhemmin pääsyvai- 
keuksia. Onhan se levoton maa ja kaikenlaista 
muutosta voi tapahtua. 

Teksti: Eero Rautajoki 







Jumalanpalvelus 

Skuoritsassa 



Jumalanpalvelus oli harras, ja Maria Kirjosen johtama kirkkokuoro lauloi kauniisti. Nuori kant¬ 
tori säesti virret ja seurakunta veisasi. 



Etsivä löytää vaikka Skuoritsan kirkon rauniot. 


H alusimme päästä lauantaina 12. 9. 

1992 käymään Skuoritsan kirkossa. 
Aikamme taksinkuljettajan kanssa neu¬ 
voteltuamme pääsimme sopimukseen. 
Lähdimme siltä istuimelta. Jos oli kuljet¬ 
tajamme epätietoinen suunnasta, niin 
olivat myös kyydittävät. Mutta löytyihän 
se lopulta. Edessämme seisoivat Skuorit¬ 
san vanhan kirkon rauniot. 

Astuimme sisään parakkikirkkoon. 
Kansa oli tullut hyvissä ajoin penkeille is¬ 
tumaan ja odottelemaan. Meille tarjottiin 
kirkkokahvit vehnäsilleen. Kun kyse¬ 
limme, miten täällä on näin paljon väkeä 
meille kerrottiin, että he ovat menossa 
huomenna linja-autolla Keiton uuden kir¬ 
kon vihkiäisiin. Pieksämäeltä olivat saa¬ 
neet lahjaksi linja-auton sekä kirkon. 

Sunnuntaina Keitossa Maria Kirjonen 
sanoi: »Voi, saisipa edes pienen palan 
Keiton kirkon kauneutta meille». 

Teksti: Aili Jukarainen 


Aitovieriltä 


S inä jouluna satuin mukaan juhlaan to¬ 
dellakin aitovieriltä kutsuttuna. 
Pitkin päivää oli tuuli tuonut kuumaa 
ilmaa ja hiekkapölyä Saharasta. Fuerte- 
venturan saarella turistihotellit yrittivät 
muovikoristeilla ja kilisevällä musiikilla 
luoda joulutunnelmaa, mutta pala pyöri 
kurkussa ja koti-ikävä mielessä. Kotoi¬ 
nen, pohjoinen, se oikea joulu tuntui ole¬ 
van kovin kaukana. 

Illan jo vaihtuessa yöksi kävelin parin 
ystävän kanssa Morro Jablen kalastaja¬ 
kylään. Sen pienessä kappelissa, jyrkäl¬ 
lä meren partaalla, piti olla jouluyön 
messu. Tulimme perille vähän myöhään; 
kappeli oli tupaten täynnä, koulupoikia 
ja tyttöjä juoksenteli ulkona. Sisältä kuu¬ 
lui laulua ja näkyi valoja. Saimme paikat 
ihan peräpenkistä. 

Kun messu päättyi, kansa alkoi liikkua 
kohti alttaria. Emme tungokselta näh¬ 
neet, mitä siellä tapahtui, mutta kaikki 
näyttivät palaavan sieltä iloisina. Suuk¬ 
koja moiskauteltiin vastaantulevien pos¬ 
kille. Espanjankieliset hyvän joulun toi¬ 
votukset kaikuivat. Kun tungos vähän 
laantui, nuori pappi viittasi kädellään 
meitäkin tulemaan alttarille. Liitvimme 
jonoon ja pääsimme mukaan suutele¬ 
maan Jeesus-lasta esittävän alastoman 
nuken paksua reittä. 

Pastori näki, että olemme turisteja ja 
kutsui ystävällisesti meidät mukaan ky¬ 
län kulttuuritalolle, jossa jouluyön juh¬ 
la jatkuisi. Hän tarjosi jopa kyydin au¬ 
tossaan. Jeesus-lapsen hän heittää huis¬ 
kautti minulle syliin. Ja niin istuin etelän 
yössä, tähtien tuikkiessa, kuun paista¬ 
essa, matkalla unohtumattomaan juh¬ 
laan. 

Kulttuuritalolla joulukuvaelma oli al¬ 
kamassa. Ylpeät äidit kurkistelivat ta¬ 
kapenkistä, minkä roolin oma lapsi oli 
saanut. Paimenet Beetlehemin kedolta al¬ 


koivat olla valmiit esitykseen. Joosefille 
oli maalattu viikset, Maria oli kyläkou¬ 
lun kaunein tyttö, mutta hänen sylissään 
ei ollut se kirkossa nähty nukke vaan 
ihan oikea vauva, esittäjän pikkuveli. Ja 
ihan yhtä oikea oli paimenten karitsa. 
Tietäjät itäiseltä maalta tulivat tuomaan 
lahjojaan Jeesukselle, mutta heidän oli 
mahdotonta pysyä vakavina, kun pai¬ 
menten karitsa kesken kaiken päästeli 
papanoita näyttämölle. Jeesus-lapsikin 
alkoi tulla kärsimättömäksi. Kulisseista 
työntyi käsi, joka suoritti nopean vaih¬ 
don: itkeskelevä Jeesus vaihdettiin sa¬ 
maan nukkeen, joka oli nähty kirkossa. 

Kuvaelma pääsi jatkumaan, ja vaikka 
en ymmärtänyt sanaakaan reippaasti 
replikoivien pienten koululaisten kie¬ 
lestä, tajusin, että meille oli sinä yönä 
syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Her¬ 
ra, Daavidin kaupungissa. 

Esityksen jälkeen siirryttiin muurien 
suojaamalle sisäpihalle. Ulko-ovella ja¬ 
ettuihin kynttilöihin lainailtiin tulta oi¬ 
kealta ja vasemmalta. Opettaja yritti 
hillitä villeimmin juoksentelevia koulu¬ 
poikia ja aloitti tutun Jouluyö, juhlayö - 
laulun. Pimeässä etelän yössä se kaikui 
kauniina; kaukaa kuului meren kohina. 
Lähdimme kävelemään takaisin hotelli- 
alueelle täysin hiljenneinä, kaipauk¬ 
seemme lääkitystä saaneina ja »kiittäen ja 
ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olimme 
nähneet ja kuulleet.» 



Marja Mustakallio 





Aappo Björn 80 vuotta 



M arraskuun 18. päivänä 1992 vietti 
80-vuotisjuhliaan diplomi-insi¬ 
nööri Aappo Björn, yksi vanhimmista 
Ruotsissa toimivista inkeriläisen hei- 
motyön tekijöistä. Hän on Ruotsin teol¬ 
lisuuspiireissä laajalti tunnettu henkilö 
ja ollut uudessa kotimaassaan Inkerin¬ 
suomalaisten Keskusliiton johtokunnan 
jäsen sen perustamisesta lähtien. Aappo 
Björn on valittu ISK:n kunniajäseneksi. 

Aappo Björn syntyi Kolppanassa ja 
aloitti koulunsa ns. Pokkisen koulussa. 
Kun Kolppanan seminaarin tilalle pe¬ 
rustettiin vallankumouksen jälkeen ns. 
toisen asteen pedagoginen koulu, siirtyi 
Björn jatkamaan opintojaan siinä ja sai 
sittemmin kansakoulunopettajan päte¬ 
vyyden. 

Vuonna 1930 Aappo Björn meni rip¬ 
pikouluun, vaikka se ei ollut luvallista. 
Tästä häntä rangaistiin niin, ettei hän 
saanut koulun päästötodistusta, ennen 
kuin oli ollut kokonaisen vuoden koe- 
opettajana. 

Yritteliäs nuori mies hakeutui kuiten¬ 
kin pian Leningradin Teknilliseen Kor¬ 
keakouluun ja suoritti koneinsinöörin 
tutkinnon. Tähän aikaan oli Neuvosto¬ 
liitossa jokaisen otettava vastaan se työ¬ 
paikka, jonka valtion viranomaiset mää¬ 


räsivät. Aappo Björn joutui Tjäljebinskin 
traktoritehtaille insinööriksi. 

Tähän aikaan Vsevoloskin kaupungin 
lähettyvillä Rääpvvällä oli suomalais- 
eestiläinen maatalousteknikum. Siellä 
tarvittiin suomen- ja eestinkielentaitoista 
insinööriä opettajaksi. Aappo Björn va¬ 
littiin tähän virkaan vuonna 1936. Suo¬ 
men- ja eestinkielinen opetus lakkau¬ 
tettiin kuitenkin pian, ja Björn siirtyi in¬ 
sinööriksi Leningradin teollisuuspiiriin. 
Tässä toimessa hän oli toisen maail¬ 
mansodan vyöryessä yli maan. 

Saksalaisten vallattua Inkerinmaan 
Aappo Björn joutui siihen komiteaan, 
jonka Suomen hallitus ja saksalaisten ar¬ 
meijakunnat perustivat rintama-alueel¬ 
le. Tehtävänä oli inkerinsuomalaisten re¬ 
kisteröinti evakuoimista varten. 

Suomeen siirtyminen tapahtui vuon¬ 
na 1943. Työtä löytyi suunnittelijana Jy¬ 
väskylässä valtion tehtailla. Mutta lo¬ 
kakuussa 1946 oli pakko lähteä Ruotsiin. 
Aappo Björn on tehnyt pitkän ja kun¬ 
nioitettavan päivätyön Ruotsin metalli¬ 
teollisuuden eri alueilla. 

Ystävät ja heimoveljet onnittelevat päi- 
vänsankaria. 

Teksti: Oskar Himiläinen 




Muistilista 


Helsingin paikallisosasto 

Tilaisuudet Inkerikodissa: 

Joulukuussa ei tilaisuutta. 

Tammikuussa sunnuntaina 24.1.1993 klo 14. 
Helmikuussa sunnuntaina 28. 2. 1993 klo 
14 paikallisosaston vuosikokous. 

Maaliskuussa sunnuntaina 21.3.1993 klo 
14 Yhdistyksen vuosikokous. 

Seukkoseura 

Joulukuussa 10. 12. klo 13 Inkerikodissa 
pikkujoulu. 

Lahden Seudun Inkerikerho 

Joulukuussa 14.12. klo 18.00 Marin ja Al¬ 
binin luona Immilässä pikkujoulu. 

Turun paikallisosasto 

Joulujuhla Karjalaisten talossa. Itäpellon¬ 
tie 2, toisena joulupäivänä, 26. 12. klo 14.00. 
Tilaisuuden lopuksi filmi Inkerin Järvisaa¬ 
relta. 

Inkeri-kuoron harjoitukset 

Harjoittelemme joka tiistai kello 17—18.30 
Inkerikodissa. 


Paikallisosastojen 

yhteyshenkilöt 

Helsingin paikallisosasto 
pj. Yrjö Korkkinen 
Orvokkitie 24 B 

01300 Vantaa, puh. 90-873 2095 

Hyvinkään Inkerikerho 
pj. Inkeri Sarojärvi 
Norpankatu 10 

05460 Hyvinkää, puh. 914-18 071 

Lahden Seudun Inkerikerho 

pj. Marja Rämö 

Immilä 

15560 Nastola, puh. 918-632 519 

Turun paikallisosasto 
pj. Keijo Korkka 
Halvarinkatu 9 

20900 Turku, puh. 921-580 201 




Hyvät lehtemme 
tilaajat! 

Tämän numeron välissä oleval¬ 
la tilillepanokortilla voitte uudis¬ 
taa Inkeriläisten Viestin tilauk¬ 
senne vuodeksi 1993. Huomatkaa, 
tilillepanokortissa on valmiina ai¬ 
noastaan tilaushinta, joten kirjoit¬ 
takaa ehdottomasti: 

— nimi ja osoite 

— jos osoite on hiljattain muut¬ 
tunut, huomautus siitä 

— rasti kohtaan uusinta tai uusi 
tilaus 

— jos lehden saaja on eri henki¬ 
lö kuin maksaja, merkitkää 
saajan nimi tiedonantoja-sa- 
rakkeeseen 

Lahjatilaukset voidaan uudis¬ 
taa pankeista tai posteista saata¬ 
vaa tilillepanokorttia käyttäen 
merkitsemällä tilillepanokorttiin 
maksajan sekä lehden saajan nimi 
ja osoite selvästi. Jos joku tilaajis¬ 
tamme ei halua uudistaa Viestiä 
ensi vuodeksi, pyydämme ystä¬ 
vällisesti ilmoittamaan siitä 15.1. 
1993 mennessä puhelimitse tai 
kirjeitse toimiston osoitteella. 
Muutoin lehden tilaus jatkuu yli 
vuodenvaihteen ja aiheuttaa myö¬ 
hemmin turhia muistutuskirjeiden 
lähettämisiä. 

Viestin tilaushinta vuodelle 1993 
on Suomessa 130 mk. Ruotsissa 
200 kr, Neuvostoliittoon ja muihin 
maihin 160 mk. 

Ruotsissa lehden tilausasioita 
hoitaa Armas Paakkonen, jonka 
osoitetiedot ovat sivulla 2. 



Levitä Inkeri-tietoa, 
tilaa asiamiehiltämme 
Inkeri-aiheista kirjallisuutta 

Inkeriläisten Viestin takakannessa aiemmin mainittujen 
Inkeri-aiheisten teosten yms. lisäksi voit tilata RUOTSISTA 
myös seuraavia tuotteita: 


Suomenkielinen , uudempi kirjallisuus: 
Ella Ojala 


Pitkä kotimatka. 

150 kr 

Suomi näkyy. 

150 kr 

Aatami Kuortti 

Kirkossa, keskitysleirissä, 
korvessa. 

150 kr 

Veljeni sotavangit 

150 kr 

Helena Miettinen 

Inkeriläiset maaton kansa, 

150 kr 

Hannes Sihvo 

Inkerinmaalla, 

150 kr 

Mikko Kolomainen 

Inkerin toisinajattelijat. 

50 kr 

Arvo Survo 

Neljäs tuuli, 

100 kr 

Lyyli Ronkonen 

Laps Inkerin, 

200 kr 

Pekka Nevalainen 

Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 

1940-luvulla 

200 kr 

Eeva Mesiäinen 

Maria Kajavan pitkä taival. 

220 kr 

Ruotsinkielinen kirjallisuus: 

Toivo Folkesten 

Ingermanländare: Västeräs, 

50 kr 

Ingria 

Ruotsinkielinen aikakauslehti. 

50 kr 

Uno Hammarström 

Ingermanländarna som flydde 
tili Sverige, 

30 kr 

Oskar Himiläinen 

Främmande fosterland. 

100 kr 


Thureson 

Lilja, flyktingflickan frän 
Ingermanland, 60 kr 

Muuta: 

Viiri, 450 kr 

Tarra Inkerin vaakuna, 5 

Tarra Inkerin ja Viron lippu, 5 

Postikortti Örebron muistokivi, 1 

Postikortti Haaparannan kiitoslaatta, 1 kr 

Onnittelukortti, 10 kr 

Pertti Virtaranta 

Katri Peräläinen, inkeriläis- 
oppaani, 25 kr 

Isien Usko, muistojulkaisu, 10 kr 

Juho Kemppi 

Fenno-ingrian tauluja, 5 kr 

Rädan kuoro 

Laula kaikki maa, kasetti, 70 kr 

T-paita, 100 kr 


Tilauksia ottaa vastaan 

Armas Paakkonen 
Tingsgatan 35 
50253 Boräs 

puh. ja FAX 033-101 988 
Postisiirtotili 626047-5 

sekä 

Annikki Kelo 

Inkerikoti, Karjalatalo, Käpvlänkuja 1, 
00160 Helsinki 

Puh. (90) 793 796 ti klo 18.30—20.00 
Postisiirtotili Hki 30636-4 


zr sr zr